Jäähyväiset Kuulakansalle

”Tämä on viimeinen kuulatuntini tänään tällä salilla.” Rouva Kuulanen aloitti tervetulotoivotuksensa. ”Eiköhän me siis treenata senkin edestä!!?” Isolla käden heilautuksella oli tunti polkaistu käyntiin.

Tasapainoliikkeitä, kehonhallintaa ja koordinaatiota. Treenattiin etuheilautusta, rinnallevetoja ja tempauksia. Rouva Kuulasen katse kiersi kärppänä pitkin salia.

Välillä Rouva Kuulanen seisoi ihmisten edessä, välillä itse peiliin päin. Hän käveli, pyöritti kuulaa pään ympäri ja puhua papatti. Pysähtyi joukon keskelle. Kuulaa pyöriteltiin rinta rinnan tasavertaisina.

Välillä Rouva Kuulanen sai kiinni surullisia katseita. Katsekontakti, olalle taputus, isoon ääneen ansaittuja kehuja:” Olette näköjään treenanneet salaa – ihan mielettömän hienoja selän asentoja täällä tänään!!” Rouva Kuulanen tsemppasi.

Kesken tunnin omistaja hiippaili saliin. Kädet taskuissa, pipo syvällä päässä. Tuli ihan Rouva Kuulasen kylkeen kiinni, jotta ei häiritsisi tunnilla olijoita. Sanoi: ”Kiitos todella paljon tästä ajasta. Olet koska vaan tervetullut takaisin, soitto vaan jos ikinä töitä tarvitset.” Kiitos tuli mieheltä, joka oli sisäpyöräilytunnin aluksi pyyhkinyt leikkimielisesti jopa Rouva Kuulasen mikkiin tulevat patterit jotta tämä ei heitä jättäisi.

Rouva Kuulasta alkoi melkein itkettää. Hän peitti kyyneleet naurulla ja kiitti kauniisti.

Tunti päättyi, vaikka Rouva Kuulanen toivoi että se vain jatkuisi ja jatkuisi. Lähestulkoon jokainen kävi erikseen kiittämässä Rouva Kuulasta hyvistä tunneista.

”Pidätte sitten huolta jatkossakin tekniikastanne”, Rouva Kuulanen vannotti viimeisiä lähtijöitä. ”Jos minä tulen jonain kertana kurkkaamaan tuosta ovesta, en halua nähdä yhtään pyöreäselkäistä etuheilautusta tässä salissa!!” Rouva Kuulanen osoitteli juomapullollaan ja nieleskeli kyyneliä.

Mieli haikeana Rouva Kuulanen ajeli kotia kohti. Ensimmäisen tunnin viisi ihmistä olivat syksyn ja talven aikana kasvaneet salin täydeksi.

Kotona pienet pojat odottivat iltasatujen lukua. Jatkossa Rouva Kuulanen saisi viettää useampia iltoja kotona. Pienten poikiensa kanssa.

Heidän, jotka loppupelissä painoivat vaakakupissa eniten.

On valtava rikkaus saada tehdä sitä työtä, mitä rakastaa. Kiitos <3

Onko aina kiire – onko pientä stressiä?

Kuulutko Rouva Kuulasen tavoin niihin ihmisiin, joilla on aina vauhti päällä? Kalenteri on täynnä kaikenlaista eivätkä vuorokauden tunnit riitä mihinkään.

Kuulutko niihin ihmisiin, joilla yöunet tahtovat jäädä vähiin? Työt venyvät helposti ylityön puolelle. Kotona tietokone tai televisio venyttää aikaa keskiyön tienoille. Koko ajan on jotain pientä puuhaa, on vaikea rauhoittua.

Kuulutko niihin ihmisiin, jotka jättävät aterioita väliin, syyttävät kiirettä? Päivät kuluvat aamulla nautitun mandariinin voimalla ja illat napostellaan pää jääkaapissa. Aika kuluu ihmetellessä, miksei paino laske näin vähän syödessä.

Kuulutko niihin ihmisiin, joille nestetankkaus hoidetaan kahvin ja energiajuoman voimin? Pinnaa kiristää, väsyttää ja kiukuttaa. Maailma tuntuu olevan kaikessa vastaan eikä töiden jälkeen jaksa kuin itkeä.

Kuulutko niihin ihmisiin, jotka nukkuvat huonosti? Aamuyön tunnit ovat pimeässä pitkiä, päässä pyörivät ajatukset syövät edessä olevasta päivästä voimia. 

Ajatuksista voi olla hyötyä, jos niillä ratkotaan päiväsaikaan ongelmia: 

1.     Syö säännöllisesti oikeita asioita – se antaa aineenvaihdunnalle potkua.

2.    Juo muutakin kuin kahvia – väistät sydänsairauksia.

3.    Vietä hetki iltahämärissä ihan rauhassa – tietokone kiinni kaksi tuntia ennen sänkyyn menoa.  

4.    Haasta itseäsi fyysisesti – nukut aamuun ihan huomaamattasi...