torstai 12. syyskuuta 2013

Elämänkaaripsykologiaa

Miksi minä olen täällä? Mitä minä haluan elämältä? Haluanko onnistua? Löytyykö tahtoa ja tahdonvoimaa? Ajaako minua sisäinen vai ulkoinen motivaatio ja tulenko onnistumaan?

Jos lähtökohtaisesti jo taipaleensa alussa kuvittelee mielessään oman epäonnistumisensa, ovat mahdollisuudet onnistumiseen hämmentävän olemattomat. Jos keskittyy pelkoon omasta epäonnistumisestaan, ei koskaan löydä sinne minne pitäisi. Päätyy sivuraiteille ja hukkaa itsensä polun varrelle.

Jo pelkästään mentaalisella harjoittelulla on voimaharjoittelussa todettu tulevan positiivisia vaikutuksia. Kun pelkällä ajatuksen voimalla laittaa rautaa liikkumaan, yltää lopputesteissä lähtötilannetta parempiin tuloksiin. Erot harjoitelleisiin koehenkilöihin ovat yllättävän pieniä.

Mitäpä jos tätä soveltaisi ihan kaikkeen muuhunkin.

Sen sijaan, että pelkää sanoa ääneen mitä todella tahtoo huutaisikin sen suureen ääneen. Onko meillä todellisuudessa mitään hävittävää?

Sen sijaan, että uskoo jo ensimmäisessä mutkassa voimiensa loppuvan, keskittyykin näkemään maaliviivan ja itsensä sitä ylittämässä. Kädet korkealla pään päällä voitonmerkkiä heiluttaen.

Sen sijaan että keskittyy ajattelemaan kaikkea sitä, missä kokee olevansa huono ja epäonnistuvansa, näkeekin kaiken sen mahtavuuden, värien kakofonisen sinfonian, positiivisen virittyneisyyden, ylevöittävän rikkauden - kaikki  ne mahdollisuudet mitä elämä pitää sisällään.

Jospa lakkaisikin ajattelemasta, että ”Minun on pakko”. Sen sijaan ajattelisi, että ”Minun kannattaisi”. Tällöin lopputulos ja tavoiteltava asia kuulostaa heti houkuttelevammalta ja usko omaan onnistumiseen saa vahvistusta.

Siinä vaiheessa, kun uskaltaa ajatella MINÄ tahdon, MINUN mielestäni, MINÄ uskon ilman syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita, on jo päässyt pitkälle.

Ihminen on yhtä oman mielensä kanssa. Niitä kahta ei voi erottaa toisistaan.

Mitä jos lakkaisimme ulkoistamasta omia ajatuksiamme kehomme ulkopuolelle ja uskaltaisimme toimia läsnä omassa elämässämme? Mitä silloin tapahtuisi?

Meillä jokaisella on oikeus olla. Arvokkaita omalla tavallamme.


Usko, toivo ja rakkaus. Luottamus. Itseämme kohtaan.


Kiitos huikeille tiimin tyypeille huikeasta psyykkisen valmennuksen päivästä! Erityiskiitos Lasselle joka jaksoi kärsivällisesti koutsata meitä lentojensa välissä <3
Myssy "Myskihärkä" Mustosen sanoin: Silloin kun Rouva Kuulanen on hiljaa, tämä ajattelee. Kerrankin sattui sellainen päivä ;)

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Viikon treeni: Elvyttävä niska-hartiajumppa vol. 2


Rouva Kuulasella on ollut kamalasti töitä. Kaikki on jäänyt, treenatakaan ei ole oikein ehtinyt. Mutta tämän – tämän hän halusi laittaa ja tehdä ja saada jatko-osan edelliselle jumpalle.


Ja kyllä se kiirekin tästä taas hellittää.


Seiso pienessä haara-asennossa. Pidä polvet pehmeänä. Pyöritä vuorokättä laajassa kaaressa ympäri, käännä katsetta mukana.


Laske kädet vaakatasoon, kämmenet ylöspäin. Kierrä vartaloa puolelta toiselle - huomioi kantapään nousu liikkeessä mukana. 


Kiinnitä vastuskuminauha (Rouva Kuulasella on kaksi 120cm pituista nauhaa solmulla yhdessä, kiitos Joogamiehen solmuntekemistaitojen) vaakatasoon. Laske toinen käsi pitkäksi ja vedä toista koukkuun kylkeä myöten. Voit kiertää taas katsetta mukana ja ottaa keskivartalosta pienen kierron. 


Kiinnitä kuminauha ylemmäs (oven karmiin tai tankoon ym.) ja asetu etukenoon. Selän on pysyttävä suorana (= hallittu notko). Vedä joko vuorokäsin tai molemmilla käsillä yhtäaikaa kuminauhaa alas kylkien viereen. Voit loppuvaiheessa vetää lapoja yhteen. Pidä hartiat rentoina ja kädet suorina koko matkan ajan. Kyynärpäät pehmeinä, vältä yliojennusta.


Kiepahda ympäri niin, että kuminauha tulee selän takaa kainaloiden alta. Avaa käsiä hallitusti niin, että tunnet kevyen venytyksen kainaloiden sivussa. Pidä kyyneäpäät hieman koukussa. Tuo kädet yhteen rinnan eteen. Pidä niska pitkänä.


Asetu jumppapallolle päinmakuulle. Tue jalat seinää vasten ja nosta polvet ilmaan. Kun pidät jalat pienessä haara-asennossa, on asentosi tukeva. Tue kädet joko lattiaa tai palloa vasten. Nosta vuorokättä ylös kattoa kohti, katse seuraa mukana. Vaihda kättä aina alhaalla. Hengitä sisään kun ojennat ylös, puhalla ulos kun selkä pyöristyy. Voit viedä ojennusta niin pitkälle takaviistoon kuin hyvältä tuntuu.


Voit myös avata käsiä sivulle. Pidä kyynärpää taas hieman koukussa.

Lopuksi voit rentoutua pallon päällä ja pyöristää selän aivan pyöreäksi pallon pintaa vasten, mikäli se hyvältä tuntuu. Keinutella siinä rauhallisesti edestakaisin.

Voit tehdä liikkeitä 1-3 x 20-30 toistoa tai sen verran kuin hyvältä tuntuu ja aikataulu sallii. Muista rauhallinen ja tasainen hengitys ja tee liikkeet rennosti ja turhia jännittämättä. Mikäli liikkeiden jälkeen niska-hartia -seutu tuntuu jumittavan, keskity seuraavalla kerralla vielä enemmän hartioiden rentouttamiseen liikkeiden aikana. 

Rouva Kuulanen käytti kaikkein kevyintä vastuskuminauhaa ja sekin oli vallan riittävästi.

Kiitos Joogamiehelle kuvausteknisestä avusta ja treeniseurasta muutenkin =)


maanantai 2. syyskuuta 2013

Viikon treeni: Elvyttävä niska-hartiajumppa

Maan istuvat kärsivät eniten - käyttämätön lihas käy kärsiväksi ja istujan olo kärsimättömäksi. Aineet pakkautuvat ja päässä jyskyttää.

Mitä tehdä? Vajota syvemmälle tuoliin? Napata lääkettä ja jäädä ylitöihin? Kiukutella ja naputtaa ja siirtää omaa pahaa oloa eteenpäin? Nuupahtaa kokonaan?

Hmm.. Maybe not.

1. Juo vettä. Mieluiten kehon lämpöistä. Jos mieli kaipaa enemmän, lisää vuorisuolaa tai repäise kunnolla - osta vissyä.

2. Nappaa hedelmä. Lasi tuoremehua. Tahi hedelmä.

3. Seuraa joitakin ohjeita. Vaikkapa seuraavia:

Käytä se aika, joka sinulta kuluisi tupakkanurkalla, pieneen lihaksia aktivoivaan liikkeeseen. Tässä ei sitten painoilla brassailla. 



Ota keppi. Kiinni reisien vierestä. Pyöritä hartioita RENNOSTI. Keskity hengitykseen. Voit sulkea hetkeksi silmäsi. Ole tässä ja nyt.


Siirrä ote kepin päihin. Kierrä vartaloa rennosti puolelta toiselle. Ensin voit vain kiertää, sitten työntää niin että tunnet liikkeen lavan takana. Muista hengittää.


Voit myös työntää yläviistoon. Pidä hartiat alhaalla. Muista hengittää.


Kavenna otetta. Vedä keppiä ensin kevyesti lantiota kohti. Laske keppi pehmeästi alas reisiä pitkin käsien pituudelta. Nosta keppi vartalon edestä ylös pään päälle. Voit viedä vartaloa kevyesti taaksetaivutukseen mikäli se tuntuu hyvältä. Muista hengittää.



Vaihda keppi kuulaan. Ota sarviote (peukalo kuulan etupuolella, sormet vartalon puolella). Pidä jalat yhdessä. Vie kuula toiselle sivulle, pidä selkä suorana. Heilauta vastakkaisen korvan yli ja pään ympäri, laske kuula toiselle puolelle reiden viereen. Selkä on edelleen suorana. 
Muista hengittää.


Pyöritä kuulaa pään ympäri. Voit välillä vaihtaa suuntaa. Kuula pysyy koko ajan mahdollisimman lähellä päätä. Kyynärpäät koukussa.
Muista hengittää!



Pidä jalat yhdessä. Heilauta kuulaa puolelta toiselle mahdollisimman rennosti. Kuulan ohittaessa reisilinjan jousta joka kerralla polvista. Keskellä vaihda kättä.
Edelleenkin on hyvä hengittää.


Ota loppuun vielä rentoja hartioiden pyörityksiä. Voit sulkea silmät. Muista edelleen hengittää :)

Tee liikkeitä sen verran kauan kuin itsestäsi hyvältä tuntuu. Pistä veri liikkeelle ja saa kroppa hereille.
 
Ei se päämäärä - vaan se matkanteko =)