keskiviikko 7. elokuuta 2013

Sisäisen tyyneyden säteitä

 ”Tota sätkimistä kun katselee, ei mitkään rentoutusjutut ensimmäisenä tule mieleen.” Pikku-Tapani hihitti pöydän toisella puolella.

”Siis ANTEEKSI NYT VAAN,” Rouva Kuulanen aloitti arvokkaasti. ”MINUN rentoutus- ja kehonhallintatuntini on ollut kuntokeskuksen suosituimpia KOKO viime talven. Minä OSAAN olla rauhallinen”

Karva-Mikko päästi röhönaurun Rouva Kuulasen toisella puolella. Rouva Kuulanen käänsi päätään ja naulitsi katseensa Karva-Mikon sivuprofiiliin. Tämä nieli naurunsa ja tuijotti lepääviin käsiinsä. ”Krhmm .. joo ..tää nauru ei varmaan tässä kauheasti auttanut asiaa ..”

Shamaani-Joren ääni kaikui puhelimesta. Etäyhteys Toijalaan pelasi viikkopalaverissa yllättävän hyvin. Jokainen kumartui vuorollaan huutamaan Pikku-Tapanin puhelimen avointa linjaa kohden. Mikrofonin ollessa iso pyöreä möykky pöydän keskellä.

”Siis voitko Shamaani jotenkin nyt puolustaa minua tässä!?” Rouva Kuulanen kiljui. ”MINÄ OSAAN PYSYÄ PAIKOILLANI JA OLLA RAUHALLINEN!!!” Kaikki kolme haukkuivat nauruaan kuin hyeenat yhteen ääneen.

”Kyllähän sää osaat, mää ainakin uskon, ” sai Shamaani viimein sanottua.
”KIITOS – Mie haluan PAREMPIA työkavereita, te olette ihan kauheita.”
”Meitsi kyllä ainakin haluaisi nähdä sen rentoutustunnin, mitä sä pidät.” Pikku-Tapani virnuili kulmiensa alta. ”Ethän sä osaa pysyä hetkeäkään paikoillasi.”

”Sinä olet kohta hyvin hyvin rauhallinen, kunhan minä pääsen alkuun.” Rouva Kuulanen mutisi.

Oliko siinä muka jotain erikoista, että piti nousta hakemaan kahvia? Kahvin jälkeen vettä? Tai että jos tuli kylmä, niin kai sitä sai pukea pitkähihaisen päälleen. Puhelin oli hyvä pitää äänettömällä viikkopalaverissa – Ei ollut kiva jos se alkoi soida kesken kaiken. Selkä ei tykännyt istumisesta, asentoa oli terveellistä vaihtaa silloin tällöin. Energiaa kului kun pysyi liikkeessä.

Pikku-Tapanin huvittuneelle ilmeelle Rouva Kuulanen käänsi selkänsä ja nousi hakemaan toista kupillista kahvia.

Oli hetkiä ja oli hetkiä. Niistä oli vain valittava sopiva.

Loppupäivän pojat viettivät solmussa seinällä Rouva Kuulasen meditoidessa sisäisen tyyneytensä säteissä.



Kaikelle on aikansa ja paikkansa tässä maailmassa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti