”Mitä me tehdään kaikille mustikoille!!?” Herra E tiedusteli
kiivaasti. ”Kaikille kymmenelle ämpärille mustikoita – MIHIN NE MAHTUU??
”Missä ne säilytetään? Miten saadaan vietyä kotiin?
Minkälaisiin pusseihin ne kannattaa laittaa?” Herra E istui ja puristi auton
rattia. ”Kannattaako ne laittaa jo heti pakkaseen? Sulavatko? Eikö pitäisi vain
säilyttää ämpäreissä? Ei kai se yksi viikko mitään tee.”
”Säilyvätkö kuistilla? Kaatavatko koirat? Syövätkö linnut? Niitä
ei sitten saa syödä kukaan ennen talvea.” Herra E heilautti kättään laajassa
kaaressa. ”Miksi kukaan hullu maksaa tuhansia
euroja pakastetuista mustikoista talvella KAUPASTA OSTETTUNA, kun niitä saa
metsästä. Pitää vain poimia.”
Rouva Kuulanen taputti miestään polvelle.
”Jospa nyt ensin käynnistäisit auton että päästäisiin sinne
metsään.”
Rouva Kuulasen alku ei näyttänyt lupaavalta ..
Herra E:n ei yhtään sen paremmalta .. Mielenkiintoisemmalta kyllä!
Yhdelläkin mustikalla saa kädet näköjään sotkettua. Rouva Kuulasen Äidin valkoinen pyhäpalttookin oli aivan sinisenä.
Kaksi ja puoli tuntia umpimetsässä tarpomista - tuli kauhea nälkä ja illalla väsytti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti