”Mitä SÄ täällä teet!?” Ohjaajakollega pysähtyi pukuhuoneen
ovelle kuin seinään. Silmät levisivät. ”Apua. Pitikö mun olla RASVANPOLTOSSA
tänään!?” Ohjaajakollegan jalat steppasivat vasemmalle ja oikealle. Vaalea poninhäntä
heilahteli ja kädet vispasivat.
Rouva Kuulanen nauroi. Tämä oli hauskaa. Ensimmäiset lautasen
kokoiset silmät ja auki loksahtanut suu tulivat vastaan vastaanotossa Rouva
Kuulasen pölähtäessä yllättäen ovesta sisään. ”Mitä sä täällä teet!?”
Toiset yllättyneet kasvot muutamalla vakiasiakkaalla matkalla
pukuhuoneeseen. ”Sun piti olla lomalla?”
”Ei mitään hätää –” Rouva Kuulanen sanoi Ohjaajakollegalle. ”Tulin
sun tunnille.” Hitaasti tämä alkoi palata tajuihinsa. Väri palasi hitaasti Ohjaajakollegan kasvoille ja silmät lakkasivat pyörimästä. ”Ai niin vai?”
Salin puolella ihmetys jatkui. Asiakkaat kävelivät reippaina salin
ovesta sisään suunnatessaan kuulatelinettä kohden. Nähdessään Rouva
Kuulasen kansan syvien rivien puolella, askel hidastui muutamaksi mitaksi.
Vakkarit moikkasivat. ”Tuutsä meidän kanssa nyt tänne nurkkaan, saat vahtia
että me tehdään oikein?”
Flo Ridan I cryn lähtiessä soimaan Rouva Kuulanen tiesi, että
tämä olisi hyvä juttu.
Miten mahtavaa KERRANKIN päästä Kollegan tunnille – sai itse
olla asiakkaana ja keskittyä vain ja ainoastaan omaan tekemiseensä. Ja ihan
takuulla saisi uusia ajatuksia seuraavia omia tunteja varten.
Hiki virtasi ja lihaksia hapotti. Jokainen sarja loppuun asti.
Ilman taukoja, ilman puhetta. Luksusta.
Aivan super-biisi :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti