Ilmassa tuoksui popcorn. Piki. Hattara ja märkä asfaltti.
Pyöräväylä hävisi yhtäkkiä jonnekin. Yksisuuntaisella kadulla
vastaan ajava taksi yritti kiilata.
Mukulakiviä. Rikkinäisiä katuja. Rakennustelineitä. Lokinpoikasia.
Mukulakiviä. Rikkinäisiä katuja. Rakennustelineitä. Lokinpoikasia.
Turisteja. Kamerat käsissään, räpsivät
kuvia. Mies puistonpenkillä, kauluspaidassa. Söi voipaperiin käärittyjä eväitä.
Töölönlahdella juoksijat. Rantakahviloissa nautiskelijat. Ratikat,
bussit, sightseeing-veneet. Katutaiteilijat. Jazzia ja koruja saippuakuplien
seassa.
Hotelli Kämpin
terassilla teen siemailijat, toisella puolella katua kerjäläiset.
Auringon paisteessa kaikissa oma hehkunsa.
Rouva Kuulasen pyörä nieli kilometrejä.
Alamäessä oli pakko irrottaa kädet sarvista, avata kädet
sivuille ja nauraa kohti taivasta.
Matkaa pyörän selässä kertyi vajaa 30 km - reitin varrelle mahtui kaikenlaista :)
Rouva Kuulanen tykkää Helsingistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti