Syömisen keveys

Syöminen kuului ehdottomasti Rouva Kuulasen top 5:n joukkoon. Rouva Kuulanen rakasti syömistä. Rouva Kuulanen oli oppinut rakastamaan syömistä. Näin ei aina ollut ollut.

Vuosikausia Rouva Kuulanen kamppaili erilaisten vatsavaivojen kanssa. Missään kokeissa ei koskaan paljastunut mitään. Ei keliakiaa. Ei laktoosi-intoleranssia. Ei maitoallergiaa. Ei mitään.

Lääkärit kohauttelivat hartioitaan ja tarjosivat paikkaa tähystys-jonosta. Homeopaatti diagnosoi hiiva-syndroomaa, määräsi kaali-puolukka –dieetille. Kova treeni ja pelkkä puolukka eivät sopineet hyvin yhteen. Yhdessä ne loivat tiettyä energiavajetta - tämä ilmeni erilaisissa twilightzone -muodoissa.

Rouva Kuulanen joutui miettimään, koska uskalsi syödä ja mitä. Minne piti vielä illalla olla menossa, mitä tapahtuisi seuraavana päivänä. Vatsaan koski ja olo oli hankala. Mieli oli maassa ja masensi. Koko ajan väsytti, ajatus oli tahmea ja kiukutti.

Rouva Kuulanen kokeili jättää ruista pois. Ohraa, vehnää, sokeria ja hiivaa. Peruna oli pitkään kiellettyjen listalla, samoin mansikka, vadelma, rypäle ja banaani. Paprikaa ja sipulia Rouva Kuulanen ei uskaltanut kuvitellakaan syövänsä, erilaiset yhdistelmät ristiin keskenään olivat myös tappavia.

Kunnes sitten. Eräänä päivänä. Silmiin osui artikkeli gluteenittomasta ruokavaliosta. Rouva Kuulanen mietti ja pohti ja sitten valkeni. Hän oli kokeillut kaikkea osittain, mitään ei vain kokonaan. Hän oli syönyt pelkkää ruista. Kauraa sekä ohraa. Kuvitellut koko ajan vehnän ja sokerin olevan se ongelma, niiden johdannaisten.

Rouva Kuulanen jätti kerrasta kaikki kotimaiset viljat pois. Lisäsi kasviksia ja vihanneksia, gluteenittomia viljoja. Keventynyt olo toimi katalysaattorina.

Rouva Kuulanen ei koskaan uskonut voivansa nauttia ruokailusta näin paljon. Siitä kun vatsa täyttyi ja täyttyi ja olo oli euforisen suloinen. Vihdoin kroppa toimi niin kuin piti. Lihakset puhkuivat ja puhisivat kasvaessaan, energia meni vihdoin sinne minne kuului.

Kaikkein parasta oli, kun ei tarvinnut pelätä ja miettiä. Mitä saattoi lihapulla-aterian jälkeen enää tehdä. Banaanista oli tullut ihan parasta.

Rouva Kuulanen ei pelännyt lihovansa ruuasta. Hän ei jaksanut mitata ja punnita ja laskea ja rajoittaa. Niin kauan kuin lihas kasvoi ja olo oli hyvä, energiaa riitti muuhunkin kuin treeniin ja mieli pysyi iloisena. Niin kauan Rouva Kuulanen tiesi, että asiat olivat hyvin.

Mitä enemmän hän söi, sitä paremmin hän voi.

Kaikissa ruokayliherkkyys- testeissä kannattaa ensin käydä ja konsultoida ravitsemusalan asiantuntijaa, mikäli epäilee itsellään jotain ravintoon liittyvää ongelmaa. Testeissä kannattaa käydä ennen kuin tekee muutoksia ruokavalioonsa.

 Omin päin ei koskaan kannata lähteä muuttamaan omia ravitsemustottumuksiaan radikaaliin suuntaan. 

Rouva Kuulanen on keskustellut useiden alan asiantuntijoiden kanssa useaan otteeseen matkan varrella. Pohjimmiltaan hän ei ollut uskonut kaiken kotimaisen viljan (myös kauran) olevan ongelma, jonka vuoksi häneltä meni pitkään päästä asian ytimeen. Rouva Kuulanen on joutunut karsimaan myös maitotuotteita ruokavaliostaan.