Iloista Vappua Kaikille!!

 toivottaa Rouva Kuulanen siskoineen + yksi vauva ja kaikki ne muut jotka eivät malttaneet pysähtyä kuvaan <3

Matka

Kello oli lähemmäs kahdeksaa maanantai –iltana. Kehonhuoltotunti oli juuri päättynyt, asiakkaat keräilivät mattojaan rullalle ja valuivat hot-salista ulos. Rouva Kuulanen keräili tavaroitaan ja hyvästeli samalla asiakkaita hymyillen.

Kurkku tuntui hieman karhealta, kuulassa ja sisäpyöräilyssä oli tullut taas huudettua vähän liikaa. Rouva Kuulanen mietti, oliko ollut tunnilla liian hätäinen, antanut asiakkaille tarpeeksi aikaa hakea hengitystä ja rentoutua. Hakea liikkeitä itselleen sopiviksi. Muutamaan kertaan hän oli sekoillut sanoissaan. Se ärsytti Rouva Kuulasta suunnattomasti.

Eräs vakioasiakkaista pysähtyi Rouva Kuulasen eteen. ”Kiitos näistä tunneista”, Asiakas kiitti.  ”Minä lopetan nyt tähän, en kesäisin jaksa käydä sisällä kuntoilemassa.” Asiakkaan silmät kyyneltyivät. ”Nämä ovat olleet parhaita tunteja, missä olen koskaan käynyt”, asiakas jatkoi.

”Nyt minä alan tässä itkemään ..”, niiskaisi. ”Minä olen käynyt Anne Pohtamosta lähtien kaikenlaisilla tunneilla. Olen sitä ikäluokkaa, jotka ovat jumpanneet Jane Fondan tahtiin”, naurahti kyynelten läpi.

”Täällä olen huomannut talven aikana, miten olen muuttunut notkeammaksi ja vahvemmaksi. Ryhti on oiennut ja henki kulkee paremmin. Tämä on ollut minulle Matka, ansiostasi aion syksyllä aloittaa joogan. En ole siihen aiemmin uskonut pystyväni. Kiitos sinulle, olet ollut ihan paras.”

Rouva Kuulanen halasi Asiakasta. Toivotti hyvät kesät ja pyysi tulemaan syksyllä takaisin. Tämä oli ollut yksi uskollisimmista koko talven ajan.

Pukuhuoneessa Rouva Kuulasen oli pakko hetkeksi istahtaa. Pää oli tyhjä, sydän otettu ja kiitollinen.

Välillä sitä mietti. Oliko riittävästi. Oliko oikealla tavalla.

Eikä sitä kai koskaan oikein kunnolla uskonut. Olevansa.

                 

                Rouva Kuulanen on kiitollinen asiakkaistaan  <3

Viikon Kuntotestihaaste

Toimistolla pistettiin vapun kunniaksi pystyyn Kuntotestihaaste. 

Ensimmäisessä vuorossa Mahti-Mikael, Kaunispoika Aripoika ja Myssy-Janne. Toisessa vuorossa Pikku-Tapani ja Rouva Kuulanen.

Lajeina pyörä-ergo (maksimaalinen hapenottokyky), leuanveto sekä sotilaspenkki.

Pyöräergossa pyöräiltäisiin niin pitkään kun vastusta lisäten satulassa pysyttäisiin. Leukoja vedettäisiin niin paljon kuin jaksettaisiin. Sotilaspenkissä jokainen tekisi oman kehon painolla (Rouva Kuulasella naisena 2/3 oman kehon painosta)  niin monta punnerrusta kuin jaksaisi.

(Rouva Kuulanen yritti ehdottaa leuanvetoihin rytmitystä; Rouva Kuulanen 5 vetoa, Pikku-Tapani 20. Rouva Kuulanen 5, Pikku-Tapani 20. Niin pitkään kuin jaksettaisiin. Katsottaisiin kuka hyytyy ensimmäiseksi. Pikku-Tapani ei jostain syystä lämmennyt tälle ehdotukselle.)

Ensimmäinen kierros vappuaattona. Toinen torstaina. Ellei Pikku-Tapani olisi synnyttämässä. Tässä tapauksessa testiä siirrettäisiin.

Ehdot olivat kaikille selvät. Ei iskuja vyön alle, ei huonoja vitsejä suoritusten aikana. Rouva Kuulanen julistettaisiin voittajaksi kävi miten kävi ja Myssy saisi loppuvuoden keittiövuoron.

Loppu tulisi olemaan Kuntotesti-historiaa.

Pikku-Tapani

Kaunispoika Aripoika

Mahti-Mikael

Myssy

Rouva Kuulanen

Vähän jo jännitti, kuinka Myssy selviäisi ...

Puolen kuoleman ilta

Rouva Kuulaselta taitaisi kohta lähteä henki. Häntä väsytti ihan kamalasti.

Rouva Kuulanen makasi sohvalla toinen jalka seinällä. Kädet ja pää retkottivat sohvan toisella sivulla, yksinäinen jalka toisella.

Rouva Kuulasta koski joka paikkaan. Kevät oli armotonta aikaa. Kun ei malttanut pysähtyä, sitä ei malttanut. Lopputulos oli elävä kasa lihaa sohvatyynyjen seassa.

Aamulla Pienten Poikien kanssa uimassa. Siihen päällä selän räjäyttävä treeni salilla. Salin päälle lenkki aurinkoisessa kevätsäässä, tunti vierähti Poikien kanssa vielä sorsia ruokkimassa.

Kuolema. Se ehkä kohta tulisi. Ei voinut mitään. Hyvästi maailma!

Magnesiumia, sinkkiä, rautaa, kuituja, vitamiineja ja antioksidantteja. Tuoreimmat lisäykset Rouva Kuulasen varastoihin.

Kookosvettä ja Chlorellaa - what an energyboost :)

Leuanvetojen ja kulmasoutujen jälkeen hauiskääntö oli jo puhdasta tuskaa ..

Rouva Kuulasen iloisen meikitön sunnuntai -look.

Kevään keltaiset kaunokaiset!

Kevättä ilmassa 

Viikon Henkilökuva: Joogamies

Joogamies näytti vähän Kiinalaiselta Temppeliltä. Hiukset sojottivat sivuilta aina ulospäin. 

Joogamies manasi että hiukset olivat liian pitkät, tarttis varmaan tehdä jotain. Seuraavana päivänä hiukset näyttivät hurjemmilta, sojottivat sivulta suoraan ylöspäin.

Joogamies ajoi Kultaista Vaunua temppelin sivusiivekkeet tuulessa hulmuten. Takakontti hänellä oli sepeliä täynnä. Sepelin sekaan oli ripoteltu rautakuulia, koirankorvaisia kunto-ohjelmia. 

Joogamies oli aina ajoissa, kunhan lähtöajan valehteli surutta puolta tuntia aiemmaksi ja aamulla laittoi sata muistutusta.

Joogamies laittoi töihin liian kireät farkut ja kuntotestissä sekoili sanoissaan. Asiakkaat seisoivat nurkkaan jähmettyinenä kun Joogamies pyysi näitä hankkiutumaan eroon housuistaan.

Bodycombatiin taipuva Joogamies

Joogamiehellä oli rintataskut täynnä palanutta kanaa, tiesi ettei Rouva Kuulaselle saanut tulla nälkä. Keitti kahvia ja roudasi kuulia. Kyyditsi Rouva Kuulasta paikasta toiseen Kultaisella Vaunulla, huudatti radiosta bodycombatia.

Joogamiehen treeneillä oli Barbien nimi, joka treenissä repesi hauis. Nauroi isolla äänellään, nauroi vedet silmissä, nauroi kovaa. Nauroi niin että seinät tärisivät ja katosta tippui laasti.

Joogamies joogasi himassaan, kukaan ei vain oikein tiennyt missä. Sinne johtivat kärrypolut, toinen toistaan kapenevat tiet. Metsät kohosivat synkkinä kuoppien laidoilla, Mutaisissa kuopissa bulldozerit loivat maahan varjojaan.

Rouva Kuulasen olisi luullut jo oppineen – Älä mene ulos ajoissa. Tässä hän taas odotteli, kylmässä ja viimassa. Maassa jumppamatot ja gymstickit, muutama kuula ja tietokone.

Mutkan takaa kuului jytke, puiden takana vilahti kultainen salama. Kiinalainen Temppeli - vain nopat puuttuivat peruutuspeilistä. 

Rouva Kuulanen pääsi taas tekemään rakasta duuniaan - ihan parhaassa seurassa.

    Joogamies tykkäsi kaikesta musiikista - kunhan se säilytti genrensä ;)

Lauantai-ilta

Rouva Kuulasen piti lähteä tanssimaan. Lähteä Punaisella Paholaisella PikkuMyy kainalossaan ja tanssia ja tanssia. Sitten PikkuMyy sairastui. Ja Rouva Kuulasen ilta peruuntui.

Tanssimisen sijaan Rouva Kuulanen lähti metsään. Huomasi miten Iso Ikävä hänellä sinne oli koko talven ollut. Kivisiä polkuja, metsälampia. Havupuita, kallion kielekkeitä. Tuoksua.

Metsässä Rouva Kuulanen oli aina kotonaan.

Kotona odottivat kuulat. Illan päätteeksi Rouva Kuulanen veti vielä napakat keskivartalotreenit. Että jaksaisi nukkua. Lähteä aamulla uimaan ja salille.

Elämä <3

                              Helsinki <3

         Muutamalla kuulalla ja sinisellä pallolla saa ihmeitä aikaan .

                   Ehkä tanssiasusteille löytyy jatkossa vielä käyttöä :)

PELASTUS

Maailma oli kaaoksessa.

Roskaruokaa, rikkinäisiä pulloja, kalman värisiä ihmisiä.

Kaikki vihreä oli kadonnut, linnut eivät enää laulaneet. Kaikki maailman lenkkipolut ammottivat tyhjyyttään. Metsät seisoivat tuulettomassa ilmassa harmaina ja ilottomina.

Ihmiset eivät enää hymyilleet toisilleen. Jokainen suoritti omaa elämäänsä. Kahvia kului, sokeria tonnikaupalla. Ihmiset eivät kosketelleet toisiaan, julkinen liikenne oli lakannut.

Ovelta ovelle, hissillä perille. Uni oli huonoa, tietokoneet välkkyivät pitkälle yöhön.

Hikinen Pullero seisoi kädet puuskassa kaiken tämän edessä pyykkilautavatsa tuulettomassa ilmassa väristen. Nyt tämä sai loppua! Hän oli tehnyt parhaansa, mutta yksin hän ei kyennyt. Yksin hänen Voimansa ei ollut riittävä.

Pullero nosti Kultaisen Palan ilmaan ja puhalsi siihen kaikella jäljellä olevalla Voimallaan. Kultainen säde levisi elottomiin pilviin ja sai ne värähtelemään. Värähtely levisi pitkin taivaankantta, värjäsi pilvet ja sai ne kumisemaan.

Kivien alta, riippumatoista. Kellareista, ullakoilta, perämetsistä. Kohmeisia päitä alkoi nousta, vapisevia käsiä haparoiden. Käännytettyjä Pulleroita, Jumalallisen Ilmestyksen Unohtuneita. Kerivät käärivät itseään pystyyn, ottivat haparoivia askeleita.

Kohosivat joukolla ylöspäin, kohti vaaleanpunaisia pilviä. Kultainen säde värähteli, soi, sai kaikki Taivaan Värit säihkymään. Käännytettyjä Pulleroita oli satoja. Tuhansia. Tuijottivat toisiaan ihmettynein silmin, ojentelivat käsiään.

Hikinen Pullero seisoi kaiken tämän keskellä, kädet kohti taivasta. Käännytetyt Pullerot tiivistyivät hänen ympärilleen, joukosta kohosi hiljainen humina. Humina kohosi ja kohosi, äänen voima sai maan alhaalla murenemaan.

Maa nielaisi kaiken, avautui auki ja vei kaiken mennessään. Pullot ja purkit, kaikki harmaa ja eloton. Ihmiset seisoivat jähmettyineinä. Paljaina. Tuijottivat toisiaan.

Näkivät Ensimmäisen Kerran. Kaiken äänettömän, syvälle sisään suljetun. Kysyivät ja kerrankin kuuntelivat – ottivat pään pois omasta takapuolestaan. 

Maa ympärillä alkoi viheriöidä, linnut virittivät ääniään. 

Polut täyttyivät ihmisistä - 

Käännytetyt Pullerot käsi kädessä Taivaan Pilvien keskellä lauloivat omaa lauluaan.

                 Ystäviä voi löytyä yllättävistä paikoista .

Jumalallisen Ilmestyksen Identiteettikriisi

Ajoittain Jumalallista Ilmestystä väsytti. Tympäisi. Ei napannut.

Ei hän mitään voinut sille, että hänestä tuli tällainen. Täydellinen.

Hänen sormensa olivat pitkät, käsivartensa lihaksikkaat jo syntyessään. Eräänä päivänä murrosiässä hänen puheensa muuttui valuvaksi laavaksi. Tieto ilmestyi hänen päähänsä yön aikana, joka aamu hänen suustaan vain kumpusi toinen toistaan Hedelmällisempiä Sanoja.

Todellisuudessa Jumalallinen Ilmestys halusi maata sohvalla kalsareissaan ja katsoa Taivaallisia Tonkijoita. Käydä pilvimatkoilla ilman Opetuslapsia. Vetää leukoja ilman että hauis räjähti. Hän halusi normaalit reidet, ei näitä kamalia lihaskimppuja. Hän halusi äänen , joka piipittäisi. Hukkuisi taustaan ja jota kukaan ei kuuntelisi.

Häntä ei kiinnostanut pelastaa Maailman Pulleroita. Hän osasi fraasinsa ulkoa. Vaalenapunainen väri pilvissä ällötti ja kultainen väri jätti rantuja sormiin.

Jumalallinen Ilmestys huusi ääneen. Hän huusi äänellä joka sai taivaat jyrisemään, tantereet tömisemään. Hän polki jalkaa. Polki voimalla, joka avasi vuoria, suisti jyrkänteitä raiteiltaan.

Jumalallinen Ilmestys oli saanut tarpeekseen. Hän pakkasi kassiinsa Taivaallisia Herkkumakkaroita ja kilon pilvipalleroita. Hän veti Kilometrisaappaat lihaksisina värähteleviin jalkoihinsa ja työnsi Hatun syvälle silmilleen.

Jumalalliset Kulmat Hatun varjon alla olivat rosoiset kuin karheimmat vuoristot. Silmät välkkyvät syvinä kuin kirkkaimmat järvet alimmissa laaksoissa Pilvien alapuolella.

Jumalallinen Katse oli päättäväinen. Yhdellä Käden heilautuksella Pilvet aukenivat hänen tieltään.

Jumalallinen Ilmestys oli Lakossa.

                                       Reitevä Makkara ..

Pulleron Julistus

Pullero leijui.

Ilma oli sakeaa, täynnä vaaleanpunaisia pilviä. Hymy Pulleron kasvoilla pysyi kuin liimattuna. Joka kerran pilveen törmätessään Pulleron liike vaihtoi suuntaa, hän leijui kevyempänä kuin koskaan.

Pullerolla ei ollut nälkä. Ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan hän erotti jok’ikisen suonensa. Pullero näki varpaansa, litistyneen vatsansa.

 Pulleroa ei koskenut mihinkään. Ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan häntä ei koskenut mihinkään. Pulleroa nauratti. Ensimmäistä kertaa pitkään pitkään aikaan Pullero oli hyväntuulinen.

Pullero heilautti kättä kasvojensa edessä. Se jätti jälkeensä kaikki sateenkaaren värit. Pullero avasi suunsa puhuakseen. Sanat helkkyivät vanhoina ja viisaina.

Jumalallisen Ilmestyksen läsnäolo tuntui kaikkialla. Ne olivat hänen kätensä jotka Kannattelivat, hänen ajatuksensa jotka Johdattivat.

Pullero näki allaan maailman. Hän näki kurjuutta. Hän näki epätoivoa. Hän näki ihmisiä, jotka voivat huonosti. Sisäänpäin käpertyneitä, oman jalkansa purijoita. Hän näki ihmisiä, jotka koko elivät koko elämänsä tekemättä mitään. Uskaltamatta elää. Kellon ympäri päivästä toiseen, hetkestä seuraavaan.

Pullero näki edessään Tehtävän. Hänessä oli nyt Viisaus. Hänessä asui Voima. Jumalallisen Ilmestyksen Sanat olivat hänessä, hän oli ymmärtänyt Totuuden.

Pullero repi pilvet tieltään, tunsi raikkaan ilman kasvoillaan. Tuonne hänen oli mentävä. Jakamaan Sanomaa.

”Älkää enää peljätkö!” Pulleron Ääni kumisi Vakaana ja Viisaana. ”Minussa on Tieto, olen kokenut sen Kaiken. Minäkin pelastuin.”

”Nyt on Teidän Vuoronne!”

Pulleron valaistuminen

”NYT JUOSTAAN TUO MÄKI IHAN TÄYSILLÄ!! JAKSAA JAKSAA!!!”

Hullu Treenari pinkoi sata metriä edellä hurmaantuneena omasta vauhdistaan. Taakse jäi Hikinen Pullero, joka edellisellä lomalla aamiaisen ja lounaan välillä tilasi ranskalaisia ja kalapuikkoja rantatuoliinsa.

Joka viimeiset kymmenen vuotta oli kaalisoppakuurien välillä korvannut liikunnan pullansyönnillä ja ainoa sykettä nostava liikunta oli tapahtunut omalla kotisohvalla, television äärellä.

Treenari pomppi mäen päällä haara-perus –hyppyjä, ryhti sotilaallisen suorana, hiustupsu hikipannan yläpuolella heiluen. ”MITÄ NÄYTTÄÄ SYKE, MITÄ NÄYTTÄÄ SYKE!?” Karjuu ”JA EIKUN MENNÄÄN!!!”

Pullero raahautui perässä. Kasvot tomaatin värisinä. Kylkeen pisti. Henki kulki pihisten. Hullu Treenari hyppäsi polulta metsään, karjui jotain Trail Runista mennessään.

Pullero pysähtyi tien varteen, nojasi puuhun. Suussa maistui veri ja oksennus. Korvissa humisi ja ohimoissa kiristi. Jalat painoivat tuhat kiloa, henki kulki hetkittäin.

Jossain metsässä ryskyi, Hullu Treenari siellä meni menojaan.

Pullero kääntyi ympäri. Sata metriä autolle tuntui kymmeneltä kilometriltä. Sumuisen verhon läpi Pullero yritti löytää oikean kulkupelin, Punaista Autoa vaalean harsomaisen udun läpi oli vaikea erottaa.

Kaksinkerroin autossa ratin yli taipuneena Pullero kohotti katseensa. Äkillinen valoilmiö sai Pulleron siristämään hien täyttämiä punareunaisia silmiään. Jumalallinen ilmestys seisoi Punaisen Auton vierellä. Ääni kuului kaukaa, se oli täynnä kaukaisten metsien huminaa ja kallioiden kuminaa. Kirkkaat vedet helkkyivät lauseiden tavuissa, valuivat hehkuvaa laavaa Pulleroa kohti.

Valtava lihaksikas käsi ojentui Pulleroa kohti. Pitkät hoikat sormet ojensivat kultareunaista, säteilevää palaa. ”Ota tämä”, ääni jylisi. ”Sinä olet valmis laiskanpulseka Pulleroni. Sinussa on kaikki Voima. Kaikki se, mitä elämä vaatii. Unohda kärsimys, unohda kipu. Tule kanssani Pullero, niin et enää koskaan näe nälkää.”

Äkillinen ymmärrys täytti Hikisen Pulleron joka solun. Rauha laskeutui hänen ylleen.

Ei sen tarvinnut olla kärsimystä. Nälkää ei tarvinnut nähdä. Matkasta sai nauttia.

Tästä päivästä eteenpäin hänellä oli Johdatus. Hänellä oli Voima. Nyt hän tiesi Suunnan, Tie oli selvä.

Käsi Jumalallisen Ilmestyksen kädessä Pullero asteli kohti auringon laskussa kylpevää bussipysäkkiä. Ovet avautuivat äänettömästi ja sulkivat Pulleron sisuksiinsa.

Pulleron matka oli alkanut.

 Metsä <3

Ohjeita pysyvään painonhallintaan

1.     Älä liiku. Mikäli mahdollista, ollenkaan. Ikinä. Mitä vähemmän saat arkiliikuntaa, sen parempi. Matkalla napaasi kohti saatat kohdata sisäisen minäsi. Siihen suuntaan ryhtisi on upeasti menossa.

2.    Jos nyt kuitenkin haluat liikkua, vältä siirtymisiä omin jaloin. Mieluiten aja autolla oven edestä oven eteen, parkkeeraa invapaikalle.

3.    Harrasta kovatehoista liikuntaa, korkeat syketunnit yhdistettynä lihasta muokkaaviin tunteihin ovat kovassa huudossa. Tämän päälle kannattaa vielä jatkaa hotjoogalla ja maksimoida ilta istumalla infrapunasaunassa.

4.    Älä syö. Ollenkaan ikinä. Tai jos syöt, niin mieluiten liikaa kerralla. Jätä väliin aamupala ja iltapala, syö vain kerran päivässä. Sekin keittoateria.

5.    Käytä Keijua ja beceliä, juo rasvatonta maitoa. Viikolla käytä dieettituotteita, voit korjata tilanteen viikonloppuna.

6.    Juo paljon kahvia, käytä energiajuomia. Vettä ei kannata juoda, se vain kuluttaa maapallon luonnonvaroja.

7.    Kokeile soppakuureja, mitä enemmän sen parempi. Viikko pussikeittolitkuilla saa ihmeitä aikaan ihollesi.

8.    Älä koskaan syö kuituja, mitään ällöttävän vihreää. Kunnon setti säilöntä-, väri- ja makuaineita – ah, ne kummasti virkistää.

9.    Jos heikottaa ja pyörryttää, nauti siihen jotain nopeaa. Pala patukkaa, litra limukkaa ja hetken jaksaa taas tykittää. Kun olo kohta notkahtaa, uutta sokeria kehiin ja taas hymyilyttää.

10. Jos ei näillä ohjeilla paino pysy, niin Rouva Kuulaselle saa valittaa. Jotain on silloin mennyt pieleen, täytyy matkaa jarruttaa. Mäyräkoira, pizzalasti, kasa lihapiirakkaa – Hätä keinot keksii, joskus täytyy hapottaa.

Virheiden välttämiseksi viimeisenä ohjeena; aina kannattaa pysyä mahdollisimman huonolla tuulella. <3

Myssy-Janne

Myssy-Janne pakotti Rouva Kuulasen siivoamaan. Pyyhkimään pöytiä, viemään astioita koneeseen. Purkamaan 200 kg yksittäispakattuja rautakuulia pakkasessa parkkipaikalla, Myssyn itse ”vastaillessa sähköposteihin” toimiston puolella.

Myssy-Janne tuli aamusalille ja sammutti Rouva Kuulasen treenimusiikit stereoista. Pian salilla soi Suomi Pop Myssyn iPhonesta, taukoamaton läpätys kävi kuin viima nurkissa.

Myssy nimesi Rouva Kuulaselle salilla omat painot – se ylin rivi pieniä hopeisia rautoja. Rouva Kuulasella oli surkea hauis ja väärä tekniikka kaikessa. Myssy väitti Rouva Kuulasen olevan tiellä joka paikassa ja pitävän liian kovaa puhinaa sarjojensa aikana.

Myssy piti Rouva Kuulasta rehunpurijana, yltiökummallisena itsekurihirmuna, joka ei koskaan syönyt mitään epäterveellistä. Myssy itse odotti ruokalan leivitettyjä leikkeleitä viimeistä päivää, kuola valui koko alkuviikon suupielistä.

Myssy arvosteli, murahteli, oli usein pahalla tuulella. Tällaisina päivinä Rouva Kuulanen kaivoi verta nenästään – kiusasi, närkki ja tökki - sai Myssyn hymyilemään. Jos Myssy oli hiljaa, s e oli huono merkki. Rouva Kuulanen oli oppinut keinot saada tämä puhumaan.

Myssy elvisteli, pullisteli, soitti suuta vaaleanpunaisissa crocseissaan. Pakotti Pikku-Myyn* lenkillä juoksemaan niin pitkälle kuin itse  jaksoi, jälkeenpäin ihmetteli suureen ääneen miksi naiset ovat niin kovia valittamaan.

Myssyllä oli suuri sydän, yksi maailman parhaista. Hän oli aina valmis auttamaan, tarkisti tuhat kertaa, viestitti ja varmisti. Järjesti ja touhotti, teki paljon jokaisen puolesta.

Rouva Kuulanen salli Myssylle omat pikku erikoisuutensa. Todellisuudessa Myssy tiesi kenellä oli valta ja kenen suurimmat painot alarivissä.

*Pikku-Myy on Myssyn nainen ja yksi Rouva Kuulasen rakkaimmista girlfrendeistä.

           Myssy-Janne omassa elementissään ..

Maailma on MINUN!!!

Oli ilta ennen nukkumaanmenoa. Pikku J hyppi ja paini sohvalla isänsä ja Pikku Een kanssa. Yhtäkkiä ilme kirkastuen Pikku Jiin liike pysähtyi.

”Sitten kun te kuolette”, aloitti ajatustaan hämmästyen. ”ME saadaan kaikki teidän rahat. Sitten minusta tulee RIKAS!!” Jatkoi pomppimistaan iloisena.

Elämän realiteetit eivät olleet vielä iskeneet ..

Mad Fridays

Rouva Kuulanen istui pöydän ääressä. Söi chili con carnea. Ympärillä kävi kuhina.

Mestari ”Anatomia-Jumala” Lindberg tanssi pöydän päässä zorbasta, kädet viuhtoivat ilmaa vimmalla. Katseessa siinsivät Kreikan tummat yöt.. Kehui lähtevänsä poikien kanssa. Opiskelemaan. Zorbasta ja fasciaa.

Myssy-Janne käveli kiivaasti edestakaisin, nosteli paidan lievettänsä. Kehui pyöreää peppuansa, miten KUKAAN ei saanut siitä irti katsettansa. Minkäs sille mahtoi, oli vaikeaa olla näyttämättä upealta. Kasvoistaan niin nuorekkaalta. Komealta ja elävältä.

Opiskelijoita kulki edestakaisin. Yksi otti kahvia, toinen täytti vesipulloa. Kolmas kertoi aikuisen poikansa muumilakanoista ja neljäs tuskaili valtaisia eväitänsä.

Janne from the Varkaus – Mestari Lindbergin oikea ja vasen käsi - kiikutti muistiinpanovälineitä Mestarin zorbaksen tahdissa. Oli viisainta kirjoittaa kaikki tänään vihkoonsa, sanoi pilke silmäkulmassa. Sai kuitenkin myöhemmin korjata Jumalan sanomisia. Näytti olevan taas sellaisella tuulella.

Takaa ilmestyi kyynärpää Rouva Kuulasen kaulan ympärille. Myssy-Janne kampesi Rouva Kuulasta tuolista kuristusotteella, kehui samalla reisilihaksiansa. Ihmetteli miksei Rouva Kuulanen aamu-salilla menettänyt tajuntaansa niiden loiston edessä.

Rouva Kuulasen napakka kyynärpääisku kylkiluiden väliin sai Myssyn ähkäisten irrottamaan otteensa. Hullu nainen, ihan liian vahva. Kaikin puolin taitava.

Yksi kerrallaan opiskelijat valuivat koulutustilan puolelle. Mestari ja Janne from the Varkaus hävisivät samaan paikkaan, Myssy suunnitteli kotiin lähtöä. Rouva Kuulanen sai eväänsä syötyä.

Ennen lähtöään Myssy toi Rouva Kuulasen jättimäisen kahvikupin. Vastusteluista huolimatta kaatoi aivan piripintaan täyteen mustaa nestettä. Rouva Kuulanen ei millään ehtisi juoda sitä ennen kuin se kylmenisi. Mikäli Rouva Kuulanen enää tästä yhtään kauniimmaksi muuttuisi, saisi Myssy tulla maanantaina töihin Ray-Baneissa.

Jostain syystä tämä ajatus sai Myssyn nauramaan katketakseen.

Perjantait – mikä valloittava voimavara.

Myssy ei ole ainoa, joka hallitsee pullistelun jalon taidon .. ;)

ToimistoPojat

Rouva Kuulanen pysähtyi ovelle. Pikku-Tapani, Myssy-Janne ja Mahti-Mikael istuivat kolmistaan päät yhdessä pöydän äärellä. Jokaisella oli tietokone nenän edessä, keskustelivat keskenään päät alaspäin painuneina.

”Oletteko varmoja, että haluatte minun tulevan sinne?” Rouva Kuulanen kysyi. ”Minä en ole syönyt.”

”E-e-e-ei meillä tässä enää montaa minuuttia mene”, Myssy-Janne vastasi ja viittoi Rouva Kuulasta sisään. ”Itse asiassa meillä Mahti-Mikan kanssa onkin kiireellistä menoa tässä, käykää te vaan Pikku-Tapanin kanssa loppuja asioita läpi. Kahdestaan ..” Myssy-Janne nousi lähteäkseen. Rouva Kuulasen katse naulitsi hänet kuitenkin paikoilleen. Alistuneesti huokaisten Myssy-Janne tippui takaisin tuolilleen.

Edellisessä ennen lounasta pidetyssä palaverissa oli Pikku-Tapanin pää päätynyt lattialle tietokoneen piuhojen keskelle pyörimään. Sana kaduilla kulki, että Rouva Kuulasta ei kannattanut pitää nälässä.

ToimistoPoikien onneksi asioita ei tosiaan ollut montaa käsiteltäväksi. Pöydästä noustessa Pikku-Tapani karaisi kurkkuaan. ”Niin .. oli tuossa vielä muutama asia, mutta jutellaan niistä sitten sen jälkeen kun ollaan syöty..” Rouva Kuulanen nyökkäsi ja kaivoi samalla puhelintaan esiin. Puolihuolimattomasti ryhtyi selaamaan sähköpostejaan sen ruudulta. Jähmettyi.

”MITÄ!!!? KUTSU VIIKKOSIIVOUKSEEN!!!? Oletteko te laittaneet minun kalenteriin KUTSUN VIIKKOSIIVOUKSEEN!? MINUNKO täällä pitää alkaa siivota TEIDÄN jälkiänne!?”

ToimistoPojille tuli kiire. ”Eeeeii sinun pitänyt lukea sitä vielä tässä vaiheessa”, sai Pikku-Tapani sanottua askeltensa lomassa. ”Mennäänpä nyt syömään, tule tule”, yritti maanitella.

Rouva Kuulasen syödessä Myssy-Janne käveli pöydän luo ja katsoi Rouva Kuulaseen; ”Tuo toimisto on tosi hyvä muuten, paitsi yksi asia ei,” aloitti ja katsoi Rouva Kuulasta silmiin. ”Sinun pöytäsi. On räjähtämäisillään.”

Rouva Kuulanen pureskeli porkkanaa ja mietti hetken. Sanoissa saattoi olla totuuden siemen. ”Oletkos kuullut sellaista sanontaa Myssy --  A clean house is a sign of a wasted life. Eli ei elämää kannata tuhlata siivoamiseen”, Rouva Kuulanen vielä suomensi. Myssy-Janne ei tunnetusti ollut kielimiehiä.

Myssy-Janne katsoi Rouva Kuulaseen. Rouva Kuulanen katsoi porkkanaan. Huokaisi.

Joskus oli kai tehtävä uhrauksia. Ihan vain jotta rakkaat ToimistoPojat pysyivät tyytyväisinä. 

Kadonneet sanat

Rouva Kuulanen tunsi sen. Kihinän. Se oli ollut siellä jo pitkään. Ihon alla, kuplimassa.

Rouva Kuulanen oli jo luovuttanut. Antanut periksi, unohtanut. Ei ollut aikaa, ei energiaa.

Sormet löysivät tiensä kirjaimille vain, kun oli töitä. Ja niitä riitti. Isoja sanoja, vahvoja sanoja. Sanoja, joilla oli aina alku ja loppu, tarkka määränpää. Sormista irtosi numeroita. Päivämääriä, kellonaikoja.

Kaikki voima meni liikkeeseen. Siihen, että täytti odotukset. Omansa ja muiden. Siihen, että ajatukset pysyivät päässä ja ne löysivät lokeronsa. Rouva Kuulanen oli oppinut paljon, unohtanut siinä osan itsestään.

Mutta nyt. Rouva Kuulanen haistoi sen. Se maistui kielellä, tuntui poreina kynsien alla. Sanoja. Paljon kevyitä sanoja. Sanoja, jotka tunsivat. Joissa oli mieltä ja iloa ja isoja hyppyjä.

Rouva Kuulanen oli jälleen valmis. Löytämään sanoja. Lauseita. Rivejä. Omiaan.