tiistai 2. heinäkuuta 2013

Linnanmäki Linnanmääkiiiii …

Rouva Kuulanen nojasi päätään Prinsessa -vessan ruusu-kaakelia vasten ja taisteli öklötystä vastaan. Hän oli luullut, että pallokaruselli olisi riittänyt. Vaan ei – pallon jälkeen tuli rumpu. Se oli edellistäkin pahempi.

Joku ilmeisen mielenvikainen oli keksinyt pistää niihin jokaiseen vaunuun oman vauhtipyörän lapsia varten. Kuusivuotias jaksoi vääntää siitä jo kohtuulliset kierrokset äidin kauhusta laajenevien silmien edessä. Ja kierroksia – niitä riitti. 

Rouva Kuulanen ehti rukoilla ja kiroilla ja epäillä. Että laite ei pysähtyisi enää koskaan. Oliko se vieläkään pysähtynyt - Rouva Kuulanen ei ollut ihan varma.

Rouva Kuulanen nousi huterin jaloin nousemaan vaaleanpunaisten seinien keskellä. Pistettiin hänet mihin tahansa kieputtimeen – niin kauan kuin suunta vaihtui ja menoa riitti, Rouva Kuulasella ei ollut hätä päivää. Mutta lasten laitteet. Ne mahtoivat olla itse paholaisen työtä. Miten niistä kukaan selvisi hengissä, oli Rouva Kuulaselle mysteeri.

”Onks KELLÄÄN enää rAAAhaaa!!?” Pikku E kiljui vessan ulkopuolella. Pikku E halusi pelata. Ja voittaa. Suklaata, pehmoleluja, yllätyskasseja. Herra E mätti naamaansa softista kolmesta eri tuutista värikkäät metrilakut taskustaan roikkuen. Laski kuinka monessa laitteessa piti vielä käydä jotta ranneke olisi maksanut itsensä takaisin.

Pikku J tarttui Rouva Kuulasen käteen ja tuijotti Rouva Kuulasen käsivarren sisäpuolelle tatuoitua ruusua. ”Tiiätkö äiti – kyllä monet tosi hurjat miehet ottaa kanssa tollaisia ruusutatuointeja.” totesi lohduttaen.

Ehkä Rouva Kuulanen selviäisi. Näiden kanssa aina.

”Lähdetäänkö Lohikäärmeeseen?”



Mitä saadaan kun yhdistetään militanttti ja talitintti? 
- Militarintti.


Rouva Kuulanen oli huolissaan, onko ruusu liian hempeä. Pikku J lohdutti.


Kahelit tappiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti