perjantai 12. heinäkuuta 2013

Ranuaalin eläinpuisto


Pitstop Oulun ja Rovaniemen välillä oli Ranuan eläinpuisto. Puistoa oli muisteltu monet kerrat talven aikana ja se oli ehdottomasti taas nähtävä ja koettava.

"Mennään sinne RANUAALIN eläinpuistoon, siellä on se LEIKKIPAIKKA lapsille!" Pikku E muisti vielä mikä oli kaikkein parasta.


Tästä vielä suoraan .. ja suoraan .. ja sitten käännytään oikealle! 



- Löydettiin perille -


 Päiväkävelyllä


Se oli ainakin NÄÄÄÄÄÄIIIIN suuri !!!!


Harrille maistuu särki.


Rouva Kuulasen mielestä parasta oli kun pääsi iholle kiinni. 


Tjahas - mitäs tuolla tapahtuu ..


Jätskiä ja tasapainoilua!


Rouva Kuulanen on huomannut muuttuneensa isäkseen - jokaiselta reissulta löytyy kukkia edestä ja kukkia takaa. Onneksi vielä sentään muutakin .. ;) Isät ovat elämän parhautta <3

Aivan ihana päivä!

torstai 11. heinäkuuta 2013

Syömisen keveys

Syöminen kuului ehdottomasti Rouva Kuulasen top 5:n joukkoon. Rouva Kuulanen rakasti syömistä. Rouva Kuulanen oli oppinut rakastamaan syömistä. Näin ei aina ollut ollut.

Vuosikausia Rouva Kuulanen kamppaili erilaisten vatsavaivojen kanssa. Missään kokeissa ei koskaan paljastunut mitään. Ei keliakiaa. Ei laktoosi-intoleranssia. Ei maitoallergiaa. Ei mitään.

Lääkärit kohauttelivat hartioitaan ja tarjosivat paikkaa tähystys-jonosta. Homeopaatti diagnosoi hiiva-syndroomaa, määräsi kaali-puolukka –dieetille. Kova treeni ja pelkkä puolukka eivät sopineet hyvin yhteen. Yhdessä ne loivat tiettyä energiavajetta - tämä ilmeni erilaisissa twilightzone -muodoissa.

Rouva Kuulanen joutui miettimään, koska uskalsi syödä ja mitä. Minne piti vielä illalla olla menossa, mitä tapahtuisi seuraavana päivänä. Vatsaan koski ja olo oli hankala. Mieli oli maassa ja masensi. Koko ajan väsytti, ajatus oli tahmea ja kiukutti.

Rouva Kuulanen kokeili jättää ruista pois. Ohraa, vehnää, sokeria ja hiivaa. Peruna oli pitkään kiellettyjen listalla, samoin mansikka, vadelma, rypäle ja banaani. Paprikaa ja sipulia Rouva Kuulanen ei uskaltanut kuvitellakaan syövänsä, erilaiset yhdistelmät ristiin keskenään olivat myös tappavia.

Kunnes sitten. Eräänä päivänä. Silmiin osui artikkeli gluteenittomasta ruokavaliosta. Rouva Kuulanen mietti ja pohti ja sitten valkeni. Hän oli kokeillut kaikkea osittain, mitään ei vain kokonaan. Hän oli syönyt pelkkää ruista. Kauraa sekä ohraa. Kuvitellut koko ajan vehnän ja sokerin olevan se ongelma, niiden johdannaisten.

Rouva Kuulanen jätti kerrasta kaikki kotimaiset viljat pois. Lisäsi kasviksia ja vihanneksia, gluteenittomia viljoja. Keventynyt olo toimi katalysaattorina.

Rouva Kuulanen ei koskaan uskonut voivansa nauttia ruokailusta näin paljon. Siitä kun vatsa täyttyi ja täyttyi ja olo oli euforisen suloinen. Vihdoin kroppa toimi niin kuin piti. Lihakset puhkuivat ja puhisivat kasvaessaan, energia meni vihdoin sinne minne kuului.

Kaikkein parasta oli, kun ei tarvinnut pelätä ja miettiä. Mitä saattoi lihapulla-aterian jälkeen enää tehdä. Banaanista oli tullut ihan parasta.

Rouva Kuulanen ei pelännyt lihovansa ruuasta. Hän ei jaksanut mitata ja punnita ja laskea ja rajoittaa. Niin kauan kuin lihas kasvoi ja olo oli hyvä, energiaa riitti muuhunkin kuin treeniin ja mieli pysyi iloisena. Niin kauan Rouva Kuulanen tiesi, että asiat olivat hyvin.

Mitä enemmän hän söi, sitä paremmin hän voi.



Kaikissa ruokayliherkkyys- testeissä kannattaa ensin käydä ja konsultoida ravitsemusalan asiantuntijaa, mikäli epäilee itsellään jotain ravintoon liittyvää ongelmaa. Testeissä kannattaa käydä ennen kuin tekee muutoksia ruokavalioonsa.

 Omin päin ei koskaan kannata lähteä muuttamaan omia ravitsemustottumuksiaan radikaaliin suuntaan. 

Rouva Kuulanen on keskustellut useiden alan asiantuntijoiden kanssa useaan otteeseen matkan varrella. Pohjimmiltaan hän ei ollut uskonut kaiken kotimaisen viljan (myös kauran) olevan ongelma, jonka vuoksi häneltä meni pitkään päästä asian ytimeen. Rouva Kuulanen on joutunut karsimaan myös maitotuotteita ruokavaliostaan.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Meren rannalla

Rouva Kuulanen käveli meren rantaa. Varpaan välit olivat hiekkaa täynnä, tuuli pöllytti hiuksia.

Rouva Kuulasella oli edelleen aamuiset treenivaatteet yllään, vain repaleiset farkut korvasivat treenitrikoot. Selkätreenin päälle vaatteet eivät irronneet yltä kovin vaivattomasti. Rouva Kuulanen ei halunnut miettiä, miten saisi illalla paidan yltään.

Aurinko paistoi ja lokit kaartelivat taivaalla kuin hidastetussa filmissä. Mustat päät kääntyilivät terävät silmät kiiluen. Mahdollista saalista, syötävää, jotain mihin tarttua kiinni.


Aaltojen pauhu kävi korvissa. Saadakseen äänensä kuuluviin oli huudettava. Hiukset tulivat suuhun, lensivät silmiin. Takkua takun perään, kierroksia kaulan ympärillä.

Meri Helsingissä ei koskaan ollut yhtä kesytön. Tuuli siellä maistui ja tuoksui erilaiselta. Helpommalta. Tätä rantaa teki mieli vain kävellä. Kävellä ja kävellä. Taistella tiensä niin kauas kuin silmä kantoi ja vielä pidemmälle. Sitten tulla takaisin.

Jos ei mitään muuta niin tätä. Tätä Rouva Kuulanen oli odottanut. Monen monta kuukautta. Ääntä. Valoa. Väriä. Tuoksua.

Aaltojen piirtämää rantaa, vihreää levää kivien pinnalla.




tiistai 9. heinäkuuta 2013

Pieni Pusukala, ryppyinen ja ihana

Pieni Pusukala nuokkui ravintolan tuolin päässä ja söi ranskanperunaa pienet pusuhuulet töröllään.

Kolme tuntia Edenin altaassa ja Pieni Pusukala oli ihan ryppyinen. Vatsanahka oli punaisena ja ruvella, sääret mustelmilla. Silmät punoittivat kloorivedestä ja väsymyksestä ja puserossa oli mansikkahilloa.

Pieni Pusukala oli ollut reipas. Hän oli sukeltanut ja uinut ja hyppinyt ja loikkinut ja laskenut vesiliukumäkeä vaikka vähän pelotti.

Rouva Kuulanen katseli Pientä Pusukalaa hellästi. Maailman suloisin <3



Tänään piti olla Hailuoto-päivä, mutta keli ei ollut hurmaavimmillaan. Meri on silti aina yhtä kaunis, katsoo sitä mistä kaupungista tahansa. 
Kiitos hovikuvaaja-Anttonille <3


Onneksi meren viereen pääsee veteen sisätiloihinkin. 


Pitkän päivän jälkeen pientä söpöistä nukuttaa <3

Tästä se Pohjoisen loma alkaa!



lauantai 6. heinäkuuta 2013

Thaimaalainen rakkaus skandinaaviseen tyyliin

Rouva Kuulanen rakasti ruokaa. Rouva Kuulanen rakasti thaimaalaista ruokaa.

Rouva Kuulanen rakasti ihmisiä, jotka toivat hänelle ruokaa.

Rouva Kuulanen rakasti tätä miestä - tätä ihanaa tarjoilijaa - joka toi hänelle maailman parasta ruokaa. Thaimaalaista ruokaa skandinaaviseen tyyliin. Tätä ihanaa ruokaa, joka oli voittanut palkintoja.

Rouva Kuulanen toivoi, ettei hänen ikinä tarvitsisi lopettaa. Hän halusi syödä ja syödä ja syödä ja syödä. Syödä niin kauan, että halkeaisi. Sitten aloittaa alusta uudelleen.

Rouva Kuulanen rakasti sitä, että tarjoilija kävi vähän väliä täyttämässä hänen vesilasinsa. Kyseli, oliko kaikki hyvin. Kertoi lapsistaan. Raastoi inkivääriä, toi lisää teetä. Puhui hänelle kesken kaiken vahingossa englantia, nauroi hämmästyneenä rako hampaan välissä välkkyen.

Rouva Kuulanen rakasti sitä, että sai istua ison ikkunan äärellä, katsoa merelle. Isoa puuta, joka ikkunan takana heilui tuulessa. Jonka lehtien läpi aurinko kimalsi lasin pinnalla.

Rouva Kuulanen rakasti.


Le Soleilin thai- keittiö Naantalin kylpylässä on ehdottomasti kokemisen arvoinen ruokaelämys. 


Rouva Kuulanen sai tuoretta talossa leivottua gluteenitonta leipää ja sen kanssa oliiviöljyä sekä balsamicoa. 


Taivas maan päällä.

Useamman kerran palkintoja voittanut thaimaalainen alkukeitto skandinaaviseen tyyliin;
Tom Yam Goong - sitruunaruoholla, galangjuurella ja limellä maustettu tiikerirapu-herkkusienikeitto.  


Pääruuan mukana tuli usemman väristä riisiä.


Chilillä, valkosipulilla ja basilikalla maustettua broileria ja sieniä.


Ihana mies halusi tuoda Rouva Kuulaselle vielä haudutettua Earl Greyta, johon laitettiin sekaan tuoretta suikaloitua inkivääriä sekä sitruunaa.

Rouva Kuulanen joi litran teetä, kuunteli taustalla soivaa musiikkia ja katseli auringossa kimaltavaa merta.




Tällaisena iltana Rouva Kuulasta ei harmittanut yhtään olla kesken lomaa viikonloppua töissä.

torstai 4. heinäkuuta 2013

Hutosalilla

”Joko me lähdetään salille!?” Rouva Kuulanen huikkasi Erityiselle Siskolle uima-altaaseen. Erityinen Sisko oli kuin ei olisi kuullutkaan. Makasi altaan reunaa vasten kädet levällään ja nautti olostaan.

Rouva Kuulanen istui pihakiikussa isänsä kanssa ja joi kahvia. Yritti kohta uudestaan. ”Joko nyt mennään!?” Ei edelleenkään vastausta. ”Mitä? Eikö E nyt haluakaan sinne salille?” Rouva Kuulanen kysyi isältään. ”Kyllä haluaa! Ainahan se on sinne kuntosalille lähdöstä puhumassa.”

Rouva Kuulanen huokaisi. Joi kahvia. ”Lähdetäänkö sinne salille!!!?” kysyi sisareltaan kolmannen kerran. Ei vastausta. Erityinen Sisko nosti kasvojaan aurinkoa kohti ja rentoutui.

Kului hetki. ”NYT MENNÄÄN SINNE SALILLE!!!” Rouva Kuulanen karjaisi. Ei reaktiota. Hetken kuluttua Erityinen Sisko käänsi päätään äitinsä puoleen ja kysyi tältä muina naisina: ”Pitäiskö lähtä sinne hutosalille?” ”No mene nyt, käyt vaihtamassa vaatteet niin pääset.”

Erityinen Sisko nousi altaasta ja purjehti ylväästi pyyhkeeseensä kääriytyneenä vaatteiden vaihtoon. Rouva Kuulanen pompahteli perässä.


Alkulämmittelyt kuntopyörällä, 10-15 min

2-3 kierrosta, 15-20 toistoa
Kierrosten välissä 5 min kuntopyörällä / crosstrainerilla.
Juotavaa mukaan!


Rinnan avaus pienen pienillä käsipainoilla. Kyynärpäät pehmeinä, selkä penkissä kiinni. Painot kulkevat linjassa rinnan päällä, puolikaarimaista rataa.






Vaakaprässissä jalkoihin kestävyyttä. 


Ylätaljavedolla yläselkään ryhtiä.


Vartalon kierto aktivoi keskivartalon lihaksia. 


Crosstrainer. 
Paina quick start (vihreä nappi) ja sen jälkeen + tai - vastus sopivaksi.


Kiitokset FunFitille Kouvolaan, tämä on Erityisen Siskon ja Rouva Kuulanen vakkaripaikka. Jo vuosien ajan.


Hyvä treeni, vösynyt kroppa - Ja sit ei kun syömään!

Iso kiitos ja halaus maailman kauneimmalle ja taitavimmalle mallille :)




tiistai 2. heinäkuuta 2013

Linnanmäki Linnanmääkiiiii …

Rouva Kuulanen nojasi päätään Prinsessa -vessan ruusu-kaakelia vasten ja taisteli öklötystä vastaan. Hän oli luullut, että pallokaruselli olisi riittänyt. Vaan ei – pallon jälkeen tuli rumpu. Se oli edellistäkin pahempi.

Joku ilmeisen mielenvikainen oli keksinyt pistää niihin jokaiseen vaunuun oman vauhtipyörän lapsia varten. Kuusivuotias jaksoi vääntää siitä jo kohtuulliset kierrokset äidin kauhusta laajenevien silmien edessä. Ja kierroksia – niitä riitti. 

Rouva Kuulanen ehti rukoilla ja kiroilla ja epäillä. Että laite ei pysähtyisi enää koskaan. Oliko se vieläkään pysähtynyt - Rouva Kuulanen ei ollut ihan varma.

Rouva Kuulanen nousi huterin jaloin nousemaan vaaleanpunaisten seinien keskellä. Pistettiin hänet mihin tahansa kieputtimeen – niin kauan kuin suunta vaihtui ja menoa riitti, Rouva Kuulasella ei ollut hätä päivää. Mutta lasten laitteet. Ne mahtoivat olla itse paholaisen työtä. Miten niistä kukaan selvisi hengissä, oli Rouva Kuulaselle mysteeri.

”Onks KELLÄÄN enää rAAAhaaa!!?” Pikku E kiljui vessan ulkopuolella. Pikku E halusi pelata. Ja voittaa. Suklaata, pehmoleluja, yllätyskasseja. Herra E mätti naamaansa softista kolmesta eri tuutista värikkäät metrilakut taskustaan roikkuen. Laski kuinka monessa laitteessa piti vielä käydä jotta ranneke olisi maksanut itsensä takaisin.

Pikku J tarttui Rouva Kuulasen käteen ja tuijotti Rouva Kuulasen käsivarren sisäpuolelle tatuoitua ruusua. ”Tiiätkö äiti – kyllä monet tosi hurjat miehet ottaa kanssa tollaisia ruusutatuointeja.” totesi lohduttaen.

Ehkä Rouva Kuulanen selviäisi. Näiden kanssa aina.

”Lähdetäänkö Lohikäärmeeseen?”



Mitä saadaan kun yhdistetään militanttti ja talitintti? 
- Militarintti.


Rouva Kuulanen oli huolissaan, onko ruusu liian hempeä. Pikku J lohdutti.


Kahelit tappiset.