Meren rannalla

Rouva Kuulanen käveli meren rantaa. Varpaan välit olivat hiekkaa täynnä, tuuli pöllytti hiuksia.

Rouva Kuulasella oli edelleen aamuiset treenivaatteet yllään, vain repaleiset farkut korvasivat treenitrikoot. Selkätreenin päälle vaatteet eivät irronneet yltä kovin vaivattomasti. Rouva Kuulanen ei halunnut miettiä, miten saisi illalla paidan yltään.

Aurinko paistoi ja lokit kaartelivat taivaalla kuin hidastetussa filmissä. Mustat päät kääntyilivät terävät silmät kiiluen. Mahdollista saalista, syötävää, jotain mihin tarttua kiinni.

Aaltojen pauhu kävi korvissa. Saadakseen äänensä kuuluviin oli huudettava. Hiukset tulivat suuhun, lensivät silmiin. Takkua takun perään, kierroksia kaulan ympärillä.

Meri Helsingissä ei koskaan ollut yhtä kesytön. Tuuli siellä maistui ja tuoksui erilaiselta. Helpommalta. Tätä rantaa teki mieli vain kävellä. Kävellä ja kävellä. Taistella tiensä niin kauas kuin silmä kantoi ja vielä pidemmälle. Sitten tulla takaisin.

Jos ei mitään muuta niin tätä. Tätä Rouva Kuulanen oli odottanut. Monen monta kuukautta. Ääntä. Valoa. Väriä. Tuoksua.

Aaltojen piirtämää rantaa, vihreää levää kivien pinnalla.

Pieni Pusukala, ryppyinen ja ihana

Pieni Pusukala nuokkui ravintolan tuolin päässä ja söi ranskanperunaa pienet pusuhuulet töröllään.

Kolme tuntia Edenin altaassa ja Pieni Pusukala oli ihan ryppyinen. Vatsanahka oli punaisena ja ruvella, sääret mustelmilla. Silmät punoittivat kloorivedestä ja väsymyksestä ja puserossa oli mansikkahilloa.

Pieni Pusukala oli ollut reipas. Hän oli sukeltanut ja uinut ja hyppinyt ja loikkinut ja laskenut vesiliukumäkeä vaikka vähän pelotti.

Rouva Kuulanen katseli Pientä Pusukalaa hellästi. Maailman suloisin <3

Tänään piti olla Hailuoto-päivä, mutta keli ei ollut hurmaavimmillaan. Meri on silti aina yhtä kaunis, katsoo sitä mistä kaupungista tahansa. 

Kiitos hovikuvaaja-Anttonille <3

Onneksi meren viereen pääsee veteen sisätiloihinkin. 

Pitkän päivän jälkeen pientä söpöistä nukuttaa <3

Tästä se Pohjoisen loma alkaa!

Thaimaalainen rakkaus skandinaaviseen tyyliin

Rouva Kuulanen rakasti ruokaa. Rouva Kuulanen rakasti thaimaalaista ruokaa.

Rouva Kuulanen rakasti ihmisiä, jotka toivat hänelle ruokaa.

Rouva Kuulanen rakasti tätä miestä - tätä ihanaa tarjoilijaa - joka toi hänelle maailman parasta ruokaa. Thaimaalaista ruokaa skandinaaviseen tyyliin. Tätä ihanaa ruokaa, joka oli voittanut palkintoja.

Rouva Kuulanen toivoi, ettei hänen ikinä tarvitsisi lopettaa. Hän halusi syödä ja syödä ja syödä ja syödä. Syödä niin kauan, että halkeaisi. Sitten aloittaa alusta uudelleen.

Rouva Kuulanen rakasti sitä, että tarjoilija kävi vähän väliä täyttämässä hänen vesilasinsa. Kyseli, oliko kaikki hyvin. Kertoi lapsistaan. Raastoi inkivääriä, toi lisää teetä. Puhui hänelle kesken kaiken vahingossa englantia, nauroi hämmästyneenä rako hampaan välissä välkkyen.

Rouva Kuulanen rakasti sitä, että sai istua ison ikkunan äärellä, katsoa merelle. Isoa puuta, joka ikkunan takana heilui tuulessa. Jonka lehtien läpi aurinko kimalsi lasin pinnalla.

Rouva Kuulanen rakasti.

Le Soleilin thai- keittiö Naantalin kylpylässä on ehdottomasti kokemisen arvoinen ruokaelämys. 

Rouva Kuulanen sai tuoretta talossa leivottua gluteenitonta leipää ja sen kanssa oliiviöljyä sekä balsamicoa. 

Taivas maan päällä.

Useamman kerran palkintoja voittanut thaimaalainen alkukeitto skandinaaviseen tyyliin;

Tom Yam Goong - sitruunaruoholla, galangjuurella ja limellä maustettu tiikerirapu-herkkusienikeitto.  

Pääruuan mukana tuli usemman väristä riisiä.

Chilillä, valkosipulilla ja basilikalla maustettua broileria ja sieniä.

Ihana mies halusi tuoda Rouva Kuulaselle vielä haudutettua Earl Greyta, johon laitettiin sekaan tuoretta suikaloitua inkivääriä sekä sitruunaa.

Rouva Kuulanen joi litran teetä, kuunteli taustalla soivaa musiikkia ja katseli auringossa kimaltavaa merta.

Tällaisena iltana Rouva Kuulasta ei harmittanut yhtään olla kesken lomaa viikonloppua töissä.

Hutosalilla

”Joko me lähdetään salille!?” Rouva Kuulanen huikkasi Erityiselle Siskolle uima-altaaseen. Erityinen Sisko oli kuin ei olisi kuullutkaan. Makasi altaan reunaa vasten kädet levällään ja nautti olostaan.

Rouva Kuulanen istui pihakiikussa isänsä kanssa ja joi kahvia. Yritti kohta uudestaan. ”Joko nyt mennään!?” Ei edelleenkään vastausta. ”Mitä? Eikö E nyt haluakaan sinne salille?” Rouva Kuulanen kysyi isältään. ”Kyllä haluaa! Ainahan se on sinne kuntosalille lähdöstä puhumassa.”

Rouva Kuulanen huokaisi. Joi kahvia. ”Lähdetäänkö sinne salille!!!?” kysyi sisareltaan kolmannen kerran. Ei vastausta. Erityinen Sisko nosti kasvojaan aurinkoa kohti ja rentoutui.

Kului hetki. ”NYT MENNÄÄN SINNE SALILLE!!!” Rouva Kuulanen karjaisi. Ei reaktiota. Hetken kuluttua Erityinen Sisko käänsi päätään äitinsä puoleen ja kysyi tältä muina naisina: ”Pitäiskö lähtä sinne hutosalille?” ”No mene nyt, käyt vaihtamassa vaatteet niin pääset.”

Erityinen Sisko nousi altaasta ja purjehti ylväästi pyyhkeeseensä kääriytyneenä vaatteiden vaihtoon. Rouva Kuulanen pompahteli perässä.

Alkulämmittelyt kuntopyörällä, 10-15 min

2-3 kierrosta, 15-20 toistoa

Kierrosten välissä 5 min kuntopyörällä / crosstrainerilla.

Juotavaa mukaan!

Rinnan avaus pienen pienillä käsipainoilla. Kyynärpäät pehmeinä, selkä penkissä kiinni. Painot kulkevat linjassa rinnan päällä, puolikaarimaista rataa.

Vaakaprässissä jalkoihin kestävyyttä. 

Ylätaljavedolla yläselkään ryhtiä.

Vartalon kierto aktivoi keskivartalon lihaksia. 

Crosstrainer. 

Paina quick start (vihreä nappi) ja sen jälkeen + tai - vastus sopivaksi.

Kiitokset FunFitille Kouvolaan, tämä on Erityisen Siskon ja Rouva Kuulanen vakkaripaikka. Jo vuosien ajan.

Hyvä treeni, vösynyt kroppa - Ja sit ei kun syömään!

Iso kiitos ja halaus maailman kauneimmalle ja taitavimmalle mallille :)

Linnanmäki Linnanmääkiiiii …

Rouva Kuulanen nojasi päätään Prinsessa -vessan ruusu-kaakelia vasten ja taisteli öklötystä vastaan. Hän oli luullut, että pallokaruselli olisi riittänyt. Vaan ei – pallon jälkeen tuli rumpu. Se oli edellistäkin pahempi.

Joku ilmeisen mielenvikainen oli keksinyt pistää niihin jokaiseen vaunuun oman vauhtipyörän lapsia varten. Kuusivuotias jaksoi vääntää siitä jo kohtuulliset kierrokset äidin kauhusta laajenevien silmien edessä. Ja kierroksia – niitä riitti. 

Rouva Kuulanen ehti rukoilla ja kiroilla ja epäillä. Että laite ei pysähtyisi enää koskaan. Oliko se vieläkään pysähtynyt - Rouva Kuulanen ei ollut ihan varma.

Rouva Kuulanen nousi huterin jaloin nousemaan vaaleanpunaisten seinien keskellä. Pistettiin hänet mihin tahansa kieputtimeen – niin kauan kuin suunta vaihtui ja menoa riitti, Rouva Kuulasella ei ollut hätä päivää. Mutta lasten laitteet. Ne mahtoivat olla itse paholaisen työtä. Miten niistä kukaan selvisi hengissä, oli Rouva Kuulaselle mysteeri.

”Onks KELLÄÄN enää rAAAhaaa!!?” Pikku E kiljui vessan ulkopuolella. Pikku E halusi pelata. Ja voittaa. Suklaata, pehmoleluja, yllätyskasseja. Herra E mätti naamaansa softista kolmesta eri tuutista värikkäät metrilakut taskustaan roikkuen. Laski kuinka monessa laitteessa piti vielä käydä jotta ranneke olisi maksanut itsensä takaisin.

Pikku J tarttui Rouva Kuulasen käteen ja tuijotti Rouva Kuulasen käsivarren sisäpuolelle tatuoitua ruusua. ”Tiiätkö äiti – kyllä monet tosi hurjat miehet ottaa kanssa tollaisia ruusutatuointeja.” totesi lohduttaen.

Ehkä Rouva Kuulanen selviäisi. Näiden kanssa aina.

”Lähdetäänkö Lohikäärmeeseen?”

Mitä saadaan kun yhdistetään militanttti ja talitintti? 

- Militarintti.

Rouva Kuulanen oli huolissaan, onko ruusu liian hempeä. Pikku J lohdutti.

Kahelit tappiset.

Paniikkia syvissä riveissä

”Mitä SÄ täällä teet!?” Ohjaajakollega pysähtyi pukuhuoneen ovelle kuin seinään. Silmät levisivät. ”Apua. Pitikö mun olla RASVANPOLTOSSA tänään!?” Ohjaajakollegan jalat steppasivat vasemmalle ja oikealle. Vaalea poninhäntä heilahteli ja kädet vispasivat.

Rouva Kuulanen nauroi. Tämä oli hauskaa. Ensimmäiset lautasen kokoiset silmät ja auki loksahtanut suu tulivat vastaan vastaanotossa Rouva Kuulasen pölähtäessä yllättäen ovesta sisään. ”Mitä sä täällä teet!?”

Toiset yllättyneet kasvot muutamalla vakiasiakkaalla matkalla pukuhuoneeseen. ”Sun piti olla lomalla?”

”Ei mitään hätää –” Rouva Kuulanen sanoi Ohjaajakollegalle. ”Tulin sun tunnille.” Hitaasti tämä alkoi palata tajuihinsa. Väri palasi hitaasti Ohjaajakollegan kasvoille ja silmät lakkasivat pyörimästä. ”Ai niin vai?”

Salin puolella ihmetys jatkui. Asiakkaat kävelivät reippaina salin ovesta sisään suunnatessaan kuulatelinettä kohden. Nähdessään Rouva Kuulasen kansan syvien rivien puolella, askel hidastui muutamaksi mitaksi. Vakkarit moikkasivat. ”Tuutsä meidän kanssa nyt tänne nurkkaan, saat vahtia että me tehdään oikein?”

Flo Ridan I cryn lähtiessä soimaan Rouva Kuulanen tiesi, että tämä olisi hyvä juttu.

Miten mahtavaa KERRANKIN päästä Kollegan tunnille – sai itse olla asiakkaana ja keskittyä vain ja ainoastaan omaan tekemiseensä. Ja ihan takuulla saisi uusia ajatuksia seuraavia omia tunteja varten.

Hiki virtasi ja lihaksia hapotti. Jokainen sarja loppuun asti. Ilman taukoja, ilman puhetta. Luksusta.  

Aivan super-biisi :)

Lomastressiä?

Rouva Kuulanen heräsi hätkähtäen. Pikku E ryömi kainaloon, halusi peittoa. Pikku J makasi toisella puolella aivan Rouva Kuulasessa kiinni, hänkin halusi peittoa.

Rouva Kuulanen tunsi, kuinka uni painoi vielä silmiä. Oli sellainen olo, että kello oli vielä aivan liian vähän. Rouva Kuulanen ei olisi halunnut vielä herätä. Hän halusi kaivautua peittonsa alle ja olla sellainen ihminen joka vain nukkui ja nukkui ja nukkui.

Rouva Kuulanen yritti varovasti vetää kättään Pikku E:n alta. Olkapäähän sattui. Oli pakko nousta puolittain istumaan. Pikku E kierähti lähemmäs, valtasi Rouva Kuulasen paikan. Tasainen tuhina täytti huoneen.

Rouva Kuulanen katsoi kelloa. Ei vielä kuuttakaan.

Rouva Kuulanen vetäytyi sängyn jalkopäähän. Kippuraan. Ilman tyynyä, käsi korvan alla. Sulki silmänsä. Kukaan ei ensimmäisenä loma-aamuna herännyt ennen kuutta. Se ei vain ollut mahdollista.

Rouva Kuulanen muisti laskun, joka piti maksaa tänään. Muutaman työasian, joka piti vielä hoitaa. Rouva Kuulaselle tuli nälkä. Rouva Kuulanen mietti alakerran koiraa, jolla kohta olisi myös jo nälkä. Kenties paha pissahätä. Vanha koira, minkäs sille mahtoi.

Seuraavaksi Rouva Kuulaselle tuli kylmä. Varpaissa puhalsi viima. Kesäpeittoa ei koskaan suunnitella aikaisia köllöttely-aamuja varten.

Rouva Kuulanen viskasi peiton syrjään ja kiskaisi itsensä pystyyn. Jääkaapissa oli iso kulho mansikoita. Kun hän olisi oikein nopea, hän ehtisi maksaa laskut, kirjoittaa sähköposteja, syödä aamupalaa koiran kanssa, käyttää koiran aamupissalla ja lukea lehden.

Ihan yksin, all alone. Se tekisi monta mansikkaa .. 

Ei hullumpi tapa aloittaa kesälomaa. 

Nyt niistä kannattaa nauttia - kaikista kesän herkuista :)