Pieni Pusukala nuokkui ravintolan tuolin päässä ja söi
ranskanperunaa pienet pusuhuulet töröllään.
Kolme tuntia Edenin altaassa ja Pieni Pusukala oli ihan
ryppyinen. Vatsanahka oli punaisena ja ruvella, sääret mustelmilla. Silmät punoittivat
kloorivedestä ja väsymyksestä ja puserossa oli mansikkahilloa.
Pieni Pusukala oli ollut reipas. Hän oli sukeltanut ja uinut
ja hyppinyt ja loikkinut ja laskenut vesiliukumäkeä vaikka vähän pelotti.
Rouva Kuulanen katseli Pientä Pusukalaa hellästi. Maailman
suloisin <3
Tänään piti olla Hailuoto-päivä, mutta keli ei ollut hurmaavimmillaan. Meri on silti aina yhtä kaunis, katsoo sitä mistä kaupungista tahansa.
Kiitos hovikuvaaja-Anttonille <3
Onneksi meren viereen pääsee veteen sisätiloihinkin.
Rouva Kuulanen rakasti ruokaa. Rouva Kuulanen rakasti
thaimaalaista ruokaa.
Rouva Kuulanen rakasti ihmisiä, jotka toivat hänelle ruokaa.
Rouva Kuulanen rakasti tätä miestä - tätä ihanaa tarjoilijaa -
joka toi hänelle maailman parasta ruokaa. Thaimaalaista ruokaa skandinaaviseen
tyyliin. Tätä ihanaa ruokaa, joka oli voittanut palkintoja.
Rouva Kuulanen toivoi, ettei hänen ikinä tarvitsisi lopettaa.
Hän halusi syödä ja syödä ja syödä ja syödä. Syödä niin kauan, että halkeaisi.
Sitten aloittaa alusta uudelleen.
Rouva Kuulanen rakasti sitä, että tarjoilija kävi vähän väliä
täyttämässä hänen vesilasinsa. Kyseli, oliko kaikki hyvin. Kertoi lapsistaan.
Raastoi inkivääriä, toi lisää teetä. Puhui hänelle kesken kaiken vahingossa
englantia, nauroi hämmästyneenä rako hampaan välissä välkkyen.
Rouva Kuulanen rakasti sitä, että sai istua ison ikkunan
äärellä, katsoa merelle. Isoa puuta, joka ikkunan takana heilui tuulessa. Jonka
lehtien läpi aurinko kimalsi lasin pinnalla.
Rouva Kuulanen rakasti.
Le Soleilin thai- keittiö Naantalin kylpylässä on ehdottomasti kokemisen arvoinen ruokaelämys.
Rouva Kuulanen sai tuoretta talossa leivottua gluteenitonta leipää ja sen kanssa oliiviöljyä sekä balsamicoa.
Taivas maan päällä.
Useamman kerran palkintoja voittanut thaimaalainen alkukeitto skandinaaviseen tyyliin;
Tom Yam Goong - sitruunaruoholla, galangjuurella ja limellä maustettu tiikerirapu-herkkusienikeitto.
Pääruuan mukana tuli usemman väristä riisiä.
Chilillä, valkosipulilla ja basilikalla maustettua broileria ja sieniä.
Ihana mies halusi tuoda Rouva Kuulaselle vielä haudutettua Earl Greyta, johon laitettiin sekaan tuoretta suikaloitua inkivääriä sekä sitruunaa.
Rouva Kuulanen joi litran teetä, kuunteli taustalla soivaa musiikkia ja katseli auringossa kimaltavaa merta.
Tällaisena iltana Rouva Kuulasta ei harmittanut yhtään olla kesken lomaa viikonloppua töissä.
”Joko me lähdetään salille!?” Rouva Kuulanen huikkasi
Erityiselle Siskolle uima-altaaseen. Erityinen Sisko oli kuin ei olisi
kuullutkaan. Makasi altaan reunaa vasten kädet levällään ja nautti olostaan.
Rouva Kuulanen istui pihakiikussa isänsä kanssa ja joi kahvia.
Yritti kohta uudestaan. ”Joko nyt mennään!?” Ei edelleenkään vastausta. ”Mitä?
Eikö E nyt haluakaan sinne salille?” Rouva Kuulanen kysyi isältään. ”Kyllä
haluaa! Ainahan se on sinne kuntosalille lähdöstä puhumassa.”
Rouva Kuulanen huokaisi. Joi kahvia. ”Lähdetäänkö sinne
salille!!!?” kysyi sisareltaan kolmannen kerran. Ei vastausta. Erityinen Sisko
nosti kasvojaan aurinkoa kohti ja rentoutui.
Kului hetki. ”NYT MENNÄÄN SINNE SALILLE!!!” Rouva Kuulanen
karjaisi. Ei reaktiota. Hetken kuluttua Erityinen Sisko käänsi päätään äitinsä
puoleen ja kysyi tältä muina naisina: ”Pitäiskö lähtä sinne hutosalille?” ”No mene nyt, käyt
vaihtamassa vaatteet niin pääset.”
Erityinen Sisko nousi altaasta ja purjehti ylväästi pyyhkeeseensä
kääriytyneenä vaatteiden vaihtoon. Rouva Kuulanen pompahteli perässä.
Alkulämmittelyt kuntopyörällä, 10-15 min
2-3 kierrosta, 15-20 toistoa
Kierrosten välissä 5 min kuntopyörällä / crosstrainerilla.
Juotavaa mukaan!
Rinnan avaus pienen pienillä käsipainoilla. Kyynärpäät pehmeinä, selkä penkissä kiinni. Painot kulkevat linjassa rinnan päällä, puolikaarimaista rataa.
Vaakaprässissä jalkoihin kestävyyttä.
Ylätaljavedolla yläselkään ryhtiä.
Vartalon kierto aktivoi keskivartalon lihaksia.
Crosstrainer.
Paina quick start (vihreä nappi) ja sen jälkeen + tai - vastus sopivaksi.
Kiitokset FunFitille Kouvolaan, tämä on Erityisen Siskon ja Rouva Kuulanen vakkaripaikka. Jo vuosien ajan.
Hyvä treeni, vösynyt kroppa - Ja sit ei kun syömään!
Iso kiitos ja halaus maailman kauneimmalle ja taitavimmalle mallille :)
Rouva Kuulanen nojasi päätään Prinsessa -vessan ruusu-kaakelia
vasten ja taisteli öklötystä vastaan. Hän oli luullut, että pallokaruselli
olisi riittänyt. Vaan ei – pallon jälkeen tuli rumpu. Se oli edellistäkin
pahempi.
Joku ilmeisen mielenvikainen oli keksinyt pistää niihin
jokaiseen vaunuun oman vauhtipyörän lapsia varten. Kuusivuotias jaksoi vääntää
siitä jo kohtuulliset kierrokset äidin kauhusta laajenevien silmien edessä. Ja kierroksia
– niitä riitti. Rouva Kuulanen ehti rukoilla ja kiroilla ja epäillä. Että
laite ei pysähtyisi enää koskaan. Oliko se vieläkään pysähtynyt - Rouva Kuulanen ei ollut ihan varma.
Rouva Kuulanen nousi huterin jaloin nousemaan vaaleanpunaisten
seinien keskellä. Pistettiin hänet mihin tahansa kieputtimeen – niin kauan kuin
suunta vaihtui ja menoa riitti, Rouva Kuulasella ei ollut hätä päivää. Mutta
lasten laitteet. Ne mahtoivat olla itse paholaisen työtä. Miten niistä kukaan
selvisi hengissä, oli Rouva Kuulaselle mysteeri.
”Onks KELLÄÄN enää rAAAhaaa!!?” Pikku E kiljui vessan
ulkopuolella. Pikku E halusi pelata. Ja voittaa. Suklaata, pehmoleluja,
yllätyskasseja. Herra E mätti naamaansa softista kolmesta eri tuutista värikkäät
metrilakut taskustaan roikkuen. Laski kuinka monessa laitteessa piti vielä käydä
jotta ranneke olisi maksanut itsensä takaisin.
Pikku J tarttui Rouva Kuulasen käteen ja tuijotti Rouva
Kuulasen käsivarren sisäpuolelle tatuoitua ruusua. ”Tiiätkö äiti – kyllä monet
tosi hurjat miehet ottaa kanssa tollaisia ruusutatuointeja.” totesi lohduttaen.
Ehkä Rouva Kuulanen selviäisi. Näiden kanssa aina.
”Lähdetäänkö Lohikäärmeeseen?”
Mitä saadaan kun yhdistetään militanttti ja talitintti?
- Militarintti.
Rouva Kuulanen oli huolissaan, onko ruusu liian hempeä. Pikku J lohdutti.
”Mitä SÄ täällä teet!?” Ohjaajakollega pysähtyi pukuhuoneen
ovelle kuin seinään. Silmät levisivät. ”Apua. Pitikö mun olla RASVANPOLTOSSA
tänään!?” Ohjaajakollegan jalat steppasivat vasemmalle ja oikealle. Vaalea poninhäntä
heilahteli ja kädet vispasivat.
Rouva Kuulanen nauroi. Tämä oli hauskaa. Ensimmäiset lautasen
kokoiset silmät ja auki loksahtanut suu tulivat vastaan vastaanotossa Rouva
Kuulasen pölähtäessä yllättäen ovesta sisään. ”Mitä sä täällä teet!?”
Toiset yllättyneet kasvot muutamalla vakiasiakkaalla matkalla
pukuhuoneeseen. ”Sun piti olla lomalla?”
”Ei mitään hätää –” Rouva Kuulanen sanoi Ohjaajakollegalle. ”Tulin
sun tunnille.” Hitaasti tämä alkoi palata tajuihinsa. Väri palasi hitaasti Ohjaajakollegan kasvoille ja silmät lakkasivat pyörimästä. ”Ai niin vai?”
Salin puolella ihmetys jatkui. Asiakkaat kävelivät reippaina salin
ovesta sisään suunnatessaan kuulatelinettä kohden. Nähdessään Rouva
Kuulasen kansan syvien rivien puolella, askel hidastui muutamaksi mitaksi.
Vakkarit moikkasivat. ”Tuutsä meidän kanssa nyt tänne nurkkaan, saat vahtia
että me tehdään oikein?”
Flo Ridan I cryn lähtiessä soimaan Rouva Kuulanen tiesi, että
tämä olisi hyvä juttu.
Miten mahtavaa KERRANKIN päästä Kollegan tunnille – sai itse
olla asiakkaana ja keskittyä vain ja ainoastaan omaan tekemiseensä. Ja ihan
takuulla saisi uusia ajatuksia seuraavia omia tunteja varten.
Hiki virtasi ja lihaksia hapotti. Jokainen sarja loppuun asti.
Ilman taukoja, ilman puhetta. Luksusta.
Rouva Kuulanen heräsi hätkähtäen. Pikku E ryömi kainaloon,
halusi peittoa. Pikku J makasi toisella puolella aivan Rouva Kuulasessa kiinni,
hänkin halusi peittoa.
Rouva Kuulanen tunsi, kuinka uni painoi vielä silmiä. Oli sellainen
olo, että kello oli vielä aivan liian vähän. Rouva Kuulanen ei olisi halunnut
vielä herätä. Hän halusi kaivautua peittonsa alle ja olla sellainen ihminen
joka vain nukkui ja nukkui ja nukkui.
Rouva Kuulanen yritti varovasti vetää kättään Pikku E:n alta. Olkapäähän
sattui. Oli pakko nousta puolittain istumaan. Pikku E kierähti lähemmäs,
valtasi Rouva Kuulasen paikan. Tasainen tuhina täytti huoneen.
Rouva Kuulanen katsoi kelloa. Ei vielä kuuttakaan.
Rouva Kuulanen vetäytyi sängyn jalkopäähän. Kippuraan. Ilman
tyynyä, käsi korvan alla. Sulki silmänsä. Kukaan ei ensimmäisenä loma-aamuna
herännyt ennen kuutta. Se ei vain ollut mahdollista.
Rouva Kuulanen muisti laskun, joka piti maksaa tänään.
Muutaman työasian, joka piti vielä hoitaa. Rouva Kuulaselle tuli nälkä. Rouva
Kuulanen mietti alakerran koiraa, jolla kohta olisi myös jo nälkä. Kenties paha
pissahätä. Vanha koira, minkäs sille mahtoi.
Seuraavaksi Rouva Kuulaselle tuli kylmä. Varpaissa puhalsi
viima. Kesäpeittoa ei koskaan suunnitella aikaisia köllöttely-aamuja varten.
Rouva Kuulanen viskasi peiton syrjään ja kiskaisi itsensä
pystyyn. Jääkaapissa oli iso kulho mansikoita. Kun hän olisi oikein nopea, hän ehtisi maksaa laskut, kirjoittaa
sähköposteja, syödä aamupalaa koiran kanssa, käyttää koiran aamupissalla ja
lukea lehden.
Ihan yksin, all alone. Se tekisi monta mansikkaa ..
Ei hullumpi tapa aloittaa kesälomaa.
Nyt niistä kannattaa nauttia - kaikista kesän herkuista :)
Jotain iloa piti apukoutseistakin kuntosalivalmentaja-koulutuksissa
olla. Rouva Kuulanen nakitti heitä kauhean mielellään näyttämään kehonhallinnallisia
taitojaan, otti siitä sitten kuvaa – vain pistääkseen kuvan kaiken kansan
näkyville YouTubeen..
Onneksi Qicraftin omalla miehellä, jäntevällä jäpikällä
JussiPussilla oli homma hanskassa.
JussiPussin lämmittelyt
Vaatteiden vaihdon kautta stagelle.
Lajinomainen liike pyöräilijälle - joskus voi olla ihan hyvä harjoitella kieppiä että osaa ympärimennessä varautua ;) Ensi kerralla pyörä mukaan!