torstai 18. heinäkuuta 2013

Piece of Peace










HAILUOTO - Meren rannalla sydän ja sielu.


Hengitys huurusti ikkunat harmaaseen utuun. Ulkona vesipisarat piirsivät hiljaisia jokiaan lasin pintaa vasten. Rouva Kuulanen näki linnut, pitkät nokat huutoon auki meren pinnan yläpuolella. Taivas oli harmaa. Taivaanrannassa valo.

Lautan moottori tuntui tasaisena sykkeenä jalkojen alla. Täällä asui vapaus. Täällä virtasi veri kirkkaampana kuin missään.

Kaukana horisontisissa maailma.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kesäloman treeniliike: Kokonnaan rentoottaminen


Tässä vaiheessa lomaa kaipaa jo rennompaa tukirankaa.

Rouva Kuulanen kokeili ensin pää alaspäin kaiteelta roikkumista, mutta herätti sen verran kummastuneita katseita, että kaivoi bosun nurkasta esiin. 

Venyttää mahtavasti selkää ja kädet pään päällä myös kylkivälejä pidemmiksi. 
Jos rinta tuntuu kovin kireältä, kannattaa kädet levittää suoraan sivuille ja hakea lapojen väli bosun laelle. 

Bosun puutteessa voi rankaa pyöritellä ison jumppapallon päällä (jos pelkää keikahtamista, kannattaa jalat levittää leveään haaraan - kyllä pysyy)

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Vauhtitossu ja Pikakinttu

Tässä suora lähetys Angry Bird Activity Parkista, Rovaniemeltä. Hyvää päivää.

Tänään on tiukka kisa tiedossa. Yleisö kohisee. Aaltoja nousee ja laskee, käsimeri on valtaisa. Jalkojen töminästä syntyvä tärinä vavisuttaa juontotornin rakenteita. Tähän päivään on panostettu. Tätä varten on harjoiteltu. Rinnakkain ovat vanhat kilpakumppanit jo vuosien takaa, jännite ja lataus on käsin kosketeltavaa.


Ulkoradalla meillä on vallitseva mestari, sininen salama, punainen nuoli. Vihaisten lintujen puolestapuhuja, töyhtöpäinen pikakinttu  PIIIIIiiikkuuUUUUUU  EEEEeeeeee …..

Sisäradalla tämän kauden lupaavin haastaja, vauhtitossu, pitkäletti, Sinisen Hupparin hallitsija. Kolmi-muskelinen maailman vahvin, timanttisia rakkauden nuolia ampuva ROOoouuUUVAAAAA KUUULANEEEEeeeennnnn ….

Jokaisella on oma suosikkinsa ja kaikki kannustavat kaikkia. Starttipistooli laukeaa. Rouva Kuulanen saa lupaavan alun. Hänen isot tossunsa suorastaan imevät radan pintaa taakseen. Pikku E nielee pölyä. Hän on jättänyt tänään tossut kotiin ja juoksee paljain jaloin. Saa nähdä kostautuuko rohkea valinta maalilinjoilla.


Rouva Kuulanen etenee varman oloisesti .. Mutta nyt lähtee Pikku E .. Hänen jäntevät pikku jalkansa vievät häntä eteenpäin salaman lailla. Hänen jalkansa suorastaan kipunoivat. Mikä on tämä gasellin lailla kevyesti loikkiva töyhtöpäinen ilmestys ..

Maali lähestyy .. Rouva Kuulanen ja Pikku E juoksevat nyt rinta rinnan. Rouva Kuulanen näyttää varmalta voitostaan, hän kohottaa kätensä tuuletukseen .. Tekikö hän tässä virheen, kädet hidastavat hänen vauhtiaan .. Askelet näyttävät menevän solmuun..

Pikku E pinkoo ohi . KYLLÄ – Pikku E pinkoo ohi – PIKKU E ON VOITTANUT KISAN!!! PIKKU E ON UUSI ANGRY BIRD – VIHAINEN LINTU JUOKSUMESTARUUS -TITTELIN HALLITSIJA!!!

Tänään oli hyvä päivä paljasjalkajuoksulle. Tänään oli hyvä päivä istua yleisössä. Tänään oli hyvä päivä kannustaa ja hurrata.

Kiitos seurastanne. Tänään oli hyvä päivä.




lauantai 13. heinäkuuta 2013

Vaarojen kuningattaret

” ****ttu  .. S**tna Kiviniemi - missä hemmetissä myö oikein OLLAAN!!!?”

Rouva Kuulanen oli polvia myöten turpeessa. Suossa. Yritti pyörittää pyörän polkimia. Jalka upposi pyörän vieressä vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle.

Makkara seisoi pyöränsä kanssa soratiellä ja nauraa räkätti Rouva Kuulaselle. ”Veivaa Veivaa!! Ei täällä mitään mummopolkuja poljeta! Jaksaa mummo, jaksaa!!”

Rouva Kuulanen puhkui ja puhisi pyöränsä kuivalle tielle. Housun lahkeet olivat turpeessa ja itikoita niska täynnä. Oikea poljin oli iskenyt lommon sääreen ja housut valuivat puolitangossa.

Makkara viiletti jo kaukana edessä. Huusi olkansa yli ”Tämä on sitä MAASTOPYÖRÄILYÄ!”

”Minä en ole mikään MAASTOpyöräilijä!!” Rouva Kuulanen kiljui takaisin. ”Minä olen SISÄPYÖRÄILIJÄ!!!”



Näihin maisemiin lähdettiin lauantai-illan viettoon. Elämä pyörii navan ympärillä - tällä kertaa Napapiirin. 


Tuon hullun perässä Rouva Kuulanen yritti parhaansa mukaan pysyä.


Välillä oli jopa oikein vauhtiakin ..


Pieni piste lähenee .. Sainpas kiinni! 


Makkara joutui välillä laittamaan ketjuja paikoilleen - Rouva Kuulanen käytti senkin ajan hyväkseen kuvia ottamalla. 


Pieniä roiskeita .. 17 km meni että hurahti. Muutama lenkki vielä niin Rouva Kuulanen alkaa pistää Makkaralle kampoihin! Maastossa pyöräilyssä on omat haasteensa - miten pysyä pyörän päällä pystysuorassa mäessä, olla ajamatta tielle kaivettuihin kummallisiin syviin kuoppiin, olla hukkumatta suohon, oppia valitsemaan oikeat vaihteet, väistellä verenhimoisia itikoita .. kaikenlaisia pikkujuttuja. 


On se ihana, se Rouva Kuulasen Makkara <3

perjantai 12. heinäkuuta 2013

Ranuaalin eläinpuisto


Pitstop Oulun ja Rovaniemen välillä oli Ranuan eläinpuisto. Puistoa oli muisteltu monet kerrat talven aikana ja se oli ehdottomasti taas nähtävä ja koettava.

"Mennään sinne RANUAALIN eläinpuistoon, siellä on se LEIKKIPAIKKA lapsille!" Pikku E muisti vielä mikä oli kaikkein parasta.


Tästä vielä suoraan .. ja suoraan .. ja sitten käännytään oikealle! 



- Löydettiin perille -


 Päiväkävelyllä


Se oli ainakin NÄÄÄÄÄÄIIIIN suuri !!!!


Harrille maistuu särki.


Rouva Kuulasen mielestä parasta oli kun pääsi iholle kiinni. 


Tjahas - mitäs tuolla tapahtuu ..


Jätskiä ja tasapainoilua!


Rouva Kuulanen on huomannut muuttuneensa isäkseen - jokaiselta reissulta löytyy kukkia edestä ja kukkia takaa. Onneksi vielä sentään muutakin .. ;) Isät ovat elämän parhautta <3

Aivan ihana päivä!

torstai 11. heinäkuuta 2013

Syömisen keveys

Syöminen kuului ehdottomasti Rouva Kuulasen top 5:n joukkoon. Rouva Kuulanen rakasti syömistä. Rouva Kuulanen oli oppinut rakastamaan syömistä. Näin ei aina ollut ollut.

Vuosikausia Rouva Kuulanen kamppaili erilaisten vatsavaivojen kanssa. Missään kokeissa ei koskaan paljastunut mitään. Ei keliakiaa. Ei laktoosi-intoleranssia. Ei maitoallergiaa. Ei mitään.

Lääkärit kohauttelivat hartioitaan ja tarjosivat paikkaa tähystys-jonosta. Homeopaatti diagnosoi hiiva-syndroomaa, määräsi kaali-puolukka –dieetille. Kova treeni ja pelkkä puolukka eivät sopineet hyvin yhteen. Yhdessä ne loivat tiettyä energiavajetta - tämä ilmeni erilaisissa twilightzone -muodoissa.

Rouva Kuulanen joutui miettimään, koska uskalsi syödä ja mitä. Minne piti vielä illalla olla menossa, mitä tapahtuisi seuraavana päivänä. Vatsaan koski ja olo oli hankala. Mieli oli maassa ja masensi. Koko ajan väsytti, ajatus oli tahmea ja kiukutti.

Rouva Kuulanen kokeili jättää ruista pois. Ohraa, vehnää, sokeria ja hiivaa. Peruna oli pitkään kiellettyjen listalla, samoin mansikka, vadelma, rypäle ja banaani. Paprikaa ja sipulia Rouva Kuulanen ei uskaltanut kuvitellakaan syövänsä, erilaiset yhdistelmät ristiin keskenään olivat myös tappavia.

Kunnes sitten. Eräänä päivänä. Silmiin osui artikkeli gluteenittomasta ruokavaliosta. Rouva Kuulanen mietti ja pohti ja sitten valkeni. Hän oli kokeillut kaikkea osittain, mitään ei vain kokonaan. Hän oli syönyt pelkkää ruista. Kauraa sekä ohraa. Kuvitellut koko ajan vehnän ja sokerin olevan se ongelma, niiden johdannaisten.

Rouva Kuulanen jätti kerrasta kaikki kotimaiset viljat pois. Lisäsi kasviksia ja vihanneksia, gluteenittomia viljoja. Keventynyt olo toimi katalysaattorina.

Rouva Kuulanen ei koskaan uskonut voivansa nauttia ruokailusta näin paljon. Siitä kun vatsa täyttyi ja täyttyi ja olo oli euforisen suloinen. Vihdoin kroppa toimi niin kuin piti. Lihakset puhkuivat ja puhisivat kasvaessaan, energia meni vihdoin sinne minne kuului.

Kaikkein parasta oli, kun ei tarvinnut pelätä ja miettiä. Mitä saattoi lihapulla-aterian jälkeen enää tehdä. Banaanista oli tullut ihan parasta.

Rouva Kuulanen ei pelännyt lihovansa ruuasta. Hän ei jaksanut mitata ja punnita ja laskea ja rajoittaa. Niin kauan kuin lihas kasvoi ja olo oli hyvä, energiaa riitti muuhunkin kuin treeniin ja mieli pysyi iloisena. Niin kauan Rouva Kuulanen tiesi, että asiat olivat hyvin.

Mitä enemmän hän söi, sitä paremmin hän voi.



Kaikissa ruokayliherkkyys- testeissä kannattaa ensin käydä ja konsultoida ravitsemusalan asiantuntijaa, mikäli epäilee itsellään jotain ravintoon liittyvää ongelmaa. Testeissä kannattaa käydä ennen kuin tekee muutoksia ruokavalioonsa.

 Omin päin ei koskaan kannata lähteä muuttamaan omia ravitsemustottumuksiaan radikaaliin suuntaan. 

Rouva Kuulanen on keskustellut useiden alan asiantuntijoiden kanssa useaan otteeseen matkan varrella. Pohjimmiltaan hän ei ollut uskonut kaiken kotimaisen viljan (myös kauran) olevan ongelma, jonka vuoksi häneltä meni pitkään päästä asian ytimeen. Rouva Kuulanen on joutunut karsimaan myös maitotuotteita ruokavaliostaan.

keskiviikko 10. heinäkuuta 2013

Meren rannalla

Rouva Kuulanen käveli meren rantaa. Varpaan välit olivat hiekkaa täynnä, tuuli pöllytti hiuksia.

Rouva Kuulasella oli edelleen aamuiset treenivaatteet yllään, vain repaleiset farkut korvasivat treenitrikoot. Selkätreenin päälle vaatteet eivät irronneet yltä kovin vaivattomasti. Rouva Kuulanen ei halunnut miettiä, miten saisi illalla paidan yltään.

Aurinko paistoi ja lokit kaartelivat taivaalla kuin hidastetussa filmissä. Mustat päät kääntyilivät terävät silmät kiiluen. Mahdollista saalista, syötävää, jotain mihin tarttua kiinni.


Aaltojen pauhu kävi korvissa. Saadakseen äänensä kuuluviin oli huudettava. Hiukset tulivat suuhun, lensivät silmiin. Takkua takun perään, kierroksia kaulan ympärillä.

Meri Helsingissä ei koskaan ollut yhtä kesytön. Tuuli siellä maistui ja tuoksui erilaiselta. Helpommalta. Tätä rantaa teki mieli vain kävellä. Kävellä ja kävellä. Taistella tiensä niin kauas kuin silmä kantoi ja vielä pidemmälle. Sitten tulla takaisin.

Jos ei mitään muuta niin tätä. Tätä Rouva Kuulanen oli odottanut. Monen monta kuukautta. Ääntä. Valoa. Väriä. Tuoksua.

Aaltojen piirtämää rantaa, vihreää levää kivien pinnalla.