sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Viikon treeniliike: TRX Single Leg Squat

Ensin oli kyykky.

Sitten suorinjaloin maastaveto.

Yhden jalan jalkaprässi.

Viimeisenä herkkuna yhden jalan kyykky TRX:llä.

Makoisuuden maksimoimiseksi – jännehypyt salin ympäri.

Niin kuin Joogamies sen niin hyvin summasi: One simply does not sit on a toilet seat after a leg day.

Indeed.



Kehonhallinnallisesti sen verran vaativa liike, että tämän olisi voinut laittaa ensimmäiseksi liikkeeksi ennen kyykkyjä. Vaativuuden vuoksi liike tehtiin ilman painoja. 

Liikettä tehtiin kolme sarjaa vuorotellen lyhyellä ja pitkällä askelenmitalla. Yhteensä siis kuusi sarjaa. Niin monta toistoa/sarja kuin meni.
Huh!


Välillä käytiin tajunnan rajamailla .. Ei se ole jalkatreeni eikä mikään jos loppuvaiheessa jalat kestää vielä alla .. ;) 

Huom - ajatusmalli soveltuu vain harjoitustaustaa omaaville!

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Kaikki millä on väliä

Mitä vanhemmaksi Rouva Kuulanen tulee, sitä enemmän hän huomaa sillä olevan merkitystä. Kenen kanssa tekee. Ei niinkään sillä, mitä tekee ja missä.

Rouva Kuulanen on vuosien varrella oppinut ymmärtämään. Mistä hyvinvointi loppupelissä muodostuu. Ihmisistä, vuorovaikutuksesta. Siitä, että ymmärtää ja tulee ymmärretyksi. Pienistä asioista.

Riittävästä levosta. Pienistä käsistä kaulansa ympärillä. Tahmatassuista eteisen lattialla. Lämpimistä katseista. Ystävien naurusta. Läheisistä kollegoista.

Rouva Kuulanen on huomannut, että ihminen kykenee käsittämättömiin suorituksiin, silloin kun sen tekee mielellään. Epäusko omaan itseen, itseluottamuksen puute ja negatiiviset ajatukset saavat niin helposti pois tolaltaan.

Jokainen tarvitsee omaa aikaa. On turha uskotella itselleen, ettei sitä mistään löytyisi. Sitä ei vain tule ajatelleeksi. Se voi olla pieni hetki aamuruuhkassa. Rupatteluhetki puhelimessa. Kuppi kahvia kuistilla tai kävelymatka bussipysäkille. Hetki, jonka täyttää joka solullaan. Hetki jossa elää mielellään.

Ajoittain on pysähdyttävä kysymään: Kuinka voin ja miten jaksan. Laitettava oma hyvinvointi kaiken muun edelle. Kaiken muun voi elämässään laittaa vaihtoon. Itsensä kanssa on elettävä hamaan loppuun. Miksei elämässä voisi mennä mukavasti? Rouva Kuulanen ei suostu uskomaan kärsimyksen olevan ainoa mitta jolla todellisuutta mitataan.

Kaiken ydin löytyy arjesta. Jotta pysyisimme terveinä. On oltava rakkautta. Luottamusta. Henkistä turvallisuutta. Oikeita ihmisiä.

Siinä kaikki, millä on väliä.



Henkinen turvallisuus on myös työhyvinvoinnin ydinasioita. Mitä paremmin yhteistyö toimii ihmisten välillä, sitä paremmin työ tukee hyvinvointia niin kotona kuin työpaikalla.

Ihmisten erilaisuus, erilaiset arvot ja mielipiteet voidaan kääntää hyvällä johtamistaidolla vahvuudeksi. 

perjantai 31. toukokuuta 2013

Ihmisen mitta

Rouva Kuulanen on viime aikoina huomannut miettivänsä usein ihmisen arvoa. Sitä vaakaa, missä teot punnitaan. Sitä nauhaa, millä sanat mitataan.

Onko hyväksyttävää sanoa hölmöjä asioita. Onko parempi jättää kokonaan sanomatta. Mistä johtuu, että ihmiset pelkäävät kysyä asioita. Vaikka aina sanotaan, ettei tyhmiä kysymyksiä olekaan. Silti niille selän takana nauretaan.

Jokainen meistä täällä suorittaa. Aivoihin koskee ja niitä kuumentaa. Pitäisi ymmärtää, pitäisi osata. Mieluiten kerta laakista. Koska se on viisautta.

Hyviä tyyppejä taputellaan olkapäälle. Pidetään kerhoja suljettujen ovien takana. Kaikkea ei jokaisen tarvitse tietää, tottahan se on. Tieto lisää tuskaa ja sitä tuskaa on tässä maailmassa riittävästi.

Taulukoita, diagrammeja, exeliä, kuvashowta. Normeja. Kriteerejä. Sääntöjä, suuntaviivoja. Kuka tuottaa ja kuinka paljon. Niillä luvuilla voidaan määritellä. Kuinka paljon on arvo. Käypä hinta markkinoilla.

Millä mitalla mitataan ihmisyyttä? Kiltteyttä toisia kohtaan. Ymmärrystä, avaria katseita. Kohtaamista. Toinen toisensa näkemistä.

Millä mitataan sitä, että ihmiselle annetaan tilaa temmeltää. Kysytään ja kuunnellaan sen sijaan että itse vastataan. Mikä meitä niin paljon pelottaa? Siinä että pysähdytään kuuntelemaan. Että päästetään irti ja myönnetään. Kaikesta ei voi tietää kaikkea eikä se tee kenestäkään vähempiarvoista.

Yksi tykkää täyttää taulukoita. Toinen maalata visioita. Kolmas puhuu kuin ruuneperi, neljäs vasta opettelee sitomaan kengännauhoja. Viides uskaltaa kysyä. Kuudes pistää toisen asialle. Kysyjä antaa vallan vastaanottajalle. Sitä valtaa ei moni osaa oikein kohdella.

On helppoa kuvitella olevansa muita parempi. Silloin kun on kirjat ja numerot ja taulukot nenän alla. Kun on jo se tieto, mitä muut vasta etsivät.

Kaikki eivät innostu samoista asioista eikä kaikkea voi mitata. Ihmisestä kertoo paljon kaikki se, mitä korvin ei voi kuunnella.


Silloin kun ei puhuta rahasta. Kun ei puhuta kirjatiedosta. Kun ei puhuta kaikesta siitä materiasta, mitä ympärillemme keräämme. Jokaisella meistä on arvomme. 

Ja se arvo kertoo meistä kaiken.



torstai 30. toukokuuta 2013

Tiimijengin Aika




Tänään olisi Tiimijengin aika. Koko päivä näitä ihania ihmisiä.
Mikä voisi olla parempaa <3

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

It’s Zumba-Time!

Rouva Kuulanen heilutti käsiä yhteen suuntaan. Jalkoja toiseen. Yritti ketkuttaa lantiota vasemmalle ja oikealle ja sheikata siinä välissä.

Rouva Kuulanen manasi mielessään – olisi ehkä kannattanut käydä vessassa ennen tuntia. Tätä menoa lirahtaisi housuun.

Zumba-Viktor huusi: ”Hjuva! Hjuva!” ja vaihtoi taas suuntaa. Kiskoi välillä housujaan ylemmäs ja niin sitä mentiin.

”Sina tanssit toooosi hjuvin!” Tanssi-Viktor kehui biisien välissä. Rouva Kuulanen röyhisti rintaansa. Kieltämättä, olihan tätä joskus tullut harrastettua hieman enemmänkin.

”Haluatko sina viimeinen biisi enemman latinoa or fitness”, Zumba-Viktor kysyi ja vilkaisi Rouva Kuulasen käsivarsia. ”Up to you!” Rouva Kuulanen kiljaisi ja hymyili. Tämä oli aivan mahtavaa. Pikku hiljaa hän oli alkanut pysyä muuveissa mukana.

Viimeinen biisi lähti, ehkä merengueta tai salsaa tai tangoa tai jotain. Rouva Kuulasella oli täysi työ yrittää pysyä askelissa mukana. Kovasti siinä sheikattiin ja pyöritettiin ja vaihdettiin suuntaa ja hetkutettiin. 

Naiset tulisivat NIIN rakastamaan Zumba-Viktoria syksyn tunneilla.

Tunti läpäisty. LOISTAVA meininki.



Parhaimmat muuvit oli pakko saada vielä tunnin jälkeen kameralle .. 
Kuva ei sitä ehkä paljasta, mutta tämä oli NIIN Rouva Kuulasen juttu .. ;)

Bring The Action - It's Zumba -time!

tiistai 28. toukokuuta 2013

Huono päivä

Rouva Kuulanen oli äreä.

Kello oli aamulla soittanut puoli kuudelta. Rouva Kuulanen heräsi kuudelta.

Rouva Kuulanen oli menossa aamusalille. Pääsikin tekemään kehonikämittausta. Rouva Kuulanen oli unohtanut katsoa kalenteria. Tästä hyvästä Mahti-Mika oli päätä lyhyempi heti aamusta.

Rouva Kuulanen treenasi ennen lounasta. Treeni kulki mutta veti veltoksi. Rouva Kuulasta väsytti. Rouva Kuulasta kiukutti. Rouva Kuulanen olisi halunnut omalle takapihalle ottamaan aurinkoa villasukat jalassa.

Rouva Kuulanen höyhensi Myssyä. Kiukutteli Makkaralle. Tiuski jopa PikkuMyylle. Pikku-Tapani röntgenkatseellaan tajusi pysyä seinän takana.

Rouva Kuulanen alkoi syödä. Hän söi ja söi ja söi ja söi. Vaikka Rouva Kuulasta väsytti purra, niin silti hän söi. Manteleita, rusinoita, banaania ja tonnikalaa. Kerrosleipää, karpalovettä. Jälkiruuaksi purkkapalleroita.

Pyyteli anteeksi sieltä. Pyyteli anteeksi täältä.

Lähti kotiin. Syömään lisää.


Välillä olisi parempi pysyä omalla pihalla ja ottaa aurinkoa villasukat jalassa. :) 

Huonoja päiviä tulee Rouva Kuulasella vastaan harvoin. Onneksi hän osaa pyytää anteeksi. Ja onneksi Rouva Kuulanen on sen verran oppinut itsestään, että nälkä se on jos mikä, joka tekee kiukkuiseksi. Eväitä kannattaa pitää mukana ja välillä tankata oikein kunnolla.

maanantai 27. toukokuuta 2013

Marjo Makkarainen goes Helsinki

Marjo Makkarainen kuurasi lattioita. Marjo Makkarainen imuroi. Marjo Makkarainen lenkitti koiraa pitkin metsiä iltapimeällä hehkulampun valossa. Rouva Kuulasen viisi numeroa liian suurissa housuissa.

Marjo Makkarainen juoksi pitkin kauppoja kantaen Pienten Poikien syntymäpäivätarvikkeita. Täytti tuntitolkulla vesi-ilmapalloja sormet verillä kylpyhuoneessa.

Marjo Makkaraista ei ruokittu tarpeeksi usein. Ja sitten ruokaa oli liikaa kerralla. Marjo Makkaraista hävetti kulkea julkisilla paikoilla. Rouva Kuulasen vaappuessa kipeine lihaksineen kuin pingviini.

Marjo Makkaraisen käydessä suihkussa kylpyhuoneen ovi kävi tiuhaan. Ensin sisään astui Rouva Kuulanen. Sitten saapui Erityinen Sisko. Tämän jälkeen Pikku J, viimeisenä Pikku E. Vessassa käytiin ovet pihalle asti avoinna.

Marjo Makkarainen istui limusiinissa. Pikku J:n mielestä liian pienessä. Marjo Makkarainen tanssi ja nauroi ja salilla souti soutulaitteessa.

Marjo Makkarainen oli Rouva Kuulasen kultamuru.

Toivottavasti hän tulee pian takaisin <3