maanantai 5. elokuuta 2013

Valoa kohti

Taivas aukeni. Ilma oli musta, pilvet vyöryivät sivuilta kohti taivaankantta valtavan hyönteispilven lailla.

Rouva Kuulanen kiskoi huppua silmilleen ja taisteli pysyäkseen pyöränsä selässä. Monsuuni piiskasi hänen selkäänsä. Pisarat tunkivat piikkejään silmiin ja suuhun - yrittivät suistaa häntä raiteiltaan.

Ilma oli hautova. Sadetakin alla lämpötila nousi tasaisesti kohti sataa. Iholla kihisi, oli kuin tuhannet torakat olisivat kiipeilleet pitkin vatsaa ja käsivarsia.

Maasta kohosi niljaisia kiviä, mannerlaatat tärisivät kohdatessaan. Puiden juuret kasvoivat ja vahvistuivat silmissä. Rouva Kuulanen yritti väistellä niitä, tarttuvia lonkeroita jotka työntyivät mutaisesta maasta pyörän uljasta runkoa kohti.

Tornadon lailla riehuva tuuli heitti paksuja puunrunkoja hänen tielleen. Verissä päin Rouva Kuulanen heitteli niitä tieltään. Vasemmalle, oikealle. Vasemmalle, oikealle. Oksat raapivat hänen ihoaan. Veri valui pitkin hänen käsivarsiaan, tahrasi kynnenaluset ja juovitti posket.

Rockyn taustamusiikki soi ilmojen halki sateen seassa Rouva Kuulasta kohti taivaita ravistavilla desibeleillä. Rouva Kuulanen juoksi viimeisiä rappusia ylös polkupyörä harteillaan ja teki perille päästyään muutaman hauiskäännön ennen kuin pulttasi pyöränsä kaiteeseen kiinni.

Rouva Kuulanen riuhtaisi oven auki. Iso kasa höyryävää lihaa musta huppu silmillä ja rystyset verillä. Hengitys poukkoili rinnassa, sai reisilihakset värisemään repeytyneiden trikoiden alla.

Rouva Kuulanen kaatui matolle ja raahautui viimeisillä voimillaan tiskille.

”Saisinko ohjaajakansion..?” Hän mutisi lohkeilleiden huuliensa lomasta.

”Tulin tässä lomilta.”



Silloin kun on mentävä, on mentävä. Eikä silloin kysellä eikä kyseenalaisteta.
Rouva Kuulanen on uutta virtaa täynnä - ja onneksi on kesääkin vielä jäljellä .. Sitä eivät pienet kesäsateet hetkauta :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti