Ihmisen mitta

Rouva Kuulanen on viime aikoina huomannut miettivänsä usein ihmisen arvoa. Sitä vaakaa, missä teot punnitaan. Sitä nauhaa, millä sanat mitataan.

Onko hyväksyttävää sanoa hölmöjä asioita. Onko parempi jättää kokonaan sanomatta. Mistä johtuu, että ihmiset pelkäävät kysyä asioita. Vaikka aina sanotaan, ettei tyhmiä kysymyksiä olekaan. Silti niille selän takana nauretaan.

Jokainen meistä täällä suorittaa. Aivoihin koskee ja niitä kuumentaa. Pitäisi ymmärtää, pitäisi osata. Mieluiten kerta laakista. Koska se on viisautta.

Hyviä tyyppejä taputellaan olkapäälle. Pidetään kerhoja suljettujen ovien takana. Kaikkea ei jokaisen tarvitse tietää, tottahan se on. Tieto lisää tuskaa ja sitä tuskaa on tässä maailmassa riittävästi.

Taulukoita, diagrammeja, exeliä, kuvashowta. Normeja. Kriteerejä. Sääntöjä, suuntaviivoja. Kuka tuottaa ja kuinka paljon. Niillä luvuilla voidaan määritellä. Kuinka paljon on arvo. Käypä hinta markkinoilla.

Millä mitalla mitataan ihmisyyttä? Kiltteyttä toisia kohtaan. Ymmärrystä, avaria katseita. Kohtaamista. Toinen toisensa näkemistä.

Millä mitataan sitä, että ihmiselle annetaan tilaa temmeltää. Kysytään ja kuunnellaan sen sijaan että itse vastataan. Mikä meitä niin paljon pelottaa? Siinä että pysähdytään kuuntelemaan. Että päästetään irti ja myönnetään. Kaikesta ei voi tietää kaikkea eikä se tee kenestäkään vähempiarvoista.

Yksi tykkää täyttää taulukoita. Toinen maalata visioita. Kolmas puhuu kuin ruuneperi, neljäs vasta opettelee sitomaan kengännauhoja. Viides uskaltaa kysyä. Kuudes pistää toisen asialle. Kysyjä antaa vallan vastaanottajalle. Sitä valtaa ei moni osaa oikein kohdella.

On helppoa kuvitella olevansa muita parempi. Silloin kun on kirjat ja numerot ja taulukot nenän alla. Kun on jo se tieto, mitä muut vasta etsivät.

Kaikki eivät innostu samoista asioista eikä kaikkea voi mitata. Ihmisestä kertoo paljon kaikki se, mitä korvin ei voi kuunnella.

Silloin kun ei puhuta rahasta. Kun ei puhuta kirjatiedosta. Kun ei puhuta kaikesta siitä materiasta, mitä ympärillemme keräämme. Jokaisella meistä on arvomme. 

Ja se arvo kertoo meistä kaiken.