Mitä vanhemmaksi Rouva Kuulanen tulee, sitä enemmän hän huomaa
sillä olevan merkitystä. Kenen kanssa tekee. Ei niinkään sillä, mitä tekee ja
missä.
Rouva Kuulanen on vuosien varrella oppinut ymmärtämään. Mistä
hyvinvointi loppupelissä muodostuu. Ihmisistä, vuorovaikutuksesta. Siitä, että
ymmärtää ja tulee ymmärretyksi. Pienistä asioista.
Riittävästä levosta. Pienistä käsistä kaulansa ympärillä. Tahmatassuista
eteisen lattialla. Lämpimistä katseista. Ystävien naurusta. Läheisistä
kollegoista.
Rouva Kuulanen on huomannut, että ihminen kykenee
käsittämättömiin suorituksiin, silloin kun sen tekee mielellään. Epäusko omaan
itseen, itseluottamuksen puute ja negatiiviset ajatukset saavat niin helposti
pois tolaltaan.
Jokainen tarvitsee omaa aikaa. On turha uskotella itselleen,
ettei sitä mistään löytyisi. Sitä ei vain tule ajatelleeksi. Se voi olla pieni
hetki aamuruuhkassa. Rupatteluhetki puhelimessa. Kuppi kahvia kuistilla tai
kävelymatka bussipysäkille. Hetki, jonka täyttää joka solullaan. Hetki jossa
elää mielellään.
Ajoittain on pysähdyttävä kysymään: Kuinka voin ja miten
jaksan. Laitettava oma hyvinvointi kaiken muun edelle. Kaiken muun voi
elämässään laittaa vaihtoon. Itsensä kanssa on elettävä hamaan loppuun. Miksei
elämässä voisi mennä mukavasti? Rouva Kuulanen ei suostu uskomaan kärsimyksen olevan ainoa mitta jolla todellisuutta mitataan.
Kaiken ydin löytyy arjesta. Jotta pysyisimme terveinä. On
oltava rakkautta. Luottamusta. Henkistä turvallisuutta. Oikeita ihmisiä.
Siinä kaikki, millä on väliä.
Henkinen turvallisuus on myös työhyvinvoinnin ydinasioita. Mitä paremmin yhteistyö toimii ihmisten välillä, sitä paremmin työ tukee hyvinvointia niin kotona kuin työpaikalla.
Ihmisten erilaisuus, erilaiset arvot ja mielipiteet voidaan kääntää hyvällä johtamistaidolla vahvuudeksi.
Niin totta rakkaani, niin totta <3
VastaaPoista