Mistä sen tietää..?

Siitä, että etsii kadoksissa olevaa puhelinta joka paikasta. Samalla kun puhuu siihen.

Siitä, että ei näe eikä kuule.

Siitä, että sitä miettii koko ajan. Käy läpi mielessään. Mitä olisi voinut sanoa toisin. Mitä jäi sanomatta. Miettii tiettyä ihmistä, hänen ilmeitään. Eleitään.

Oliko liikaa. Oliko liian vähän. Olisiko voinut olla parempi.

Hymyilikö liikaa. Oliko liian tuima tai jyrkkäsanainen. Heittikö liikaa vitsejä, oliko epäuskottava. Muistiko kaiken, mitä piti. Oliko tarpeeksi.

Pari päivää menee pilvissä. Törmäilee seiniin, liukenee taustaan. Ei jaksa. Ei pysty. Ei edes halua. Ottaa koppia, tehdä mitään. Tarttua kirjaan, lehteen, koneeseen.

Sitä vaan miettii. Ja miettii. Pohtii ja kääntää.

Siitä sen tietää. Että on kaikkensa antanut. Tyhjiin päästetty ilmapallo. Että on tehnyt parhaansa ja oikeasti välittänyt. Pieni kouluttaja hiukset pystyssä. Vielä hetken tyhjä ilme kasvoillaan.


                                              Kouluttajan arkea ..

 .. Autossa syötyjä eväitä..

.. Nauruhermoja kutkuttavia laitteita ..

.. yksinäisten hetkien oivaltavia ajatuksia ..

 .. Hotelliaamiaisia ..

ja ajoittain väsyneitä katseita.

Mutta ennen kaikkea - aivan mahtavia tyyppejä ja monta päivää kestäviä killeri-fiiliksiä :)