Pienenä
salin nurkassa. Muiden laitteiden takana. Siellä se nökötti. Valkoista valoa hiljaa
hehkuen.
Sisäpyörä.
Hentona ja
unohdettuna. Syrjään sysättynä. Jarrukeppi vinossa. Laakerit ruosteessa.
Sisäpyörä.
Rouva
Kuulanen kuuli sen kutsun. Pienen ja vienon. ”Täällä minä olen! Löydätkö minut?”
Rouva Kuulanen
löysi. Runkoa hiljaa silitti. Satulaan istahti. Laittoi pyörät liikkeelle.
Työnsi tulpat korviinsa, kitinää kuunteli. Veti jarrukepistä. Ilman sanottavaa
tulosta. Rullasi ja rullaili. Ilman mitään kiirettä.
Odotti että
vanhus valmiiksi tulisi.
Ihana vanha pyörä löytyi Jyväskyläläisen salin nurkasta.
Ainoa jarru, mikä pyörästä löytyi. Eikä sekään toiminut.
Rouva Kuulanen suorastaan herkistyi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti