Rouva Kuulanen oli äreä.
Kello oli aamulla soittanut puoli kuudelta. Rouva Kuulanen heräsi
kuudelta.
Rouva Kuulanen oli menossa aamusalille. Pääsikin tekemään
kehonikämittausta. Rouva Kuulanen oli unohtanut katsoa kalenteria. Tästä
hyvästä Mahti-Mika oli päätä lyhyempi heti aamusta.
Rouva Kuulanen treenasi ennen lounasta. Treeni kulki mutta
veti veltoksi. Rouva Kuulasta väsytti. Rouva Kuulasta kiukutti. Rouva Kuulanen
olisi halunnut omalle takapihalle ottamaan aurinkoa villasukat jalassa.
Rouva Kuulanen höyhensi Myssyä. Kiukutteli Makkaralle. Tiuski
jopa PikkuMyylle. Pikku-Tapani röntgenkatseellaan tajusi pysyä seinän takana.
Rouva Kuulanen alkoi syödä. Hän söi ja söi ja söi ja söi.
Vaikka Rouva Kuulasta väsytti purra, niin silti hän söi. Manteleita, rusinoita,
banaania ja tonnikalaa. Kerrosleipää, karpalovettä. Jälkiruuaksi purkkapalleroita.
Pyyteli anteeksi sieltä. Pyyteli anteeksi täältä.
Lähti kotiin. Syömään lisää.
Välillä olisi parempi pysyä omalla pihalla ja ottaa aurinkoa villasukat jalassa. :)
Huonoja päiviä tulee Rouva Kuulasella vastaan harvoin. Onneksi hän osaa pyytää anteeksi. Ja onneksi Rouva Kuulanen on sen verran oppinut itsestään, että nälkä se on jos mikä, joka tekee kiukkuiseksi. Eväitä kannattaa pitää mukana ja välillä tankata oikein kunnolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti