Pienestä pitäen Rouva Kuulanen on kaikki kesät kuljeskellut ilman kenkiä.
Hänellä on karaistuneet jalkapohjat. Se ei tarkoita samaa kuin kovettuneet. Rouva Kuulasella on varsin pehmeät jalkapohjat. Hän rasvaa niitä ahkerasti. Joka ilta.
Joku voisi ajatella että käveleminen tai juokseminen paljoin on kivuliasta. Muutaman päivän alkukesästä ehkä. Sitten siihen tottuu. Asiaa ei juuri enää ajattele.
Lenkkitossuilla kulkiessa jalasta laskeutuu yleensä maahan ensimmäisenä kantapää. Paljasjalkaisin askeltaessa ensimmäisenä maahan tulee jalan keski- tai etuosa. Askeleesta tulee pehmeämpi. Kimmoisampi. Paljain jaloin käyttää pohkeitaan ja jalan lihaksia tehokkaammin kuin kengät jalassa.
Jalkaterä on tehty liikkumaan ja mukautumaan erilaisille epätasaisille alustoille. Paljasjaloin käveleminen tukee Rouva Kuulasen kuuleman mukaan jalkaterien luonnollista kehitystä. Se parantaa tasapainoa. Pitää nivelet liikkuvina. Vähentää nivelkipuja.
Kengät eristävät Rouva Kuulasen maastosta. Usein ne puristavat jostain kohtaa. Hankaavat. Hiertävät. Ovat liian isot. Liian pienet. Ylipäänsä tuntuvat huonolta.
Helsingin Myllypuroon avattiin viime kesänä rata paljasjalkakävelijöille. Radan materiaalina on käytetty kiveä ja puuta. Sahanpuruja, havuja ja vettä.
Siellä Rouva Kuulanen haluaisi mielenkiinnosta käydä vierailemassa. Sikäli mikäli se on vielä tänä kesänä toiminnassa.
Sillä välin hän jatkaa paljasjalkatreenejä. Poimii varpailla käpyjä mennessään.
Keho, mieli ja paljaat varpaat <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti