Mattopyykillä

Rouva Kuulasen kotitalossa on kätevää asua. Matotkin saa pestyä talon pyykkituvassa.

Yleensä siitä ei ihan niin kauheasti riitä iloa elämään, vaikka kuvittelisi. Mattopinot kasaantuvat nurkkiin. Välillä niitä tökitään varpailla, manataan. Imuroidaan puoli-huolimattomasti päällimmäiset koirankarvat kasvavan pinon päältä. Että kehtaa vieraat päästää sisään.

Tänään oli toisin. Rouva Kuulanen ja Herra E päättivät ryhdistäytyä. Mihinkäs se loma olisi tarkoitettu ellei tekemättömien kotitöiden tekemiseen.

Puolipäivää meni vitkutteluun.

Piti katsoa lastenohjelmia telkkarista. Leipoa suklaakakkua lapsille. Istua facessa ja tehdä tilapäivityksiä päivän kulusta. Niistä lastenohjelmista ja suklaakakuista. Juoda lasten kanssa sitruunamehua ja heilutella varpaita.

Kunnes sitten ei ollut enää mitään tehtävissä. Ei keksittävissä. Mäntysuovat kainaloon ja pyykkitupaan.

Lapset on kätevää ottaa mukaan silloin kun tekemiseen riittää aikaa. Pienet kesäpojat ovat tavattoman innokkaita puristelemaan pullosta nestemäistä mäntysuopaa sieviin valuviin kasoihin. Suihkuttamaan vihreällä letkulla vettä niin että jokainen on varmasti litimärkä hiuksista shortseihin.

Pienten poikien touhutessa Rouva Kuulanen ja Herra E keskittyivät roikkumaan mattoparrussa. Vetivät leukoja. Hieman huonoin tuloksin. Nojailivat seiniin ja syljeskelivät siemeniä hampaaankoloista. Jakelivat ohjeita mihin suihkuttaa, mistä harjata, mitä varoa. Käänsivät välillä maton puolta ja ripustivat pestyjä kuivumaan.

Jaksaa jaksaa ..

Kyllä nyt kelpaa. Ei likaisia mattoja nurkkia rumentamassa. Sormet tuoksuvat ihanasti kesältä ja mäntysuovalta. Lapsille vanhempien kanssa yhteisesti vietetty aika on kuin rahaa pankkiin pistäisi. Energiaa kuluu muuhunkin kuin keskinäisiin kahinoihin. Jokaiselle  hyötyliikuntaa ja iloista mieltä.

Illalla syödään ruuan päälle omatekemää suklaakakkua.

Sitä ennen täytyy ehkä käydä vielä lenkillä ...