Ohjeita pysyvään painonhallintaan

1.     Älä liiku. Mikäli mahdollista, ollenkaan. Ikinä. Mitä vähemmän saat arkiliikuntaa, sen parempi. Matkalla napaasi kohti saatat kohdata sisäisen minäsi. Siihen suuntaan ryhtisi on upeasti menossa.

2.    Jos nyt kuitenkin haluat liikkua, vältä siirtymisiä omin jaloin. Mieluiten aja autolla oven edestä oven eteen, parkkeeraa invapaikalle.

3.    Harrasta kovatehoista liikuntaa, korkeat syketunnit yhdistettynä lihasta muokkaaviin tunteihin ovat kovassa huudossa. Tämän päälle kannattaa vielä jatkaa hotjoogalla ja maksimoida ilta istumalla infrapunasaunassa.

4.    Älä syö. Ollenkaan ikinä. Tai jos syöt, niin mieluiten liikaa kerralla. Jätä väliin aamupala ja iltapala, syö vain kerran päivässä. Sekin keittoateria.

5.    Käytä Keijua ja beceliä, juo rasvatonta maitoa. Viikolla käytä dieettituotteita, voit korjata tilanteen viikonloppuna.

6.    Juo paljon kahvia, käytä energiajuomia. Vettä ei kannata juoda, se vain kuluttaa maapallon luonnonvaroja.

7.    Kokeile soppakuureja, mitä enemmän sen parempi. Viikko pussikeittolitkuilla saa ihmeitä aikaan ihollesi.

8.    Älä koskaan syö kuituja, mitään ällöttävän vihreää. Kunnon setti säilöntä-, väri- ja makuaineita – ah, ne kummasti virkistää.

9.    Jos heikottaa ja pyörryttää, nauti siihen jotain nopeaa. Pala patukkaa, litra limukkaa ja hetken jaksaa taas tykittää. Kun olo kohta notkahtaa, uutta sokeria kehiin ja taas hymyilyttää.

10. Jos ei näillä ohjeilla paino pysy, niin Rouva Kuulaselle saa valittaa. Jotain on silloin mennyt pieleen, täytyy matkaa jarruttaa. Mäyräkoira, pizzalasti, kasa lihapiirakkaa – Hätä keinot keksii, joskus täytyy hapottaa.

Virheiden välttämiseksi viimeisenä ohjeena; aina kannattaa pysyä mahdollisimman huonolla tuulella. <3

Myssy-Janne

Myssy-Janne pakotti Rouva Kuulasen siivoamaan. Pyyhkimään pöytiä, viemään astioita koneeseen. Purkamaan 200 kg yksittäispakattuja rautakuulia pakkasessa parkkipaikalla, Myssyn itse ”vastaillessa sähköposteihin” toimiston puolella.

Myssy-Janne tuli aamusalille ja sammutti Rouva Kuulasen treenimusiikit stereoista. Pian salilla soi Suomi Pop Myssyn iPhonesta, taukoamaton läpätys kävi kuin viima nurkissa.

Myssy nimesi Rouva Kuulaselle salilla omat painot – se ylin rivi pieniä hopeisia rautoja. Rouva Kuulasella oli surkea hauis ja väärä tekniikka kaikessa. Myssy väitti Rouva Kuulasen olevan tiellä joka paikassa ja pitävän liian kovaa puhinaa sarjojensa aikana.

Myssy piti Rouva Kuulasta rehunpurijana, yltiökummallisena itsekurihirmuna, joka ei koskaan syönyt mitään epäterveellistä. Myssy itse odotti ruokalan leivitettyjä leikkeleitä viimeistä päivää, kuola valui koko alkuviikon suupielistä.

Myssy arvosteli, murahteli, oli usein pahalla tuulella. Tällaisina päivinä Rouva Kuulanen kaivoi verta nenästään – kiusasi, närkki ja tökki - sai Myssyn hymyilemään. Jos Myssy oli hiljaa, s e oli huono merkki. Rouva Kuulanen oli oppinut keinot saada tämä puhumaan.

Myssy elvisteli, pullisteli, soitti suuta vaaleanpunaisissa crocseissaan. Pakotti Pikku-Myyn* lenkillä juoksemaan niin pitkälle kuin itse  jaksoi, jälkeenpäin ihmetteli suureen ääneen miksi naiset ovat niin kovia valittamaan.

Myssyllä oli suuri sydän, yksi maailman parhaista. Hän oli aina valmis auttamaan, tarkisti tuhat kertaa, viestitti ja varmisti. Järjesti ja touhotti, teki paljon jokaisen puolesta.

Rouva Kuulanen salli Myssylle omat pikku erikoisuutensa. Todellisuudessa Myssy tiesi kenellä oli valta ja kenen suurimmat painot alarivissä.

*Pikku-Myy on Myssyn nainen ja yksi Rouva Kuulasen rakkaimmista girlfrendeistä.

           Myssy-Janne omassa elementissään ..

Maailma on MINUN!!!

Oli ilta ennen nukkumaanmenoa. Pikku J hyppi ja paini sohvalla isänsä ja Pikku Een kanssa. Yhtäkkiä ilme kirkastuen Pikku Jiin liike pysähtyi.

”Sitten kun te kuolette”, aloitti ajatustaan hämmästyen. ”ME saadaan kaikki teidän rahat. Sitten minusta tulee RIKAS!!” Jatkoi pomppimistaan iloisena.

Elämän realiteetit eivät olleet vielä iskeneet ..

Mad Fridays

Rouva Kuulanen istui pöydän ääressä. Söi chili con carnea. Ympärillä kävi kuhina.

Mestari ”Anatomia-Jumala” Lindberg tanssi pöydän päässä zorbasta, kädet viuhtoivat ilmaa vimmalla. Katseessa siinsivät Kreikan tummat yöt.. Kehui lähtevänsä poikien kanssa. Opiskelemaan. Zorbasta ja fasciaa.

Myssy-Janne käveli kiivaasti edestakaisin, nosteli paidan lievettänsä. Kehui pyöreää peppuansa, miten KUKAAN ei saanut siitä irti katsettansa. Minkäs sille mahtoi, oli vaikeaa olla näyttämättä upealta. Kasvoistaan niin nuorekkaalta. Komealta ja elävältä.

Opiskelijoita kulki edestakaisin. Yksi otti kahvia, toinen täytti vesipulloa. Kolmas kertoi aikuisen poikansa muumilakanoista ja neljäs tuskaili valtaisia eväitänsä.

Janne from the Varkaus – Mestari Lindbergin oikea ja vasen käsi - kiikutti muistiinpanovälineitä Mestarin zorbaksen tahdissa. Oli viisainta kirjoittaa kaikki tänään vihkoonsa, sanoi pilke silmäkulmassa. Sai kuitenkin myöhemmin korjata Jumalan sanomisia. Näytti olevan taas sellaisella tuulella.

Takaa ilmestyi kyynärpää Rouva Kuulasen kaulan ympärille. Myssy-Janne kampesi Rouva Kuulasta tuolista kuristusotteella, kehui samalla reisilihaksiansa. Ihmetteli miksei Rouva Kuulanen aamu-salilla menettänyt tajuntaansa niiden loiston edessä.

Rouva Kuulasen napakka kyynärpääisku kylkiluiden väliin sai Myssyn ähkäisten irrottamaan otteensa. Hullu nainen, ihan liian vahva. Kaikin puolin taitava.

Yksi kerrallaan opiskelijat valuivat koulutustilan puolelle. Mestari ja Janne from the Varkaus hävisivät samaan paikkaan, Myssy suunnitteli kotiin lähtöä. Rouva Kuulanen sai eväänsä syötyä.

Ennen lähtöään Myssy toi Rouva Kuulasen jättimäisen kahvikupin. Vastusteluista huolimatta kaatoi aivan piripintaan täyteen mustaa nestettä. Rouva Kuulanen ei millään ehtisi juoda sitä ennen kuin se kylmenisi. Mikäli Rouva Kuulanen enää tästä yhtään kauniimmaksi muuttuisi, saisi Myssy tulla maanantaina töihin Ray-Baneissa.

Jostain syystä tämä ajatus sai Myssyn nauramaan katketakseen.

Perjantait – mikä valloittava voimavara.

Myssy ei ole ainoa, joka hallitsee pullistelun jalon taidon .. ;)

ToimistoPojat

Rouva Kuulanen pysähtyi ovelle. Pikku-Tapani, Myssy-Janne ja Mahti-Mikael istuivat kolmistaan päät yhdessä pöydän äärellä. Jokaisella oli tietokone nenän edessä, keskustelivat keskenään päät alaspäin painuneina.

”Oletteko varmoja, että haluatte minun tulevan sinne?” Rouva Kuulanen kysyi. ”Minä en ole syönyt.”

”E-e-e-ei meillä tässä enää montaa minuuttia mene”, Myssy-Janne vastasi ja viittoi Rouva Kuulasta sisään. ”Itse asiassa meillä Mahti-Mikan kanssa onkin kiireellistä menoa tässä, käykää te vaan Pikku-Tapanin kanssa loppuja asioita läpi. Kahdestaan ..” Myssy-Janne nousi lähteäkseen. Rouva Kuulasen katse naulitsi hänet kuitenkin paikoilleen. Alistuneesti huokaisten Myssy-Janne tippui takaisin tuolilleen.

Edellisessä ennen lounasta pidetyssä palaverissa oli Pikku-Tapanin pää päätynyt lattialle tietokoneen piuhojen keskelle pyörimään. Sana kaduilla kulki, että Rouva Kuulasta ei kannattanut pitää nälässä.

ToimistoPoikien onneksi asioita ei tosiaan ollut montaa käsiteltäväksi. Pöydästä noustessa Pikku-Tapani karaisi kurkkuaan. ”Niin .. oli tuossa vielä muutama asia, mutta jutellaan niistä sitten sen jälkeen kun ollaan syöty..” Rouva Kuulanen nyökkäsi ja kaivoi samalla puhelintaan esiin. Puolihuolimattomasti ryhtyi selaamaan sähköpostejaan sen ruudulta. Jähmettyi.

”MITÄ!!!? KUTSU VIIKKOSIIVOUKSEEN!!!? Oletteko te laittaneet minun kalenteriin KUTSUN VIIKKOSIIVOUKSEEN!? MINUNKO täällä pitää alkaa siivota TEIDÄN jälkiänne!?”

ToimistoPojille tuli kiire. ”Eeeeii sinun pitänyt lukea sitä vielä tässä vaiheessa”, sai Pikku-Tapani sanottua askeltensa lomassa. ”Mennäänpä nyt syömään, tule tule”, yritti maanitella.

Rouva Kuulasen syödessä Myssy-Janne käveli pöydän luo ja katsoi Rouva Kuulaseen; ”Tuo toimisto on tosi hyvä muuten, paitsi yksi asia ei,” aloitti ja katsoi Rouva Kuulasta silmiin. ”Sinun pöytäsi. On räjähtämäisillään.”

Rouva Kuulanen pureskeli porkkanaa ja mietti hetken. Sanoissa saattoi olla totuuden siemen. ”Oletkos kuullut sellaista sanontaa Myssy --  A clean house is a sign of a wasted life. Eli ei elämää kannata tuhlata siivoamiseen”, Rouva Kuulanen vielä suomensi. Myssy-Janne ei tunnetusti ollut kielimiehiä.

Myssy-Janne katsoi Rouva Kuulaseen. Rouva Kuulanen katsoi porkkanaan. Huokaisi.

Joskus oli kai tehtävä uhrauksia. Ihan vain jotta rakkaat ToimistoPojat pysyivät tyytyväisinä. 

Kadonneet sanat

Rouva Kuulanen tunsi sen. Kihinän. Se oli ollut siellä jo pitkään. Ihon alla, kuplimassa.

Rouva Kuulanen oli jo luovuttanut. Antanut periksi, unohtanut. Ei ollut aikaa, ei energiaa.

Sormet löysivät tiensä kirjaimille vain, kun oli töitä. Ja niitä riitti. Isoja sanoja, vahvoja sanoja. Sanoja, joilla oli aina alku ja loppu, tarkka määränpää. Sormista irtosi numeroita. Päivämääriä, kellonaikoja.

Kaikki voima meni liikkeeseen. Siihen, että täytti odotukset. Omansa ja muiden. Siihen, että ajatukset pysyivät päässä ja ne löysivät lokeronsa. Rouva Kuulanen oli oppinut paljon, unohtanut siinä osan itsestään.

Mutta nyt. Rouva Kuulanen haistoi sen. Se maistui kielellä, tuntui poreina kynsien alla. Sanoja. Paljon kevyitä sanoja. Sanoja, jotka tunsivat. Joissa oli mieltä ja iloa ja isoja hyppyjä.

Rouva Kuulanen oli jälleen valmis. Löytämään sanoja. Lauseita. Rivejä. Omiaan.

Beating a dead horse

”Äkkiä tänne, missä sie oot!!? Purista olkapäästä, purista olkapäästä!!!” Rouva Kuulanen huusi Docille. 

Rouva Kuulanen seisoi Smithin edessä kädet tangolla ja kiskoi viimeisiä pystysoutuja. Olkapäässä tuntui repivää vetoa, hartialihas yritti ryppyillä. Doc tarttui toisella kädellä Rouva Kuulasen hartialihakseen läheltä kiinnityskohtaa, toisella stabiloi lapaa oikealle liikeradalle.

”Onko tässä mitään järkeä?” Rouva Kuulanen pihisi puuskutuksensa lomassa. Puristuksen ansiosta Rouva Kuulanen sai kiskottua viimeiset toistot perille ja paukautti tangon takaisin paikoilleen. Hartiat olivat tulessa, kädet painoivat tonnin.

”Eihän tuossa järkeä ollut, mutta menihän se tämän kerran”, Doc virnisti. 

Pystysoutu oli aina ollut haastava liike Rouva Kuulaselle, samoin kuin kaikki lavan kontrollia vaativat liikkeet. Hän työsti sitä jatkuvasti, välillä tahtoi mennä överiksi.

Rouva Kuulanen oli löytänyt salitreenin ilon ja palkitsevuuden jälleen kesän aikana. Niska alkoi kestää, oikea asento löytyä. 

Koko kevään ja kesän Rouva Kuulanen oli tehnyt rintatreeniä vain oman kehon painolla tai kinesis-laitteissa. Hyvin kevyesti ja läheltä vartaloa. Nyt hän ensimmäistä kertaa nyki isoja painoja ja rakasti jokaista minuuttia.

Alaviistopenkistä, yläviistosta. Peruspenkiltä ja d-kahvoilla. 

Myssy-Janne huohotti kalpeana nurkassa. Koko päivä golf-kisoissa oli jättänyt jälkensä. ”.. tässä lähtee taju, eihän mulla kädet liiku huomenna mihinkään!” 

Viimeisiä kierroksia ojentajapunnerruksia, vipunostoja ja jalkojen nostoja. Katabolia alkoi nostaa päätään, salilla oli vierähtänyt jo toista tuntia. 

Tänään oli sellainen päivä. Treeniä olisi jaksanut jatkaa ja jatkaa. Pää oli kirkas, olo motivoitunut. Doc kaivoi palautusjuomat esiin. ”Ensimmäistä kertaa minä palkkaria pahvimukista juon,” Rouva Kuulanen naurahti.

Omistautumista. Työtä. Itsekuria. Hauskanpitoa.

Saavutukset ja menestys vaativat aina edellä mainittuja. Lajissa kuin lajissa. Silloin kun haluaa tuloksia. 

Maailman kaikkeuden paras treenibiisi, jos ei tällä irtoa niin sitten ei millään :)