NuoriLääkäri naputti konettaan. Näpy näpy näpy. Hiukset
pystyssä, alahuuli mutrulla näpytti ja näpytti. ”Ei tää vaan nyt toimi. Kyllä
tietotekniikka on ihmeellistä.” Jatkoi näpyttämistään.
”Tässä ois nyt tää resepti, onko KYSYTTÄVÄÄ??”
Rouva Kuulanen räpäytti silmiään. ”Ja kyllä sinne päiväkotiin voi varmasti viedä.” NuoriLääkäri totesi
kannustavasti. ”Sanovathan ne siellä sitten jos eivät lasta sinne ota.”
Rouva Kuulanen räpäytti silmiään toistamiseen ja tuijotti lääkäriä. ”Aivan …”
Huoneen ovi avautui ja sisään käveli ToinenLääkäri. ”Onjpas
punainen silma sinula, tsk tsk tsk. Eij vhjoi tata lasta phjaivakotiin, eijvat
ota. Kjaksi, khjolme paivaa kotona ja sjitten vhjoi vjieda.” ”Ei, ei voi viedä
ei.” NuoriLääkärikin pudisteli huolestuneesti päätään.
Yhtäkkiä huoneesta sammuivat valot. NuoriLääkäri jatkoi
tyynesti näpytystään pimeässä. Rouva Kuulanen kehoitti Pikku J:tä laittamaan
valot takaisin päälle. Valot syttyivät. Ilmekään ei värähtänyt NuorenLääkärin
kasvoilla. Näpy näpy näpy.
Kohta huoneen nurkasta alkoi kuulua kovaan ääneen
näöntarkastus-ääniä. ”Sydän. Sydän.
Ympyrä. Neliö. EI SILTÄ RIVILTÄ!!! Mene takaisin sinne ylemmäs .. Sydän. Sydän.
Neliö. Ympyrä…” Rouva Kuulanen
tuijotteli kattoon. Hengitti sisään. Hengitti ulos. Hyvinhän tämä sujui. NuorenLääkärin
vaatteet lojuivat repun päällä nurkassa.
”Niin pitikö minun saada se sairauslomatodistus..?” Lääkäri jatkoi
näpytystään. Kaivoi tulostimesta lomakkeen ja ojensi sen Rouva Kuulaselle. ”Pitäisiköhän
tämän kuitenkin olla osoitettu minulle?” Rouva Kuulanen kysyi. ”Nyt tässä on
lapsen isän tiedot.” ”No kyllä se varmaan käy noinkin, mutta voinhan minä
kaivaa sen hoitajan lomakkeen täältä, se on aika simppeli. Kun tämä tietokone
vaan toimisi …” Lääkäri näpytti jälleen. ”Mikä on NIMI? Mikä on TYÖNANTAJA?”
Rouva Kuulanen kaivoi kassistaan välipalapatukat lapsilleen ja
työnsi patukat pojille käteen. Pikku E tuijotti keksiä epäluuloisesti. ”Ai
saako tän syödä?” ”Saaaaa syööödääää…..” Rouva
Kuulanen hengitti sanat sisäänpäin ja nyökkäili lapselleen vaseliinihymy kasvoillaan. Nappasi reseptin ja
todistuksen lääkäriltä, keräsi kassinsa ja lastensa vaatteet ja perääntyi
ovesta odotustilaan edelleen papukaijamaisesti nyökytellen.
Punainen Liekki leimahti ja keksin murut lentelivät Rouva
Kuulasen kaasutellessa päivystyksen pihasta. Tämän kokemuksen nollaaminen saattaisi vaatia muutaman peräkkäisen salitreenin... ;)
Akvaariota on aina ihana katsella, vaikka ei toinen silmä oikein auki pysyisikään <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti