sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Sunnuntai-aamun rattopäivystys

NuoriLääkäri naputti konettaan. Näpy näpy näpy. Hiukset pystyssä, alahuuli mutrulla näpytti ja näpytti. ”Ei tää vaan nyt toimi. Kyllä tietotekniikka on ihmeellistä.” Jatkoi näpyttämistään.

”Tässä ois nyt tää resepti, onko KYSYTTÄVÄÄ??”

Rouva Kuulanen räpäytti silmiään. ”Ja kyllä sinne päiväkotiin voi varmasti  viedä.” NuoriLääkäri totesi kannustavasti. ”Sanovathan ne siellä sitten jos eivät lasta sinne ota.” Rouva Kuulanen räpäytti silmiään toistamiseen ja tuijotti lääkäriä. ”Aivan …”

Huoneen ovi avautui ja sisään käveli ToinenLääkäri. ”Onjpas punainen silma sinula, tsk tsk tsk. Eij vhjoi tata lasta phjaivakotiin, eijvat ota. Kjaksi, khjolme paivaa kotona ja sjitten vhjoi vjieda.” ”Ei, ei voi viedä ei.” NuoriLääkärikin pudisteli huolestuneesti päätään.

Yhtäkkiä huoneesta sammuivat valot. NuoriLääkäri jatkoi tyynesti näpytystään pimeässä. Rouva Kuulanen kehoitti Pikku J:tä laittamaan valot takaisin päälle. Valot syttyivät. Ilmekään ei värähtänyt NuorenLääkärin kasvoilla. Näpy näpy näpy.

Kohta huoneen nurkasta alkoi kuulua kovaan ääneen näöntarkastus-ääniä. ”Sydän. Sydän. Ympyrä. Neliö. EI SILTÄ RIVILTÄ!!! Mene takaisin sinne ylemmäs .. Sydän. Sydän. Neliö. Ympyrä…”  Rouva Kuulanen tuijotteli kattoon. Hengitti sisään. Hengitti ulos. Hyvinhän tämä sujui. NuorenLääkärin vaatteet lojuivat repun päällä nurkassa.

”Niin pitikö minun saada se sairauslomatodistus..?” Lääkäri jatkoi näpytystään. Kaivoi tulostimesta lomakkeen ja ojensi sen Rouva Kuulaselle. ”Pitäisiköhän tämän kuitenkin olla osoitettu minulle?” Rouva Kuulanen kysyi. ”Nyt tässä on lapsen isän tiedot.” ”No kyllä se varmaan käy noinkin, mutta voinhan minä kaivaa sen hoitajan lomakkeen täältä, se on aika simppeli. Kun tämä tietokone vaan toimisi …” Lääkäri näpytti jälleen. ”Mikä on NIMI? Mikä on TYÖNANTAJA?”

Rouva Kuulanen kaivoi kassistaan välipalapatukat lapsilleen ja työnsi patukat pojille käteen. Pikku E tuijotti keksiä epäluuloisesti. ”Ai saako tän syödä?” ”Saaaaa syööödääää…..” Rouva Kuulanen hengitti sanat sisäänpäin ja nyökkäili lapselleen vaseliinihymy kasvoillaan. Nappasi reseptin ja todistuksen lääkäriltä, keräsi kassinsa ja lastensa vaatteet ja perääntyi ovesta odotustilaan edelleen papukaijamaisesti nyökytellen.


Punainen Liekki leimahti ja keksin murut lentelivät Rouva Kuulasen kaasutellessa päivystyksen pihasta. Tämän kokemuksen nollaaminen saattaisi vaatia muutaman peräkkäisen salitreenin... ;)


Akvaariota on aina ihana katsella, vaikka ei toinen silmä oikein auki pysyisikään <3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti