Sunnuntai-aamun rattopäivystys

NuoriLääkäri naputti konettaan. Näpy näpy näpy. Hiukset pystyssä, alahuuli mutrulla näpytti ja näpytti. ”Ei tää vaan nyt toimi. Kyllä tietotekniikka on ihmeellistä.” Jatkoi näpyttämistään.

”Tässä ois nyt tää resepti, onko KYSYTTÄVÄÄ??”

Rouva Kuulanen räpäytti silmiään. ”Ja kyllä sinne päiväkotiin voi varmasti  viedä.” NuoriLääkäri totesi kannustavasti. ”Sanovathan ne siellä sitten jos eivät lasta sinne ota.” Rouva Kuulanen räpäytti silmiään toistamiseen ja tuijotti lääkäriä. ”Aivan …”

Huoneen ovi avautui ja sisään käveli ToinenLääkäri. ”Onjpas punainen silma sinula, tsk tsk tsk. Eij vhjoi tata lasta phjaivakotiin, eijvat ota. Kjaksi, khjolme paivaa kotona ja sjitten vhjoi vjieda.” ”Ei, ei voi viedä ei.” NuoriLääkärikin pudisteli huolestuneesti päätään.

Yhtäkkiä huoneesta sammuivat valot. NuoriLääkäri jatkoi tyynesti näpytystään pimeässä. Rouva Kuulanen kehoitti Pikku J:tä laittamaan valot takaisin päälle. Valot syttyivät. Ilmekään ei värähtänyt NuorenLääkärin kasvoilla. Näpy näpy näpy.

Kohta huoneen nurkasta alkoi kuulua kovaan ääneen näöntarkastus-ääniä. ”Sydän. Sydän. Ympyrä. Neliö. EI SILTÄ RIVILTÄ!!! Mene takaisin sinne ylemmäs .. Sydän. Sydän. Neliö. Ympyrä…”  Rouva Kuulanen tuijotteli kattoon. Hengitti sisään. Hengitti ulos. Hyvinhän tämä sujui. NuorenLääkärin vaatteet lojuivat repun päällä nurkassa.

”Niin pitikö minun saada se sairauslomatodistus..?” Lääkäri jatkoi näpytystään. Kaivoi tulostimesta lomakkeen ja ojensi sen Rouva Kuulaselle. ”Pitäisiköhän tämän kuitenkin olla osoitettu minulle?” Rouva Kuulanen kysyi. ”Nyt tässä on lapsen isän tiedot.” ”No kyllä se varmaan käy noinkin, mutta voinhan minä kaivaa sen hoitajan lomakkeen täältä, se on aika simppeli. Kun tämä tietokone vaan toimisi …” Lääkäri näpytti jälleen. ”Mikä on NIMI? Mikä on TYÖNANTAJA?”

Rouva Kuulanen kaivoi kassistaan välipalapatukat lapsilleen ja työnsi patukat pojille käteen. Pikku E tuijotti keksiä epäluuloisesti. ”Ai saako tän syödä?” ”Saaaaa syööödääää…..” Rouva Kuulanen hengitti sanat sisäänpäin ja nyökkäili lapselleen vaseliinihymy kasvoillaan. Nappasi reseptin ja todistuksen lääkäriltä, keräsi kassinsa ja lastensa vaatteet ja perääntyi ovesta odotustilaan edelleen papukaijamaisesti nyökytellen.

Punainen Liekki leimahti ja keksin murut lentelivät Rouva Kuulasen kaasutellessa päivystyksen pihasta. Tämän kokemuksen nollaaminen saattaisi vaatia muutaman peräkkäisen salitreenin... ;)

Akvaariota on aina ihana katsella, vaikka ei toinen silmä oikein auki pysyisikään <3

Rouva Kuulanen Pop Up Joogassa

Joogalla haetaan kehon ja mielen tasapainoa.

Rouva Kuulanen venytti itseään matolla ihmisten keskellä. Hiljainen musiikki soi taustalla. Rouva Kuulasen varpaita palelsi. Ensi kerralla hän muistaisi ottaa villasukat mukaan, särystimet valuivat möykyiksi jalan alle.

Joogaohjaaja jutteli englanniksi hiljaisen pirteällä äänellä. Voimasta, energiasta, hengityksestä. Naureskeli välillä. Joogaohjaajalla oli keltaiset housut, punaiset villasukat ja vaaleanpunaiset silmälasit.

Rouva Kuulanen vilkaisi sivulleen. Uusi Ystävä pötkötti säkkinsä päällä otsa matossa ja silmät kiinni. Toinen jalka alle taipuneena, toinen pitkäksi ojennettuna takana. Vaaleat hiukset isolla nutturalla.

Tästä Rouva Kuulanen piti. Jotain omaa, jotain hiljaista. Uusi ystävä, jonka kanssa ensi kerralla ehdittäisiin juoda iltateet joogan päälle. Tämä hetki, tämä aika. Iso huone täynnä ihmisiä, jotka kaikki etsivät rauhaa. Energiaa ja hyvää oloa omasta itsestä, kaikista toisista.

Vaikka Rouva Kuulasella tuli joogan jälkeen kiire lapsia hakemaan, ei rentouden ja rauhan tunne kadonnut jäsenistä koko iltana.

Kylmillä kaduilla autoa kohti hölkötellessään hän tunsi itsensä kumman keveäksi.

Rouva Kuulanen kävi Yin/Yang -joogassa, joka on yhdistelmä pitkäkestoisia meditatiivisia venytyksiä sekä haastavampia lihasvoimaa vaativia ja asennon hallintaan keskittyviä liikkeitä. Liikkeissä sai käyttää apuna koroketta sekä tyynyä. 

Pranama Pop Up jooga- ja hyvinvointikeskus sijaitsee Kluuvin Kauppakeskuksessa osoitteessa Aleksanterinkatu 9, 3. krs. Tunnit toimivat "maksa mitä haluat" -periaatteella. 

Pranama Pop Up jooga- ja hyvinvointikeskus

Ensi viikolla uudestaan - jospa sitä kokeilisi seuraavaksi ruotsinkielistä tuntia .. =)

Rouva Kuulasen tankkauspäivä

Tiistait olivat Rouva Kuulaselle usein aika tiukkoja päiviä. Maanantai-illan hikinen ohjaus-setti vaati veronsa. Rouva Kuulanen käveli pitkin seiniä. Unohteli, sekoili, kompasteli, kikatteli. Oli siis oma itsensä potenssiin kymmenen.

Tänään Rouva Kuulanen otti tankkausasenteen heti aamusta.  Hän söi puuroa. Hän söi mustikkakeittoa. Hän söi paistettua kananmunaa. Hän söi vihanneksia. Työmatkalla hän haki kaupasta lisää evästä. Lisäksi ison pullon hiilihapotettua lähdevettä.

Ensimmäisen kuntotestin jälkeen hän tankkasi jälleen puuroa. Heitti sekaan keittoa. Lounaaksi hän söi kanaa ja riisiä ja vihanneksia. Välipalaksi ei ollut kuin banaania.

Kotiin päästyään hänellä oli salitreenin päälle jälleen kiljuva nälkä. Hän teki itselleen pizzan että selviäisi ruokaan asti.

Ah tätä elämän ihanuutta kun sai vain syödä ja syödä …

Tomaattipyrettä, oliiviöljyä, yrttisuolaa, chiliä sekä pizzamaustetta. Sekoitetaan ja laitetaan pohjalle.

Pizza ennen. Pizza jälkeen. 

Rouva Kuulanen käytti Moilasen gluteenitonta valmispizzapohjaa. Päälle pyre-sekoitus, tonnikalaa, pepperonia sekä kirsikkatomaatteja. Ei juustoa. Sitten uuniin. 

Viimeisenä Rouva Kuulanen lisäsi päälle reilun kasan rucola-salaattia.

Toimii!!!

Rouva Kuulasen salainen herkku - Veteen sekoitetaan loraus Valmarinia. Sen maku on vain jotain kovin ihanaa =)

Photoshootissa

”Onko toi ainoa paita mikä sulla on mukana?” Rouva Kuulanen katseli arvioivasti Shamaanin asusteita. Hän nypläsi punaisen paidan helmaa. ”Oikaistaan tätä huppua vähän, tää on ihan solmussa...” Kohta Rouva Kuulanen katseli ylpeänä kun Shamaani poseerasi poikamaisesti salamavalojen välkkeessä. 

Heti aamulla Rouva Kuulanen oli huomannut, miksi ryppyistä kauluspaitaa ei kannattanut höyrysilittää  betonitiskin päällä ja IHAN VAHINGOSSA yrittänyt tuhota Muskeli-Mikon uudet kuvauksiin hankitut treenivaatteet.

Puoleen päivään mennessä Rouva Kuulanen oli kutsunut Docia sirkustirehtööriksi, rimpulaksi ja kaljuksi kuulapääksi. Ihastellut Myskihärän poikamaista ulkonäköä ja Karva-Mikon ladonovimaista selkää joka pullisteli kauluspaidassa kuin vapautta etsivä parsanvarsi.

Hän oli etsinyt kahvia. Vaihtanut vaatteita. Komennellut poikia ja pullistellut hauista. Kehunut kaikkia. Nauranut ja naurattanut. Tiennyt kaikesta kaiken ja tiennyt sen varmasti.

Kävi raskaaksi olla asiantuntija tälläkin saralla.

Jos Rouva Kuulanen ikinä vaihtaisi ammattia, hänestä tulisi photoshooteissa hengaaja. Tämä oli aina vaan joka kerralla ihan yhtä hauskaa.

Joogamiehen sanoin: ”Sä kikatat täällä ihan niin kuin joku kolmetoistavuotias.”

Koko Etelän jengin kuvauksissa meni koko päivä, mutta HYVÄ TULI!!!! 

Elämänkaaripsykologiaa

Miksi minä olen täällä? Mitä minä haluan elämältä? Haluanko onnistua? Löytyykö tahtoa ja tahdonvoimaa? Ajaako minua sisäinen vai ulkoinen motivaatio ja tulenko onnistumaan?

Jos lähtökohtaisesti jo taipaleensa alussa kuvittelee mielessään oman epäonnistumisensa, ovat mahdollisuudet onnistumiseen hämmentävän olemattomat. Jos keskittyy pelkoon omasta epäonnistumisestaan, ei koskaan löydä sinne minne pitäisi. Päätyy sivuraiteille ja hukkaa itsensä polun varrelle.

Jo pelkästään mentaalisella harjoittelulla on voimaharjoittelussa todettu tulevan positiivisia vaikutuksia. Kun pelkällä ajatuksen voimalla laittaa rautaa liikkumaan, yltää lopputesteissä lähtötilannetta parempiin tuloksiin. Erot harjoitelleisiin koehenkilöihin ovat yllättävän pieniä.

Mitäpä jos tätä soveltaisi ihan kaikkeen muuhunkin.

Sen sijaan, että pelkää sanoa ääneen mitä todella tahtoo huutaisikin sen suureen ääneen. Onko meillä todellisuudessa mitään hävittävää?

Sen sijaan, että uskoo jo ensimmäisessä mutkassa voimiensa loppuvan, keskittyykin näkemään maaliviivan ja itsensä sitä ylittämässä. Kädet korkealla pään päällä voitonmerkkiä heiluttaen.

Sen sijaan että keskittyy ajattelemaan kaikkea sitä, missä kokee olevansa huono ja epäonnistuvansa, näkeekin kaiken sen mahtavuuden, värien kakofonisen sinfonian, positiivisen virittyneisyyden, ylevöittävän rikkauden - kaikki  ne mahdollisuudet mitä elämä pitää sisällään.

Jospa lakkaisikin ajattelemasta, että ”Minun on pakko”. Sen sijaan ajattelisi, että ”Minun kannattaisi”. Tällöin lopputulos ja tavoiteltava asia kuulostaa heti houkuttelevammalta ja usko omaan onnistumiseen saa vahvistusta.

Siinä vaiheessa, kun uskaltaa ajatella MINÄ tahdon, MINUN mielestäni, MINÄ uskon ilman syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita, on jo päässyt pitkälle.

Ihminen on yhtä oman mielensä kanssa. Niitä kahta ei voi erottaa toisistaan.

Mitä jos lakkaisimme ulkoistamasta omia ajatuksiamme kehomme ulkopuolelle ja uskaltaisimme toimia läsnä omassa elämässämme? Mitä silloin tapahtuisi?

Meillä jokaisella on oikeus olla. Arvokkaita omalla tavallamme.

Usko, toivo ja rakkaus. Luottamus. Itseämme kohtaan.

Kiitos huikeille tiimin tyypeille huikeasta psyykkisen valmennuksen päivästä! Erityiskiitos Lasselle joka jaksoi kärsivällisesti koutsata meitä lentojensa välissä <3

Myssy "Myskihärkä" Mustosen sanoin: Silloin kun Rouva Kuulanen on hiljaa, tämä ajattelee. Kerrankin sattui sellainen päivä ;)

Viikon treeni: Elvyttävä niska-hartiajumppa vol. 2

Rouva Kuulasella on ollut kamalasti töitä. Kaikki on jäänyt, treenatakaan ei ole oikein ehtinyt. Mutta tämän – tämän hän halusi laittaa ja tehdä ja saada jatko-osan edelliselle jumpalle.

Ja kyllä se kiirekin tästä taas hellittää.

Seiso pienessä haara-asennossa. Pidä polvet pehmeänä. Pyöritä vuorokättä laajassa kaaressa ympäri, käännä katsetta mukana.

Laske kädet vaakatasoon, kämmenet ylöspäin. Kierrä vartaloa puolelta toiselle - huomioi kantapään nousu liikkeessä mukana. 

Kiinnitä vastuskuminauha (Rouva Kuulasella on kaksi 120cm pituista nauhaa solmulla yhdessä, kiitos Joogamiehen solmuntekemistaitojen) vaakatasoon. Laske toinen käsi pitkäksi ja vedä toista koukkuun kylkeä myöten. Voit kiertää taas katsetta mukana ja ottaa keskivartalosta pienen kierron. 

Kiinnitä kuminauha ylemmäs (oven karmiin tai tankoon ym.) ja asetu etukenoon. Selän on pysyttävä suorana (= hallittu notko). Vedä joko vuorokäsin tai molemmilla käsillä yhtäaikaa kuminauhaa alas kylkien viereen. Voit loppuvaiheessa vetää lapoja yhteen. Pidä hartiat rentoina ja kädet suorina koko matkan ajan. Kyynärpäät pehmeinä, vältä yliojennusta.

Kiepahda ympäri niin, että kuminauha tulee selän takaa kainaloiden alta. Avaa käsiä hallitusti niin, että tunnet kevyen venytyksen kainaloiden sivussa. Pidä kyyneäpäät hieman koukussa. Tuo kädet yhteen rinnan eteen. Pidä niska pitkänä.

Asetu jumppapallolle päinmakuulle. Tue jalat seinää vasten ja nosta polvet ilmaan. Kun pidät jalat pienessä haara-asennossa, on asentosi tukeva. Tue kädet joko lattiaa tai palloa vasten. Nosta vuorokättä ylös kattoa kohti, katse seuraa mukana. Vaihda kättä aina alhaalla. Hengitä sisään kun ojennat ylös, puhalla ulos kun selkä pyöristyy. Voit viedä ojennusta niin pitkälle takaviistoon kuin hyvältä tuntuu.

Voit myös avata käsiä sivulle. Pidä kyynärpää taas hieman koukussa.

Lopuksi voit rentoutua pallon päällä ja pyöristää selän aivan pyöreäksi pallon pintaa vasten, mikäli se hyvältä tuntuu. Keinutella siinä rauhallisesti edestakaisin.

Voit tehdä liikkeitä 1-3 x 20-30 toistoa tai sen verran kuin hyvältä tuntuu ja aikataulu sallii. Muista rauhallinen ja tasainen hengitys ja tee liikkeet rennosti ja turhia jännittämättä. Mikäli liikkeiden jälkeen niska-hartia -seutu tuntuu jumittavan, keskity seuraavalla kerralla vielä enemmän hartioiden rentouttamiseen liikkeiden aikana. 

Rouva Kuulanen käytti kaikkein kevyintä vastuskuminauhaa ja sekin oli vallan riittävästi.

Kiitos Joogamiehelle kuvausteknisestä avusta ja treeniseurasta muutenkin =)

Viikon treeni: Elvyttävä niska-hartiajumppa

Maan istuvat kärsivät eniten - käyttämätön lihas käy kärsiväksi ja istujan olo kärsimättömäksi. Aineet pakkautuvat ja päässä jyskyttää.

Mitä tehdä? Vajota syvemmälle tuoliin? Napata lääkettä ja jäädä ylitöihin? Kiukutella ja naputtaa ja siirtää omaa pahaa oloa eteenpäin? Nuupahtaa kokonaan?

Hmm.. Maybe not.

1. Juo vettä. Mieluiten kehon lämpöistä. Jos mieli kaipaa enemmän, lisää vuorisuolaa tai repäise kunnolla - osta vissyä.

2. Nappaa hedelmä. Lasi tuoremehua. Tahi hedelmä.

3. Seuraa joitakin ohjeita. Vaikkapa seuraavia:

Käytä se aika, joka sinulta kuluisi tupakkanurkalla, pieneen lihaksia aktivoivaan liikkeeseen. Tässä ei sitten painoilla brassailla. 

Ota keppi. Kiinni reisien vierestä. Pyöritä hartioita RENNOSTI. Keskity hengitykseen. Voit sulkea hetkeksi silmäsi. Ole tässä ja nyt.

Siirrä ote kepin päihin. Kierrä vartaloa rennosti puolelta toiselle. Ensin voit vain kiertää, sitten työntää niin että tunnet liikkeen lavan takana. Muista hengittää.

Voit myös työntää yläviistoon. Pidä hartiat alhaalla. Muista hengittää.

Kavenna otetta. Vedä keppiä ensin kevyesti lantiota kohti. Laske keppi pehmeästi alas reisiä pitkin käsien pituudelta. Nosta keppi vartalon edestä ylös pään päälle. Voit viedä vartaloa kevyesti taaksetaivutukseen mikäli se tuntuu hyvältä. Muista hengittää.

Vaihda keppi kuulaan. Ota sarviote (peukalo kuulan etupuolella, sormet vartalon puolella). Pidä jalat yhdessä. Vie kuula toiselle sivulle, pidä selkä suorana. Heilauta vastakkaisen korvan yli ja pään ympäri, laske kuula toiselle puolelle reiden viereen. Selkä on edelleen suorana. 

Muista hengittää.

Pyöritä kuulaa pään ympäri. Voit välillä vaihtaa suuntaa. Kuula pysyy koko ajan mahdollisimman lähellä päätä. Kyynärpäät koukussa.

Muista hengittää!

Pidä jalat yhdessä. Heilauta kuulaa puolelta toiselle mahdollisimman rennosti. Kuulan ohittaessa reisilinjan jousta joka kerralla polvista. Keskellä vaihda kättä.

Edelleenkin on hyvä hengittää.

Ota loppuun vielä rentoja hartioiden pyörityksiä. Voit sulkea silmät. Muista edelleen hengittää :)

Tee liikkeitä sen verran kauan kuin itsestäsi hyvältä tuntuu. Pistä veri liikkeelle ja saa kroppa hereille.

 

Ei se päämäärä - vaan se matkanteko =)