”Onko toi ainoa paita mikä sulla on mukana?” Rouva Kuulanen
katseli arvioivasti Shamaanin asusteita. Hän nypläsi punaisen paidan helmaa. ”Oikaistaan
tätä huppua vähän, tää on ihan solmussa...” Kohta Rouva Kuulanen katseli ylpeänä kun Shamaani poseerasi poikamaisesti salamavalojen välkkeessä.
Heti aamulla Rouva Kuulanen oli huomannut, miksi ryppyistä kauluspaitaa
ei kannattanut höyrysilittää betonitiskin päällä ja IHAN VAHINGOSSA yrittänyt tuhota
Muskeli-Mikon uudet kuvauksiin hankitut treenivaatteet.
Puoleen päivään mennessä Rouva Kuulanen oli kutsunut Docia
sirkustirehtööriksi, rimpulaksi ja kaljuksi kuulapääksi. Ihastellut Myskihärän
poikamaista ulkonäköä ja Karva-Mikon ladonovimaista selkää joka pullisteli
kauluspaidassa kuin vapautta etsivä parsanvarsi.
Hän oli etsinyt kahvia. Vaihtanut vaatteita. Komennellut poikia
ja pullistellut hauista. Kehunut kaikkia. Nauranut ja naurattanut. Tiennyt
kaikesta kaiken ja tiennyt sen varmasti.
Kävi raskaaksi olla asiantuntija tälläkin saralla.
Jos Rouva Kuulanen ikinä vaihtaisi ammattia, hänestä tulisi
photoshooteissa hengaaja. Tämä oli aina vaan joka kerralla ihan yhtä hauskaa.
Joogamiehen sanoin: ”Sä kikatat täällä ihan niin kuin joku
kolmetoistavuotias.”
Koko Etelän jengin kuvauksissa meni koko päivä, mutta HYVÄ TULI!!!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti