Rouva Kuulanen sytytti kynttilöitä.
Ensimmäistä kertaa kuuman kesän jälkeen. Sade rummutti ikkunapeltejä, ulkona oli pimeää.
Rouva Kuulanen haistoi, kuinka sateen tuoksu sekoittui väkevänä palaneen tulitikun savuun. Kynttilät värisivät, liekit poukkoilivat lasisissa maljoissaan. Steariini välkkyi mustan sydämen juurella. Peilasi sinisiä, vihreitä lasinpalasia itsestään.
Rouva Kuulasen hiukset olivat suihkun jäljiltä kosteat. Lihaksissa painoivat päivän treenit. Raidallinen neulemekko kietoutui nilkkoihin, tuntui pehmeältä ihoa vasten. Rouva Kuulanen veti Herra E:n punaisia villasukkia jalkaansa. Suojaksi sateen viileiltä lonkeroilta, jotka työnsivät itseään avonaisesta takaovesta sisään.
Tee höyrysi kupissa, talossa oli hiljaista.
Tämä hiipivä, sateen tuoksuinen hetki. Siinä kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti