Ajatuksissa vara parempi

Rouva Kuulanen pysähtyi kesken askelten. Jokin tuntui erilaiselta. Tutulta mutta omituisen vieraalta. Oliko jokin vialla..?

Tiskikone oli edelleen puolitäynnä. Likaiset tiskit pöydällä. Leivänmuruja, koiran kuolaa lattialla. Lasten nahinaa olohuoneessa. 

Rouva Kuulanen tunsi, miten varpaat muuttuivat hassuiksi. Niskakarvoja kipristeli, suupieliä kutitti. Olo muuttui kevyeksi, ajatukset poreilivat.

Koko pitkän kevään Rouva Kuulanen oli tehnyt töitä. Opetellut uutta, kortisolit koholla. Herännyt miettimään muistilistoja. Juossut alakertaan kirjaamaan listoja ylös. 

Hukannut listoja, kirjoittanut uusia. Teippaillut ja liimaillut. Mustat silmänaluset, kurttu kulmien välissä.

Aamuisin Rouva oli Kuulanen ensimmäiseksi napsauttanut työsähköpostin auki. Iltaisin  viimeisenä tarkistanut meilit, ihan siltä varalta. Ettei mitään menisi ohi, mitään menisi pieleen.

Lapset olivat muuttuneet. Kiukkuisiksi, roikkuivat helmoissa. Olivat viikonloppuja mummilassa, Rouva Kuulanen töissä. Herra E:n mielestä Rouva Kuulasesta oli tullut perheen mies. Aina puhelimessa, koko ajan etäinen. 

Rouva Kuulasen ajatus oli alkanut temppuilla. Mitään ei enää pysynyt päässä, vaikka hän kuinka yritti. Rouva Kuulanen luki ja luki, opiskeli uutta. Tieto karkasi ikkunoista, pysytteli etäällä.

Rouva Kuulanen valvoi enemmän kuin nukkui. Suhteessa liikaa. Äkäili kaikille ja treenasi hulluna. Naparasva oli ja pysyi, iho oikutteli. Niska meni jengoille, ei jaksanut pysyä pystyssä. 

Rouva Kuulanen ei osannut pysähtyä.

Sitten tuli loma. Ihana kahden viikon loma. Koko suureen tarpeeseen.

Rouva Kuulanen lähti pohjoiseen. Suunnitteli lukevansa kirjoja, kuuntelevansa luentoja.

Rouva Kuulanen kaivoikin matoja. Istui poikien kanssa ongella. Kävi rantasaunassa, kiljuen järvessä uimassa. Katseli miestään, nautti ystävänsä seurasta. Painoi pakaransa Hailuodon rantahiekkaan. Katseli ulappaa ja poltti samalla nahkansa.

Luento jäi puolitiehen, kirjan luku yhden illan varaan. 

Kotona Rouva Kuulanen siivosi kaksi päivää. Pesi jopa ikkunat. Sitten tuli pysähdys. Jäseniin löi rauha, ajatuksiin vapautus. Kuin iso rautapanta olisi avattu, kaikki tila hengittää.

Rouva Kuulasen oli pakko istua alas, avata tietokone. Sormet alkoivat lentää, ajatukset  musiikkina päässä. 

Tätä hän oli kaivannut. Jospa hän jatkossa olisi viisaampi.