Pikku-Tapani oli pitkä, hassu mies. Hänellä oli aina puku päällä ja hiukset joka suuntaan pystyssä.
Pikku-Tapani halasi kerran Rouva Kuulasta ja tunsi jalkojensa nousevan ilmaan Rouva Kuulasen rutistuksessa. Seuraavalla kerralla Pikku-Tapani tervehti Rouva Kuulasta pöydän toiselta puolelta.
Pikku-Tapani heitti Rouva Kuulaselle high-fivet. Hänen sormistaan kuului rutinaa ja ne suorastaan vääntyivät hassusti. Pikku-Tapani ei enää tervehtinyt Rouva Kuulasta sormiläpsyillä.
Pikku-Tapani väitti puhuvansa italiaa, ajoi autolla miten sattui ja oli kohteliaasti aina valmis avaamaan ihmisille ovia.
Eräänä päivänä Rouva Kuulasen puhelin soi kesken matkan teon. Rouva Kuulanen ei tunnistanut numeroa. Se oli Pikku-Tapani. Rouva Kuulanen oli unohtanut tallentaa numeron puhelimeensa. ”Nyt on TOOOOSI paha paikka, olen tapaamiseen menossa. Voidaanko soittaa kahden jälkeen uudelleen?” Rouva Kuulanen sulki puhelimen.
Kun Pikku-Tapani soitti uudelleen, oli Rouva Kuulasella suu sämpylää täynnä ja hän oli toimiston siivouspuuhissa.
”Pikku-Tapani tässä terve.” Pikku-Tapani aloitti. ”Onko mikä tilanne?” ”Nyt on ihan hyvä tilanne.” Rouva Kuulanen vastasi. ”Seuraava kuntotesti-asiakas tulee kymmenen minuutin kuluttua, toimisto pitää siivota ja syön sämpylää ja juon vissyä. Jos ei haittaa niin jutellaan vaan.”
”Jaahas, jaahas.” Pikku-Tapani aloitti. ”Oletkos ajatellut että aloittaisit meillä toiminimellä työskentelyn sijaan kokopäiväisenä palkkalistoilla?” Pikku-Tapani kysäisi. ”Olen.” Rouva Kuulanen vastasi. ”Olihan meillä puhetta että sitten syksyllä.”
”Heti ensi kuun alusta” Pikku-Tapani täydensi.
Rouva Kuulanen tunsi ajatustensa sutivan hetken tyhjäkäynnillä. Oli kuun viimeinen päivä. Tämä tuli varsin äkkiä.
”Nytpä tehdään niin, että pistät minulle hahmotelmaa sähköpostiin mahdollisesta palkasta, kaiken toimenkuvaan liittyvän mitä olet ajatellut.. Odotapas hetki niin vastaan kun toinen puhelin soi ..” ”Rouva Kuulanen .. joo, ok, kiva.. Tulen hakemaan.. Kiitos moi.”
”Nyt tuli asiakas, pakko lopettaa. Soitellaan huomenna kahdeltatoista, pistä meiliä vielä tänään illalla!” Rouva Kuulanen sulki puhelimen.
Siinäpä vallan mainio toimitusjohtaja. Halusi palkata Rouva Kuulasen vakituiseksi työntekijäksi. Osoitti siis varsin laatutietoista makua.
Meidän kuulakaartin jäsenet ovat sen verran vahvoja ja kookkaita, että tällainen sataysikymppinen kaveri saa nimeensä etuliitteen "pikku" :)
VastaaPoistaMutta se on totta, että kun ensimmäisen (ja ehkä viimeisen) kerran uskaltauduin Rouva Kuulasta halaamaan, niin jalat olivat karhumaisen rutistuksen aikana 15 senttiä irti maasta...
Lennokkaita (kuulailu)hetkiä kaikille muillekin!
Voi wau! kerrohan miten kävi, kuu on vaihtunut :) tuli hymyhuulille kun luin tätä :)
VastaaPoista