torstai 5. toukokuuta 2011

Rouva Kuulasen Päivä

Rouva Kuulasella on harvoin aikaa. Ajatella.

Hänellä on liian kiire pukea lapsia, siivota legoja lattialta, keittää kahvia, lähettää sähköpostia ja nahistella. Hän herää aamulla miettimään, mitä ohjelmia Pikku Kakkosessa näytetään ja ehtiikö ottaa Millin ja Mollin nauhalle.

Hän pesee tuttikuolaa leuoista ja taistelee verissä päin saadakseen lapsille vaatteet ylle, hampaat pestyä ja kypärät päähän. Hän työntää yhdellä kädellä kolmipyöräistä. Toisella kädellä hän kiskoo eteenpäin hidastelevaa koiraa samaan aikaan potkien jalalla esikoisen takalokariin vauhtia.

Saatuaan lapset tarhaan Rouva Kuulanen  ehtii soittaa muutaman puhelun tai avata tietokoneen. Samalla hän pesee hampaansa. Hän etsii auton avainta jonka muistaa nähneensä edellisenä iltana sohvan käsinojalla. Löydettyään sen Herra E:n kengästä,  hän hyppää autoonsa ja suuntaa kohti aamutunteja. 

Siitä hän nauttii eniten. Ajoittain hän tuntee syttyvänsä tuleen ihmisten edessä. Tällaisessa tilanteessa kaikki toimii; musiikki, kemiat, hiki - se kuuluisa tuska. Siitä Rouva Kuulanen saa voimansa.

Iltapäivällä Rouva Kuulanen laittaa ruokaa, keksii lapsilleen puuhaa ja erottelee heitä toisistaan nujakoiden yltyessä liian rajuiksi. Kello puoli viisi hän nappaa kassin olalleen ja pyöräilee illaksi kuntosalille. Siellä hän tuntee olevansa elossa, veri virtaa kiihkeämmin ja hymy syttyy kasvoille herkemmin.

Myöhään illalla hän pyöräilee takaisin kotiin, nappaa koiran matkaansa ja kävelee vielä hetken ilta-auringossa pitkin peltoja. Tällä välin Herra E on saanut lapset jo nukkumaan ja pyykit kuivumaan. Hän keittää Rouva Kuulaselle teetä ja taputtaa takamukselle. Rouva Kuulanen kaivaa tietokoneen esiin ja alkaa näpyttää.

Siihen hänellä on päivällä harvoin aikaa. Ajatella ..

2 kommenttia:

  1. Näistä teksteistä voisi sitten lopuksi, sitten kun rouva kuulanen päättää jäädä eläkkeelle, koota kokonaisen kirjan, ikäänkuin muistelman, vai mitä? Osaat kirjoittaa niin hauskasti ja koskettavasti että ihan puistattaa :)
    Huippua, sisko!

    VastaaPoista