Elämä on hattaraa

Tik tak, tik tak .. Kello juoksee seinällä. Ei suostu pysähtymään. Kiire kiire. Kasvaa. Muuttua. Taakse ei katsota. Mitään ei kaduta.

Lapsena aika mateli. Päivät venyivät purukumin lailla. Ei ollut mitään tekemistä. No where to go, no place to be. Jokainen päivä oli hattaraa. Viikko oli viikko, kesään aina ikuisuus.

Lapsena halusi olla aikuinen. Aikuisena sai tehdä mitä halusi. Aikuinen tiesi mitä halusi. Aikuisilla oli rahaa. Valta tehdä päätöksiä.

Aikuiset tulivat ja menivät. He muodostivat elämälle kehykset. Lapset olivat ja pysyivät. Pitivät takin liepeistä kiinni. Luottivat. Ajoivat kulman takaa polkupyörällä. Naarmu polvessa oli koko maailma.

Aikuiset kävivät töissä. Olivat aina myöhässä. Antoivat lupauksia, jotka joskus pitivät. Aikuiset laativat sääntöjä, joissa ei ollut mitään järkeä. Näin oli aina tehty, näin ehkä aina sanottu.

Aikuisena aika kiitää. Pyörteilee. Joka päivä on kiire. Aina jostain myöhässä. Aikatauluja, ajettuja kilometrejä. Kirjeitä, laskuja, kiivaita sanoja.

Lapset ovat ja pysyvät. Pitävät takin liepeestä kiinni. Luottavat.

Suukko poskelle peiton alta, käsi äidin iholla. Siinä se on. Elämä.

Rouva Kuulanen toivoo, ettei hänellä koskaan olisi liian kiire.

Henkilökuvassa Doc Paunonen

On ihmisiä joiden kanssa Rouva Kuulasella synkkaa ensi hetkestä lähtien.

On ihmisiä, joilla on yhtä hassut jutut. Jutut joille voi nauraa räkättää koska ne ovat yhtä huonoja kuin omat jutut.

On ihmisiä joille voi sanoa, että toinen täällä haisee ja se en kyllä ole minä. On ihmisiä joita voi heitellä fitballilla selkään ilman että he suuttuvat tai tökkäistä polvitaipeeseen ohikulkiessaan.

On ihmisiä jotka sanovat Rouva Kuulasen villasukkia hellyttäviksi ja miettivät miltä Rouva Kuulanen näyttää vanhana mummona niissä samoissa sukissa kiikkustuolissa istuessaan. Jotka nauravat sille kun Rouva Kuulanen hukkaa opiskelijat naisten pukuhuoneeseen ja uhkaavat opiskelijoita ilmaletkulla jos nämä eivät keksi tarpeeksi hassuja asentoja yhteiskuvaan.

On ihmisiä joiden kanssa Rouva Kuulasesta on maailman parasta tehdä yhdessä töitä koska se ei oikeastaan tunnu työnteolta ollenkaan.

Tänään oli yksi niistä päivistä.

Doc Paunonen.

Juo kahvinsa maidokkeella.

Vaappuva Ankka

Rouva Kuulanen muistelee nykyisin jo pienellä kaiholla omia raskausaikojaan.

Kuntosalilla hän pystyi molempia poikia odottaessaan käymään ihan loppuun asti. Pikku E:tä odottaessaan hän veti vielä muutama viikko ennen laskettua aikaa sisäpyöräilyä ja body pumpia. Pikku J:tä odottaessaan hän ei ensimmäisen kolmanneksen jälkeen pystynyt polkemaan pyörää ollenkaan.

Rouva Kuulanen muistaa kuinka hän kauhulla kuunteli tarinoita vaappuvan ankan lailla etenevistä odottajista ja vannoi ettei ikinä itse muuttuisi sellaiseksi. Hän piti vauhtia yllä. Yritti olla antamatta periksi liitoskivuille, lannerangan notkolle ja seisoma-asennon leviämiselle.

Rouva Kuulanen muistaa elävästi kuinka ensimmäisellä neuvolakäynnillä neuvolatäti kysyi hänen liikuntatottumuksistaan. Rouva Kuulanen luetteli kuntosalit, sisäpyöräilyt, lenkkeilyt ja venyttelyt johon neuvolatäti totesi että ”Jaa-a .. Ehkä tuolla määrällä painonnousu saattaa pysyä kurissa.”

Liikunnalla, lihaskunnolla ja venyttelyllä hän kykenikin pitkään pitämään raskausajan vaivat loitolla. Viimeinen kuukausi oli luonnollisesti tuskaisin.

Rouva Kuulanen tarpoi sisun voimalla Herra E:n toppahousut jalassaan kahden koiran kanssa pitkin metsiä. Kiroili mielessään sitä ettei nähnyt omia varpaitaan eikä saanut kenkiä jalkaan seisten saati istuen. Mitkään vaatteet eivät mahtuneet ylle eikä öisin saanut nukuttua.

Joitain asioita hän olisi ehkä voinut tehdä toisin.

Kaikkein tärkeintä olikin kuunnella itseään. Miten oma vartalo mihinkin ärsykkeeseen reagoi. Mikä oli epämukavan ja haitallisen tuntemuksen ero.

Hyvästä kunnosta on aina hyötyä. Liikkuessa pysyy myös mieli virkeänä – Kun äiti voi hyvin, koko perhe voi hyvin.

Pienet vaappumiset kestää koska tahansa, kun palkintona on jotain maailman ihaninta.


                               

Arjesta voimaa

Maanantai-aamuna Rouva Kuulasen kello soi puoli seitsemältä. Hän ryömi sängystä toppavaatteisiin, sitoi koiran hihnan päähän ja hoiperteli silmät vielä puoliummessa viemään koiraa aamupissalle.

Rouva Kuulanen kiskoi lapset puoliväkisin ylös sängystä, syötti ja juotti ja joi itse kahvit. Musta Salama suditteli kaarteissa Rouva Kuulasen viedessä lapsia päiväkotiin. Leuat jauhoivat purukumia ja autoradiossa soi Pöllörock.

Toimistolla riitti sutinaa. Kello lensi seinällä tuulen lailla. Kahvia, palavereita, tietokoneita, sykemittareita.

Rouva Kuulanen kirjoitteli muistilistoja. Mind-map’eja. Mietti asiakkaan ohjelmaa ja vonkasi itselleen työpuhelinta.

Iltapäivällä Musta Salama kiisi Länsiväylää kotia kohti. Lapset tarhasta, kotiin tankkaamaan, koira lenkille ja iltatunneille.

Viimeisenä illalla Rouva Kuulanen ryömi lasten keskelle isoon sänkyyn kirjan kanssa. Luki tarinoita dinosauruksista ja nuuskutti lastensa poskia.

Rouva Kuulanen söi iltapalaa ja kaatui sänkyyn. Aamulla olisi taas kaikkea kivaa tiedossa.

                     

           Kuva lainattu blogista tyttö kylmän maan. (tyttokylmanmaan.blogspot.com)

Toiminnallista venyttelyä

Rouva Kuulanen venytteli lonkankoukistajiaan olohuoneen lattialla. Pikku E teki valtaisia loikkia sohvalta Rouva Kuulasen niskaan violetissa pyjamassaan kikatellen.

Rouva Kuulanen vaihtoi venytyksen sisäreiteen. Pikku E kiipesi Rouva Kuulasen selkään roikkumaan. Tarrasi pienillä käsillään ja jaloillaan kiinni kuin pieni apinanpoika.

Etureisi-puolella Pikku E mätkähti Rouva Kuulasen vatsan päälle. ”Sattuuko sinua jos minä makaan tässä ihan varovasti?” Hän kysyi ja silitti Rouva Kuulasen vatsaa.

Pakaravenytyksessä Pikku E kierähti selälleen Rouva Kuulasen vatsapuolelle ja yritti tarrata kaulasta kiinni. Virnisteli vallattomasti.

Pikku J makasi tyynenä sohvalla omassa vihreässä pyjamassaan ja katsoi television luonto-ohjelmaa. Hän seurasi aikansa sivusilmällä pikkuveljensä kiipeilemistä ja taputti viimein Herra E:tä jalalle.

”Poikasi kiipeilee äidin päällä”, hän totesi ja jatkoi television tuijotustaan.

Rouva Kuulanen nousi horjuvin jaloin lattialta ylös ja kaatui sohvalle istumaan. Aamulla lähdettäisiin viimeisen lomapäivän kunniaksi uimaan.  Mikäli äiti pääsisi sängystä ylös kipeine lihaksineen. ”Snorkkelit jätetään sitten kotiin”, Pikku J julisti.

Illan lopuksi pohdittiin, miksi miekkavalailla ei mene vettä nenään kun ne sukeltavat selkä edeltä veteen. Pikku J aikoi puristaa omaansa tiukasti sormien välissä kunhan altaaseen päästäisiin.

Lomalla on tehty kaikenlaista kivaa mäenlaskusta sukellusharjoituksiin.

Äitiyden ihme

Viisi vuotta sitten tämä päivä oli se päivä joka muutti Rouva Kuulasen elämän koko hänen loppuiäkseen. Hänestä tuli äiti.

Jos Rouva Kuulanen olisi etukäteen tiennyt, kuinka kamalan pelottavaa, hirvittävän kammottavaa, polvia tutisuttavan tärisyttävää äitiys tulee olemaan, ei hän olisi ikinä uskaltanut haluta äidiksi.

Jos Rouva Kuulanen olisi etukäteen tiennyt kaikki ihanat hetket; pehmeät posket, tahmaiset kädet, näsäviisaat lausahdukset ja riemun hetket olisi hän halunnut äidiksi jo vuosia sitten.

Rouva Kuulanen on tullut siihen tulokseen, ettei vanhemmuuteen ikinä osaa valmistautua. Ei, vaikka olisi jo äiti. Joka päivä tapahtuu jotain tärisyttävää, jokainen päivä on maailman ihanin.

Rouva Kuulanen on huomannut, että suhde esikoiseen on erilainen kuin suhde seuraavaan. Esikoinen on aina iso verrattuna pienempään. Tämän pitää ymmärtää, osata käyttäytyä enemmän kuin nuoremman. Esikoiselta odotetaan enemmän, häntä rankaistaan herkemmin.

Esikoisen kanssa tehdään kaikki virheet, joita seuraavien kanssa sitten korjaillaan. Toivottavasti siihen väliin osataan tehdä jotain myös oikein.

Loppujen lopuksi, esikoinen tulee aina olemaan äitinsä pieni poika. Kasvoi tämä kuinka isoksi tahansa. Äidin sylissä on aina tilaa. Jääkaapissa ruokaa. Perhe-albumissa noloja lapsuuskuvia. Ja ne tarinat – niitä riittää.

Yksi elämän jännittävämpiä hetkiä

- moottorikelkka-ajelu.

Pohjoisen pieni puuhamies peräritsalla ja

Tarmo Tarmokas puikoissa.

Itsearviointa

                                   

Jotta osaisi lähteä tarpeeksi tarkasti ja maltilla liikkeelle, olisi hyvä ensin pysähtyä hetkeksi miettimään mitä ajaa takaa. Mitkä ovat omat henkilökohtaiset tavoitteet ja kuinka ne olisi mahdollista järkevästi saavuttaa.

Haluaako pudottaa painoa? Kiinteytyä? Kasvattaa lihaksia? Saada uutta iloa ja energiaa olemukseesi pimeän syksyn jälkeen. Jaksaa työssä paremmin?

Käytä hetki itseesi ennen liikkeelle lähtöä. Usko Rouva Kuulasta, se kannattaa.

1 Mitä vahvuuksia koet itselläsi olevan tavoitteen saavuttamiseksi?

2 Mitä heikkouksia löydät itsestäsi? Niitä mitkä mahdollisesti estävät sinua saavuttamasta tavoitettasi.

3 Mitä mahdollisuuksia ympäristösi sinulle tarjoaa, jotta kykenet saavuttamaan tavoitteesi?

4 Mitä sellaisia rajoituksia ympäristösi luo, jotka estäisivät sinua saavuttamasta tavoitettasi?

5 Arvioi omaa motivaatiotasi asteikolla 0-10 – Kuinka motivoitunut olet saavuttamaan tavoitteesi? Miksi?

7 Mitä keinoja aiot käyttää päästäksesi tavoitteeseesi? Ovatko ne realistisia?

Luotatko itseesi? Saavutatko tavoitteesi?

Luja usko siirtää vuoria. Mutta jos haluaa kiivetä vuoren huipulle, kannattaa ensin miettiä mistä suunnasta sinne kiivetä. Pääsee todennäköisemmin perille :)