Sohvalta se äitikin puolikkaalle ponnistaa

Rouva Kuulanen istuu yöpaita yllään sohvalla ja katsoo lastenohjelmia. Nykyään hänen jokainen iltansa päättyy lastenohjelmiin, jokainen aamu alkaa niillä.

Rouva Kuulanen on hyvin perillä siitä, mitä tapahtuu Hessu Kissalalle tai Anniina Balleriinalle. Mitä herkkuja Riku ja Rami kokkaavat keittiössään tai kuinka  kuuttikaksosten uimaharjoitukset sujuvat.

Rouva Kuulasesta on tavattoman rentouttavaa istua lastensa kanssa sohvalle ja antautua lastenohjelmien vietäväksi. Hän on myös tarkka siitä, mitä lapset saavat katsoa. Ei liian jännittävää eikä tyhmiä ilkeyksiä. Jos hän itse ahdistuu, ei ohjelma voi lapsillekaan tehdä hyvää.

Rouva Kuulasen omiin parhaisiin lapsuusmuistoihin kuuluvat hetket, jolloin koko perhe on sulloutunut sohville samojen vilttien alle televisiota katsomaan. Perjantai-illan jäätelö kuului asiaan, kylmät varpaat äidin pepun alla.

Rouva Kuulanen ja Herra E kävivät vastikään katsomassa The Descendents –elokuvan. Elokuvan loppuessa George Clooney istui lastensa kanssa jäätelökulhot käsissä saman viltin alla televisiota katsomassa.

Jotain maagista siinä on. Pienten vartaloiden lämpö, jalkojen paino omia vasten. Hetki ilman riitoja, ilman ajatuksia. Irti arjesta. Kaikki samassa kasassa, omien ajatustensa kanssa.

Ohjelmat katsottuaan onkin helppo hypätä ylös, kiskoa treenivaatteet niskaansa ja lähteä salille. Toukokuun Hesinki City Run lähestyy kovaa vauhtia, on korkea aika polkaista juoksutreenit käyntiin.


                       
Rouva Kuulasen ensimmäinen puolimaraton lähestyy kovaa vauhtia.

Tavallinen ihminen

Rouva Kuulanen kokee tänään erityistä iloa siitä, että on aivan tavallinen ihminen tavallisine iloineen ja suruineen.

Tässä tavallisessa elämässä Rouva Kuulasella on tavallinen koti, tavallinen mies ja tavalliset lapset. Rouva Kuulanen syö tavallista ruokaa ja juo tavallista piimää.

Rouva Kuulasen tavallinen koira makaa pöydän alla ja tavallisesti mököttää jos ei saa Rouva Kuulaselta tarpeeksi huomiota. Rouva Kuulasen tavalliset lapset tavallisesti taistelevat keskenään, tavallista on myös se energian määrä mikä lapsista irtoaa.

Rouva Kuulasella on tavallisia ystäviä jotka Rouva Kuulaselle ovat tavallisesti niitä maailman ihanimpia.

Vahvin lääke, mitä Rouva Kuulanen tavallisessa elämässään nauttii, on tavallinen burana. Vahvin juoma mitä Rouva Kuulanen nauttii, on perjantai-illan pieni tavallinen lasi tavallisen hyvää punaviiniä.

Rouva Kuulasen elämä on niin tavallista, että se pysyy hänellä tavallisesti hanskassa. Hän ei koe olevansa liian hyvä. Tavallisesti ei myöskään liian huono.

Ehkä juuri siksi Rouva Kuulasen elämä on niin tavallisen tavattoman ihanaa. Ettei hänen tarvitse olla yhtään enempää, eikä yhtään vähempää.

Kuin oma tavallinen itsensä.

Elämä koettelee ihmistä välillä enemmän kuin mitä tämä on valmis jaksamaan.

Viikon treeniliike: Etukyykky bosulla

Toiminnallisessa harjoittelussa on tärkeää hyvä nilkan hallinta. Mikäli nilkka pettää, pettää sen yläpuolelta niin polvi kuin lonkkakin. Jalkakyykyn alasmenovaiheessa nilkan heikko kontrolli ja liikkuvuus aiheuttavat omalta osaltaan polvien sisäänpäin kiertymistä.

Eräs keino harjoittaa nilkan alueen lihaksia on kyykätä tasapainoa horjuttavalla alustalla. Koko vartalo joutuu tekemään tiukasti töitä lihastyön lisäksi tasapainon hallinnassa. 

Rouva Kuulanen valitsi päivän tasapainon haastajakseen bosun. Se on yksi Rouva Kuulasen lempivälineistä kuntosalin puolella.

 Rouva Kuulanen nappasi kaksi 12 kg kuulaa hauiksen päälle pitoon ja hyppäsi bosun päälle kyykkäämään. 

Tärkeää kyykätessä, että alaselässä säilyy hallittu notko koko suorituksen ajan. Polvet ja varpaat kulkevat päällekkäin (polvi 2. varpaan päällä) eikä polvi kierry sisäänpäin.


Kiitokset LadyLine Kannelmäelle kuvauspaikasta ja loistavista treenivälineistä kuin myös kuvaajalle Noralle kiitokset avusta :)

(lähde: Paunonen, M. - Seppänen, L. Tehokas treeni puolessa tunnissa, tuloksia functional trainingilla. 2011. WSOYpro Oy.)

Flamingon Kylpylän Solarium

”Jaahas, se tulisi meilläkin sitten ensi vuonna kymmenen vuotta täyteen.” Herra E totesi ruokapöydässä.

Rouva Kuulasen silmissä alkoivat oitis siintää kuvat pitkistä hiekkarannoista, auringosta ja lämmöstä, herkullisista hedelmistä. ”Sitten on kyllä pakko päästä jonnekin rakkauslomalle lämpimään.” Rouva Kuulanen huokaisi unelmoivana.

”Flamingo Spa’ssa on lämmintä, mennään sinne” Herra E ehdotti. Rouva Kuulanen tunsi haavekuvansa poksahtavan. Hän katsoi Herra E:tä järkyttyneenä. ”Jonnekin, missä on aurinkoa ja valoa.” hän lisäsi pienen tarkennuksen edelliseen kommenttiinsa.

”Onhan siellä kylpylässä solarium. Menet sinne”. Rouva Kuulanen oli kerrankin sanaton.

”Mikä on rakkausloma äiti? Päästäänkö mekin mukaan?” Pikku J puuttui keskusteluun. ”Me halutaan ottaa snorkkelit ja sukelluslasit mukaan!”

Rouva Kuulasen silmien eteen kohosi kuva hänestä itsestään makaamassa Flamingo Spa:n solariumlamppujen alla Pikku J:n ja Pikku E:n läpsytellessä iloisina ympäriinsä snorkkelit ja uimalasit päässään, räpylät jaloissaan.

”Lähdetään rakkauslomalle koko porukka, totta kai.” Rouva Kuulanen hymyili Pikku J:lle. ”Lentokoneella. Jonnekin. Kauas.” Hän lisäsi ja katsoi merkitsevästi Herra E:tä.

Herra E laski katseensa lannistuneena.

Vielä illalla, juuri ennen nukahtamistaan Pikku J raotti silmiään ja kysyi peittonsa uumenista: ”Onko siihen äiti vielä pitkä aika kun me lähdetään meidän rakkauslomalle?”

                         

Löytääkö Rouva Kuulanen itsensä kuvan kaltaisesta paikasta vai mahdollisesti solariumlamppujen loisteesta ...

Oravanpyörä

Rouva Kuulanen on viime aikoina törmännyt useasti kysymykseen, mikä saa ihmisen tyytyväiseksi?

Voiko koskaan täysin olla tyytyväinen itseensä? Tekemisiinsä, sanomisiinsa. Kokonaisvaltaiseen olemiseensa.

Tilanteessa, jossa kaikki perustarpeet ovat tyydytettyinä; Lepo, uni, ruoka, juoma, rakkaus ja jossa silti kokee itsensä jatkuvasti tyytymättömäksi. Jokin hiertää. Kivenä kengässä, piikkinä sukassa.

Onko ihminen rakennettu haluamaan aina vain enemmän? Yhden etapin saavutettuaan on aika haluta toista, sen jälkeen kolmatta. Kiipeää ja kiipeää eikä kohta uskalla enää katsoa alas, koska pelkää putoavansa.

Muuttuuko sitä sokeaksi itselleen? Ei näe toisia ihmisiä koska ei tunnista enää omia kasvojaan peilistä.

Ei ole aikaa, eikä ole energiaa, haluta muuttaa itseään. Uskoo, että on se mikä on, eikä muuksi voi tulla.

Ihminen elää harhaa. Juoksee ja juoksee pitkin oravanpyörää kuvitellen saavuttavansa jotakin ainutlaatuisen mahtavaa. Jotakin, mikä muuttaa hänen elämänsä. Kadottaa itsensä siihen pyörään.

Pyörä pyörii ja kohta ihminen huomaa olevansa tyytymätön siihenkin. Pyörä pyörii väärään suuntaan. Väärällä vauhdilla. Ei pidä toisista tyypeistä saman pyörän kyydissä. Nämä hidastavat, sanovat ja tekevät vääriä asioita. Eivät saa tarpeeksi aikaan. Myöhästelevät, sotkevat ja nauravat väärissä paikoissa.

Ihminen on vihainen muille ihmisille. Vihainen itselleen. Vihainen maailmalle. Tyytymätön. Väärän kokoinen. Väärän näköinen. Pieni ja yksinäinen.

Muutos vie energiaa. Muuttuminen syö aikaa.

Jos Rouva Kuulanen nyt pysähtyisi, pyörisi maailma hänen ympärillään aivan samalla vauhdilla kuin aina ennenkin.

Rouva Kuulanen voisi avata salaoven pieneen kahvilan nurkkaan. Tilata ison cappucinon. Istua jalat ristissä ja katsella hetken maailman menoa.

Rouva Kuulanen on vasta välillä tyytymätön. Siihen, ettei saa tarpeeksi aikaiseksi.

Tänään hän aikoo antaa itselleen armon. Käskyn nauttia elämästä.

Onnea on ..

Kiivetä puuhun ja katsella maailmaa.

Pakkasen puremat

Lumi narskui Rouva Kuulasen jaloissa. Hän tunsi itsensä suorastaan nuoreksi tyttöseksi kirmatessaan koiransa kanssa kahdenkymmenenkahden asteen pakkasessa iltahämärissä pitkin lumenlyömää metsätietä.

Ristinsielua ei näkynyt missään. Rouva Kuulanen oli kadottanut tunnon nenästään viisitoista minuuttia aiemmin. Pyllynkannikoissa puhalsi viima ja sormet olivat lapasissa käppyrällä.

Puut notkuivat lumen peittäminä, taipuivat kuormansa alla kohti maata. Musta Morris ontui ensin  toista etutassua, sitten toista. Mätkähteli maahan ja nakersi jäisiä paakkuja varpaidensa välistä.

Joka kerran pysähtyessään Rouva Kuulasen takapuolta palelsi vähän aiempaa enemmän.

Välillä katuvalot hehkuivat keltaisina, välillä valkoisina. Kuu mollotti taivaalla melkein täytenä, tähdet kirkkaina. Kaupungin valot heijastuivat taivaalta vaaleanpunertavina, sekoittuivat taivaan vaaleaan ja tummaan yönsiniseen.

Päästyään pellolta talojen väliin kylmäntunne hellitti. Musta Morris oli lumen peitossa ja hölkötteli eteenpäin kevyin askelin. Mitä enemmän oli pakkasta, sitä vähemmän ikävuodet koiraa painoivat.

Kotiovesta pyyhkäisevä lämpöaalto imaisi kaksikon sisäänsä. Pakkasen puremat posket hehkuivat pitkälle iltaan.

Herra E:n polkupyörä odottaa aurinkoa ..

Valoja ja varjoja, talven kauneutta.

Vieroitusoireita

Pienet pojat ajavat lattialla autoradalla. Rata on Pikkuvelipikkupojan edellis-iltaisia tuliaisia.  Rouva Kuulanen chillaa Warpin haalarissaan sohvalla. Kello matelee seinällä. Saunassa käytiin jo hyvissä ajoin ja nyt on suorastaan tylsää.

On hyvää aikaa muistella joululomaa. Rakasta ystävää Rovaniemellä ja yhteisiä treenejä. 

Rouva Kuulanen joululomalla Santasportissa.