perjantai 11. marraskuuta 2011

Näyttökoe: Neiti Sirpakka

Neiti Sirpakka istui salin lattialla ja itki. Hartiat hytkyivät kyynelistä. Ripsiväri valui pitkin poskia. Neiti Sirpakka yritti pyyhkiä niitä pois, virta oli vuolas.
Kaverit penkkipunnerrus –paikalla näyttivät neuvottomilta. He yrittivät lohduttaa Neiti Sirpakkaa, nostaa hengessä eteenpäin. ”Tästä ei tule mitään!!” Neiti Sirpakka ulvoi. ”Näyttö ei mene läpi, en osaa mitään..”.
Rouva Kuulanen istui Neiti Sirpakan selän takana ja mietti. Mikä olisi oikea tapa edetä asiassa. Valaa uskoa Neiti Sirpakkaan, joka selkeästi oli sen tarpeessa.
”Nyt tehdään niin, että käytte penkkipunnerruksen vielä uudelleen läpi.” Rouva Kuulanen sanoi. ”Katsotte kirjasta mitä liikkeestä on kirjoitettu, katsotte kuvat. Sen jälkeen käytte liikkeen käytännössä läpi uudelleen. Askel askeleelta. Tässä on vielä hyvin aikaa. Eikä mitään hätää. Kysytte heti jos kysyttävää tulee.”
Muut ryhmäläiset nyökyttelivät kiivaasti. Se sopii, se on hyvä, sopiiko se Neiti Sirpakalle? Neiti Sirpakka veti viimeiset kyyneleet sisäänsä. Niiskaisi ja nyökäytti päätään. Se sopi.
Rouva Kuulanen nyökkäsi ja katsoi Neiti Sirpakkaan. ”Nyt opettelet tämän hyvin, koska jos et opettele, se todennäköisesti on juuri se liike, mikä sinulle tulee näytössä vastaan.” Neiti Sirpakka nyökkäsi vielä kerran. Rouva Kuulanen hymyili. Hyvä.
Ruokatauolla Rouva Kuulanen käveli Neiti Sirpakan ohi käytävällä tämän istuessa lattialla nenä kirjassa kiinni. Hän kuiskasi ”Penkkipunnerrus..” ohimennessään ja hymyili Neiti Sirpakalle. Neiti Sirpakka nosti päätään ja hymyili takaisin.
Näyttötilanne koitti. Neiti Sirpakka käveli parinsa kanssa Rouva Kuulasen luo. He olivat valmiita. Molemmat näyttivät hermostuneilta. Jännitti kovasti.
Rouva Kuulanen pyysi Neiti Sirpakkaa valitsemaan numeron, jonka perusteella tämä saisi liikkeen listalta. Neiti Sirpakka valitsi numeron ja Rouva Kuulanen katsoi listaansa. Hänen oli vaikea peittää hymyään. Uskomatonta. Numeroa vastaava liike oli penkkipunnerrus.
Plussa plussalta, kohta kohdalta. Liikkeen nimi. Kohdistus. Motivointi. Ydinkohdat. Kannustaminen, palaute, katse ja ääni. Kontakti, selkeys, korjaukset ja painotus. Neiti Sirpakka eteni kuin höyryjuna. Hitaasti ja varmasti.
Kun suoritus oli ohi, Rouva Kuulanen katsoi hetken paperiaan. Sitten Neiti Sirpakkaa. Tämä puri huultaan ja näytti ahdistuneelta. Rouva Kuulanen avasi suunsa ja sanoi: ” Tämä oli ensimmäinen ja ainoa tähänastisista suorituksista joka oli täyden viitosen arvoinen.”
Neiti Sirpakka kiljaisi ääneen. Hänen kaverinsa kiljaisi ääneen. Sitten Neiti Sirpakka peitti kasvonsa käsillään ja alkoi itkeä. Hänen kaverinsa alkoi itkeä. Rouva Kuulanenkin alkoi melkein itkeä. Hän kaappasi molemmat tytöt kainaloonsa ja he halasivat hetken toisiaan.
Kyyneleet valuivat jälleen pitkin Neiti Sirpakan poskia.
”Aivan loistavaa, kerrassaan loistavaa.” Rouva Kuulanen sanoi. ”Nyt lähtekää kotiinne siitä. Huomenna on kirjallinen tentti edessä.”

 Minkä taakseen jättää sen edestään löytää.
Opeteltavaa riittää.

torstai 10. marraskuuta 2011

Viikon treeniliike: Räkkileuka

Rouva Kuulanen ihasteli GB:lla treenatessaan Emmaa, joka veteli isoilla lihaksilla isoja painoja. Heilui välillä koivet katon rajassa tankojen varassa ylös alas.
Ellei Rouva Kuulanen olisi jo itse vedellyt vähän pienemmillä lihaksillaan vähän pienempiä painoja ihan ultimate-väsymykseen asti, olisi hän saman tien pompannut katonrajaan kokeilemaan samaa liikettä.
Nyt Rouva Kuulasen oli tyydyttävä katselemaan vierestä ja ottamaan kuvia kun Emma treenasi.
Aijai, ensi kertaa odotellessa.

Räkkileuka.

Liike eroaa tavallisesta leuanvedosta sillä, että jalat ovat ylhäällä koko suorituksen ajan. Liike on täten helpompi suorittaa. Emmalla on käsissä vasaraote. Voidaan tehdä myös myötä- tai vastaotteella.
Alussa hyvä venytys yläselkään, keskivartalo tiukkana ja hallittuna pakettina.

Napakka, rauhallinen veto ylös ja siitä hallitusti takaisin alas.
Toistomäärät sen mukaan millä voimaportaalla liikutaan.

Liike kehittää yläselän lihaksia, kaksipäistä olkalihasta (hauis) sekä olkavarrenlihasta, joka sijaitsee hauiksen alla.

Mikäli liike tuntuu liian hurjalta yläilmoissa keikkuen, voi smith-tangon laskea itselleen sopivalle korkeudelle lähelle lattiaa.
Yläselkä ei saa osua lattiaan käsien ollessa suorina. Jalat voivat olla suorina kantapäät maassa. Kehonhallinnallista haastetta saadaan sillä, että jalat asetetaan ison pallon päälle. Tätä liikeversiota Rouva Kuulanen on kokeillut - Sopivasti haastava :)

TRX:llä tehtynä liike toimii myös erinomaisesti!

tiistai 8. marraskuuta 2011

Arkulta se pienikin ponnistaa

 
Rouva Kuulanen rakastaa saleja missä rauta kolisee ja tanko taipuu.
Treenareiden sisäänpäin kääntyneet katseet kielivät tiukasta keskittymisestä joka ei turhia repeile.
Rouva Kuulanen nauttii siitä kiristävästä tunteesta kun tanko hankaa ja repii kämmentä kovettumille.
Hän imee itseensä kumimaton ja magnesiumin tuoksua. Kuuntelee AC/DC:tä ja Mellencampia ja paiskoo painoja.
Tämä on Rouva Kuulasen maailma. Siellä on kaikki mitä tarvitaan. Ei yhtään enempää. Ei sen vähempää.


Kunnon salilla on kunnon kuulia ja kaikenkorkuisia arkkuja.


Painot eivät ihan heti lopu kesken..


Tästä se lähtee!


Tilaa treenata.

maanantai 7. marraskuuta 2011

Kuulahullut Pohjoisen Akat


Niin ne tulivat. Pyyhkäisivät kulman takaa kierrettyään ensin taloa kymmenen kertaa. Eksyksissä heti alusta asti. Kuulahullut Pohjoisen Akat. Hiukset pystyssä hurjan naurun saattelemina.
Rouva Kuulanen sijasi siskonpedin yläkertaan. Elvis-lakanoita ja kynttilän valoa. Vei shoppailemaan. Uusia farkkuja. Puseroita. Bling-blingiä ja korkeakorkoisia saappaita.


Maisteltiin hieman viiniä, syötiin intialaista ruokaa. Yö kikateltiin lakanoissa, aamupalaksi täysjyväpizzaa kotikiviuunissa. Urheiltiin ja sitten taas syötiin. Rotunaiset rotukarja-viikoilla. Hurjat mimmit leffateatterin vessajonossa.
Rouva Kuulanen muisti pitkästä aikaa, miltä tuntuu kun nauru saa vatsalihakset kramppaamaan. Siinä henkeä haukkoessa kyyneleet silmissä ihania naisia sänky täynnä tuntui elämä kovin täydeltä.  
Kuulahullut Pohjoisen Akat, Kuulasisko ja Rouva Kuulanen. Ensi kesäkuussa Vuokatinvaaralla raikuu. Siellä ovat kuulahullut vauhdissa.
Rotunaisia .. <3

torstai 3. marraskuuta 2011

Sisäisiä kuplia

Muistatko sen tunteen kun sisällä kuplii ja porisee? Kun varpaat kipristelevät ja hymy nykii suupieliä. Kun seinät tulevat vastaan ja sitä seisoo tyhjä kahvikuppi kädessään vaatekomerossa yksi kenkä jalassa miettien mitä tuli sinne tekemään.
Muistatko sen miltä tuntuu ajaa polkupyörällä täysiä alamäkeen takki auki ilman käsiä? Kun pyörä suorastaan kohoaa maanpinnan yläpuolelle ja tunnet hetken olevasti kaikesta vapaa. Vahva ja voimakas. Superihminen näkymättömyysviitassaan.
Muistatko miltä tuntuu juosta metsässä ja askel kulkee ajatusta nopeammin. Kun hengitys kulkee korvissa ja kylkiin kasvaa siivet eikä kukaan eikä mikään ikinä maailmassa saisi sinua kiinni vaikka kuinka yrittäisi.
Muistatko miltä tuntuu kun ventovieras hymyilee sinulle kadulla. Pitää ovea auki ja kumartaa kohteliaasti. Kun kaksi pitkän taipaleen elänyttä kulkevat kadulla käsi kädessä toinen toista odottaen. Kaksi lapasta toistensa lomassa. Hitaat askelet vieretysten. Sydän hellyyttä täynnä.
Rouva Kuulanen on tänään muistanut. Hän on tänään ollut elämän koskettama ja onnellinen.

Lady Antebellum, Never Alone


Viikonloppuna Rouva Kuulanen saa kaksi rakasta ystäväänsä luokseen kokonaiseksi kahdeksi päiväksi. Kunpa aika menisi oikein hitaasti siitä hetkestä kun he saapuvat siihen hetkeen kun he lähtevät <3

keskiviikko 2. marraskuuta 2011

Voimaharjoittelu: Tavoitteiden ymmärtäminen

Nyt kun Rouva Kuulasen ystävä on perehtynyt harjoituspsykologiaan, ymmärtänyt ja sisäistänyt tulevan kehityksensä kaikki eri vaiheet, on aika siirtyä asiassa eteenpäin.
Seuraavaksi Rouva Kuulasen ystävän tulee sisäistää se, että sama ohjelma ei sovi kaikille.
Rouva Kuulasen ystävän tulee ymmärtää, että jotta hän voi jatkossa menestyä harjoittelussa, tulee hänellä olla selvä käsitys siitä, mitä hän haluaa saavuttaa. Mikä on hänen lähtötasonsa, kuntonsa ja kuka hän on.
Naapurin Erkille vuonna -80 laadittu ohjelma kehonrakennuksen MM-kisoja varten ei välttämättä ole Rouva Kuulasen ystävälle se paras mahdollinen. Saati turvallisin. Tämä vaihe vaatii hieman itsetutkiskelua. Tavoitteiden laatimista ja niiden kirjaamista. Mahdollisesti muutaman psykoterapiakäynnin.
Rouva Kuulasen ystävän biologinen ikä on suhteessa hänen fyysiseen kypsyyteensä. Lienee turvallista olettaa että Rouva Kuulasen neljättäkymmenettä käyvällä ystävällä ei ole enää huolta pituuskasvun pysähtymisestä liiallisen treenaamisen vuoksi.
Toisaalta ystävä on sen verran kypsä kinkku että palautumiseenkin menee jo hieman pidempi aika kuin kaksikymppisellä  testosteronin kyllästämällä nuorella atleetikolla.
Harjoitteluikä tarkoittaa ystävän ikää suhteessa painoharjoitteluvuosiin. Tässä tapauksessa vuosia on ehtinyt kertyä jo muutama joten ihan pohjalta ei tarvitse aloittaa. Henkistä kypsyyttä kuitenkin vaatii ymmärtää, että tulokset eivät koko ajan kulje lineaarisesti suoraan ylöspäin.
Mikäli haluaa edetä harjoittelussaan nousujohteisesti, ei ystävä voi viettää perjantai- ja lauantai-iltojaan lähikuppilassa viiniä lipittäen. Treeni ei kulje väsyneenä eikä krapulassa eikä silloin synny myöskään tuloksia. Sydänkohtauksen poikanen on mahdollista saavuttaa, mutta se tuskin on ystävän päätavoitteena suunnitelmaa kirjatessa.
Viimeisenä mainittakoon perimän vaikutus lihaskuntoharjoitteluun. Toiset ovat luonnostaan voimakkaita ja keräävät lihasmassaa nopeammin kuin toiset. Tämä on asia, joka ystävän on  hyväksyttävä.

Toiset jaksavat nostaa vähän enemmän rautaa kuin toiset ..

Kuvassa Ari-Pekka Lindberg näyttää mallia Functional Training koulutuksessa.
Oikeassa elämässä mies on vahva kuin härkä ja elastinen kuin pieni kuminauha.

tiistai 1. marraskuuta 2011

Harjoituspsykologiaa

Rouva Kuulasella on ystävä. Hän halusi tietää voimaharjoittelun perusteista, jotta voisi ymmärtää miksi treenataan ja mitä treenataan. Jotta osaisi treenata.
Ensi alkuun Rouva Kuulanen latoo pöytään hieman harjoituspsykologiaa. Ihan vaan jotta ystävä ymmärtäisi kuinka reagoida henkisesti harjoittelun mukanaan tuomiin haasteisiin. Hauskuuden ja tehokkuuden maksioimiseksi.
Uusia tapoja oppiessa ystävä käy läpi erilaisia vaiheita.
1.     Ystävä ei tiedosta että ei osaa.
Ystävä voi ajatella että osaa ja että hanskaa. Näin ei kuitenkaan ole. Ystävän täytyy ymmärtää uusien opittavien taitojen hyödyllisyys. Hän ei vielä tiedä, mitä ei osaa eikä tunnista puutteitaan. Ystävä voi löytyä lähimmästä puusta takomassa rintaansa leopardikuvioisissa tangoissa laihat käsivarret kalpeina väristen.

2.    Ystävä tiedostaa että ei osaa.
Ystävä tunnistaa kaikki ne lukuisat taidot mitä ei vielä hallitse. Tämä on vaarallinen vaihe – ystävä on vaarassa masentua, turhautua ja valita hätiköityjä toimintatapoja. Kaikki teräaseet, runokirjat  ja jengi-vaatteet tulee piilottaa tarkkaan ja huolella.

3.    Ystävä tiedostaa että osaa.
Ystävä osaa teoriassa ja käytännössä kaikki harjoittelun vaatimukset. Liika tiedostaminen vaatii käytännössä liikaa ajatteluaikaa. Asian merkitys korostuu silloin, kun harjoitteluun liittyy suorituspaineita tai on kyse kilpailutilanteesta. Tämä on vaarallinen vaihe lähteä salille rehentelemään vastakkaiselle sukupuolelle.

4.    Ystävä osaa tiedostamatta.
Ystävän taidot ovat kypsyneet. Hän on saavuttanut korkeamman tason. Hän selviytyy tilanteesta kuin tilanteesta. Hän kuuntelee kehoaan ja osaa valita sille oikeat harjoitteet oikeina päivänä. Ystävän saattaa löytää salin nurkasta katse sisäänpäin kääntyneenä oommmmm-mantraa hokien.

Ystävän on tärkeää muistaa, että progressiivinen eteneminen näiden vaiheiden läpi vaatii satojen tuntien kärsivällistä treenaamista, motivaation säilyttämistä, runsaita kehuvia sanoja sekä katseita sekä visuaalista apua.

Leopardikuvioisista tangoista saattaa olla myöhemmissäkin vaiheissa apua.

Mikäli tangon päissä on liikaa rojua, voi tästä asennosta
olla vaikeuksia päästä pois ilman apua ehjinnahoin.

On tärkeää tiedostaa omat tavoitteensa ja niihin sopivat metodit sekä etenemistempo
ennen kuin sattuu vahinkoja.