Miksi minä olen täällä? Mitä minä haluan elämältä? Haluanko
onnistua? Löytyykö tahtoa ja tahdonvoimaa? Ajaako minua sisäinen vai ulkoinen
motivaatio ja tulenko onnistumaan?
Jos lähtökohtaisesti jo taipaleensa alussa kuvittelee mielessään
oman epäonnistumisensa, ovat mahdollisuudet onnistumiseen hämmentävän
olemattomat. Jos keskittyy pelkoon omasta epäonnistumisestaan, ei koskaan löydä
sinne minne pitäisi. Päätyy sivuraiteille ja hukkaa itsensä polun varrelle.
Jo pelkästään mentaalisella harjoittelulla on voimaharjoittelussa
todettu tulevan positiivisia vaikutuksia. Kun pelkällä ajatuksen voimalla
laittaa rautaa liikkumaan, yltää lopputesteissä lähtötilannetta parempiin
tuloksiin. Erot harjoitelleisiin koehenkilöihin ovat yllättävän pieniä.
Mitäpä jos tätä soveltaisi ihan kaikkeen muuhunkin.
Sen sijaan, että pelkää sanoa ääneen mitä todella tahtoo
huutaisikin sen suureen ääneen. Onko meillä todellisuudessa mitään hävittävää?
Sen sijaan, että uskoo jo ensimmäisessä mutkassa voimiensa
loppuvan, keskittyykin näkemään maaliviivan ja itsensä sitä ylittämässä. Kädet
korkealla pään päällä voitonmerkkiä heiluttaen.
Sen sijaan että keskittyy ajattelemaan kaikkea sitä, missä
kokee olevansa huono ja epäonnistuvansa, näkeekin kaiken sen mahtavuuden,
värien kakofonisen sinfonian, positiivisen virittyneisyyden, ylevöittävän
rikkauden - kaikki ne mahdollisuudet mitä elämä pitää sisällään.
Jospa lakkaisikin ajattelemasta, että ”Minun on pakko”. Sen
sijaan ajattelisi, että ”Minun kannattaisi”. Tällöin lopputulos ja tavoiteltava
asia kuulostaa heti houkuttelevammalta ja usko omaan onnistumiseen saa
vahvistusta.
Siinä vaiheessa, kun uskaltaa ajatella MINÄ tahdon, MINUN mielestäni,
MINÄ uskon ilman syyllisyyden ja arvottomuuden tunteita, on jo päässyt
pitkälle.
Ihminen on yhtä oman mielensä kanssa. Niitä kahta ei voi
erottaa toisistaan.
Mitä jos lakkaisimme ulkoistamasta omia ajatuksiamme kehomme
ulkopuolelle ja uskaltaisimme toimia läsnä omassa elämässämme? Mitä silloin
tapahtuisi?
Meillä jokaisella on oikeus olla. Arvokkaita omalla tavallamme.
Usko, toivo ja rakkaus. Luottamus. Itseämme kohtaan.
Kiitos huikeille tiimin tyypeille huikeasta psyykkisen valmennuksen päivästä! Erityiskiitos Lasselle joka jaksoi kärsivällisesti koutsata meitä lentojensa välissä <3
Myssy "Myskihärkä" Mustosen sanoin: Silloin kun Rouva Kuulanen on hiljaa, tämä ajattelee. Kerrankin sattui sellainen päivä ;)