tiistai 30. heinäkuuta 2013

Muutamassa mustikassa

”Mitä me tehdään kaikille mustikoille!!?” Herra E tiedusteli kiivaasti. ”Kaikille kymmenelle ämpärille mustikoita – MIHIN NE MAHTUU??

”Missä ne säilytetään? Miten saadaan vietyä kotiin? Minkälaisiin pusseihin ne kannattaa laittaa?” Herra E istui ja puristi auton rattia. ”Kannattaako ne laittaa jo heti pakkaseen? Sulavatko? Eikö pitäisi vain säilyttää ämpäreissä? Ei kai se yksi viikko mitään tee.”

”Säilyvätkö kuistilla? Kaatavatko koirat? Syövätkö linnut? Niitä ei sitten saa syödä kukaan ennen talvea.” Herra E heilautti kättään laajassa kaaressa. ”Miksi kukaan hullu maksaa tuhansia euroja pakastetuista mustikoista talvella KAUPASTA OSTETTUNA, kun niitä saa metsästä. Pitää vain poimia.”

Rouva Kuulanen taputti miestään polvelle.


”Jospa nyt ensin käynnistäisit auton että päästäisiin sinne metsään.” 


Rouva Kuulasen alku ei näyttänyt lupaavalta ..


Herra E:n ei yhtään sen paremmalta .. Mielenkiintoisemmalta kyllä!


Yhdelläkin mustikalla saa kädet näköjään sotkettua. Rouva Kuulasen Äidin valkoinen pyhäpalttookin oli aivan sinisenä.

Kaksi ja puoli tuntia umpimetsässä tarpomista - tuli kauhea nälkä ja illalla väsytti!

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Afternoon chill -pic's


Rouva Kuulaselta on kyselty, missä blogi. Miksei tule tekstiä, missä R.K. piileskelee.


No – täällä hän on ollut. Puutarhassa. Heinäsirkkojen sirityksessä,  nuotion loimussa, ruohon tuoksussa. Täällä.










Äidin puutarhassa :)




tiistai 23. heinäkuuta 2013

Rappuvetojen woman poweria

Rouva Kuulanen seisoi rappujen alla. Mittaili askelmia katseellaan. Kiskoi napit korvistaan. Riisui takkinsa ja nakkasi sen syrjään.

Siitä oli aikaa, kun hän oli rapuille viimeksi jalkansa laskenut.

Rouva Kuulanen nykäisi lippaa syvemmälle silmilleen. Veti leuan sisään. 

120 askelmaa ylös ei kuulostanut paljolta. Ensimmäinen kerta meni salakavalan kevyesti.Toisella kierroksella Rouva Kuulanen teki puolikuolemaa.

Kolmannen kerran ylösnousemuksessa ylätasanteelle ilmestyi lauma nuoria. Rouva Kuulasen pinkoessa rappuja ylös kannustus oli kovaa: ”Hyvä! hyvä! Jaksaa! Jaksaa!”

”Ei hitsi meinaa jaksaa..” Rouva Kuulanen läähätti perille päästessään. ”Tulkaa mukaan, otetaan kisa?” Lähti laskeutumaan alas portaita. ”No äijät, lähetään. Otetaas kisa.” Kolme nuorta yritti pysyä Rouva Kuulasen vauhdissa rappujen juurelle.

”EI HYYDY EI HYYDY NYT MENEE JAKSAA JAKSAA!!!!” Rouva Kuulanen kannusti kahden ensimmäisen loikkiessa rappuja ylös. Puolessa välissä meinasi vauhti kadota. ”MENEE MENEE POJAT EI LUOVUTETA - JAKSAAAA!!!” Rouva Kuulasen huuto sai karjuihin kipinää.

Ylätasanteella tytöt taputtivat ja näyttivät sopivan hurmaantuneilta.

”No niin, sittenkö on meidän vuoro?” Rouva Kuulanen kysyi viimeiseltä pojalta. Tällä oli tumma kihara tukka ja mustat kengät valkoisin nauhoin. ”Ai mä vai ..? No, mennään sitten..” Poika vastasi empien ja asettui Rouva Kuulasen viereen.

”Än –Yyy – Tee – NYT!!!” 

Ylätasanteen jengi huusi ja hihkui, taputti raivoistasti. ”Ei **** ttu tää ei onnistu mä oon tässä ihan **ska ..!” poika kirosi jostain takaa ”TULEE TULEE EI SAA LUOVUTTAA!!” Rouva Kuulanen kiljui selkänsä taakse. ”JALKAA TOISEN ETEEN, NOUSEE NOUSEE!”

Loppuaskelmat Rouva Kuulanen puri hampaita yhteen reisien lyödessä liekkejä. Olisi ollut vähän noloa lopettaa kesken. Reidet tuntuivat tönkkösuolatuilta muikuilta, hauikset lepattivat tuulessa. Tasanteen päällä tytöt olivat kädet pystyssä. ”High Five!” Kaikkien kolmen kanssa paukutettiin kämmeniä yhteen.

”Woman Power!”


Näyttää helpolta .. 


Jaksaa jaksaa!! 


Rouva Kuulanen luovutti raput paikalliselle futisjengille.


Mahtavia ipanoita! 


maanantai 22. heinäkuuta 2013

Lempeää liikehdintää

Kotona tuoksui syksy; kynttilöiden ja sesaminsiemenöljyn tuoksu loi pyörteitä ilmaan. Tuuli paukutti kattopeltejä. Sai tuulikellon käymään ylikierroksilla.

Rouva Kuulanen nakkasi höyryävälle pannulle lisää pippuria. Chilit lentelivät ilmassa, kurkuma värjäsi kaiken keltaiseksi.  Rouva Kuulasen villasukat oli kiskottu polviin, toisella kädellä hän pyyhkäisi hiuksia otsaltaan toisen heiluttaessa puukauhaa villisti.

Punainen mehu viimekesäisistä marjoista seisoi valkoisella pöydällä. Lasipullon kyljessä lehmä ja teksti: Absolutely pure milk.

Rouva Kuulasen hauikset heiluivat ilmavirrassa.

Hän söisi ruokansa. Lähtisi lenkille. Lentäisi metsässä kukkulalta toiselle, kilpaa puunoksien ja heinäsirkkojen kanssa. Lenkin päälle spagaateja, taaksetaivutuksia ja kurkotuksia. Lempeää liikehdintää olohuoneen lattialla. Lopuksi saunaan.

Illalla iso lasillinen kylmää valkoviiniä harmaalla kotisohvalla.

Aamulla tulisi kesä takaisin. Kesä ja helle ja kärpäset. Uudet bikinit sukkalaatikossa.

Odottivat malttamattomina auringon ensi säteitä.

     

Välillä on hyvä pitää taukoa intensiivisestä treenistä. Tankata ja levätä ja tehdä lempeitä asioita.



sunnuntai 21. heinäkuuta 2013

Rouva Kuulasen Helsinki

Ilmassa tuoksui popcorn. Piki. Hattara ja märkä asfaltti.

Pyöräväylä hävisi yhtäkkiä jonnekin. Yksisuuntaisella kadulla vastaan ajava taksi yritti kiilata. 

Mukulakiviä. Rikkinäisiä katuja. Rakennustelineitä. Lokinpoikasia.

Turisteja. Kamerat käsissään, räpsivät kuvia. Mies puistonpenkillä, kauluspaidassa. Söi voipaperiin käärittyjä eväitä.

Töölönlahdella juoksijat. Rantakahviloissa nautiskelijat. Ratikat, bussit, sightseeing-veneet. Katutaiteilijat. Jazzia ja koruja saippuakuplien seassa.

Hotelli Kämpin terassilla teen siemailijat, toisella puolella katua kerjäläiset. Auringon paisteessa kaikissa oma hehkunsa.

Rouva Kuulasen pyörä nieli kilometrejä.


Alamäessä oli pakko irrottaa kädet sarvista, avata kädet sivuille ja nauraa kohti taivasta. 









Matkaa pyörän selässä kertyi vajaa 30 km - reitin varrelle mahtui kaikenlaista :) 



Rouva Kuulanen tykkää Helsingistä.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Piece of Peace










HAILUOTO - Meren rannalla sydän ja sielu.


Hengitys huurusti ikkunat harmaaseen utuun. Ulkona vesipisarat piirsivät hiljaisia jokiaan lasin pintaa vasten. Rouva Kuulanen näki linnut, pitkät nokat huutoon auki meren pinnan yläpuolella. Taivas oli harmaa. Taivaanrannassa valo.

Lautan moottori tuntui tasaisena sykkeenä jalkojen alla. Täällä asui vapaus. Täällä virtasi veri kirkkaampana kuin missään.

Kaukana horisontisissa maailma.

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Kesäloman treeniliike: Kokonnaan rentoottaminen


Tässä vaiheessa lomaa kaipaa jo rennompaa tukirankaa.

Rouva Kuulanen kokeili ensin pää alaspäin kaiteelta roikkumista, mutta herätti sen verran kummastuneita katseita, että kaivoi bosun nurkasta esiin. 

Venyttää mahtavasti selkää ja kädet pään päällä myös kylkivälejä pidemmiksi. 
Jos rinta tuntuu kovin kireältä, kannattaa kädet levittää suoraan sivuille ja hakea lapojen väli bosun laelle. 

Bosun puutteessa voi rankaa pyöritellä ison jumppapallon päällä (jos pelkää keikahtamista, kannattaa jalat levittää leveään haaraan - kyllä pysyy)

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Vauhtitossu ja Pikakinttu

Tässä suora lähetys Angry Bird Activity Parkista, Rovaniemeltä. Hyvää päivää.

Tänään on tiukka kisa tiedossa. Yleisö kohisee. Aaltoja nousee ja laskee, käsimeri on valtaisa. Jalkojen töminästä syntyvä tärinä vavisuttaa juontotornin rakenteita. Tähän päivään on panostettu. Tätä varten on harjoiteltu. Rinnakkain ovat vanhat kilpakumppanit jo vuosien takaa, jännite ja lataus on käsin kosketeltavaa.


Ulkoradalla meillä on vallitseva mestari, sininen salama, punainen nuoli. Vihaisten lintujen puolestapuhuja, töyhtöpäinen pikakinttu  PIIIIIiiikkuuUUUUUU  EEEEeeeeee …..

Sisäradalla tämän kauden lupaavin haastaja, vauhtitossu, pitkäletti, Sinisen Hupparin hallitsija. Kolmi-muskelinen maailman vahvin, timanttisia rakkauden nuolia ampuva ROOoouuUUVAAAAA KUUULANEEEEeeeennnnn ….

Jokaisella on oma suosikkinsa ja kaikki kannustavat kaikkia. Starttipistooli laukeaa. Rouva Kuulanen saa lupaavan alun. Hänen isot tossunsa suorastaan imevät radan pintaa taakseen. Pikku E nielee pölyä. Hän on jättänyt tänään tossut kotiin ja juoksee paljain jaloin. Saa nähdä kostautuuko rohkea valinta maalilinjoilla.


Rouva Kuulanen etenee varman oloisesti .. Mutta nyt lähtee Pikku E .. Hänen jäntevät pikku jalkansa vievät häntä eteenpäin salaman lailla. Hänen jalkansa suorastaan kipunoivat. Mikä on tämä gasellin lailla kevyesti loikkiva töyhtöpäinen ilmestys ..

Maali lähestyy .. Rouva Kuulanen ja Pikku E juoksevat nyt rinta rinnan. Rouva Kuulanen näyttää varmalta voitostaan, hän kohottaa kätensä tuuletukseen .. Tekikö hän tässä virheen, kädet hidastavat hänen vauhtiaan .. Askelet näyttävät menevän solmuun..

Pikku E pinkoo ohi . KYLLÄ – Pikku E pinkoo ohi – PIKKU E ON VOITTANUT KISAN!!! PIKKU E ON UUSI ANGRY BIRD – VIHAINEN LINTU JUOKSUMESTARUUS -TITTELIN HALLITSIJA!!!

Tänään oli hyvä päivä paljasjalkajuoksulle. Tänään oli hyvä päivä istua yleisössä. Tänään oli hyvä päivä kannustaa ja hurrata.

Kiitos seurastanne. Tänään oli hyvä päivä.




lauantai 13. heinäkuuta 2013

Vaarojen kuningattaret

” ****ttu  .. S**tna Kiviniemi - missä hemmetissä myö oikein OLLAAN!!!?”

Rouva Kuulanen oli polvia myöten turpeessa. Suossa. Yritti pyörittää pyörän polkimia. Jalka upposi pyörän vieressä vuoroin vasemmalle, vuoroin oikealle.

Makkara seisoi pyöränsä kanssa soratiellä ja nauraa räkätti Rouva Kuulaselle. ”Veivaa Veivaa!! Ei täällä mitään mummopolkuja poljeta! Jaksaa mummo, jaksaa!!”

Rouva Kuulanen puhkui ja puhisi pyöränsä kuivalle tielle. Housun lahkeet olivat turpeessa ja itikoita niska täynnä. Oikea poljin oli iskenyt lommon sääreen ja housut valuivat puolitangossa.

Makkara viiletti jo kaukana edessä. Huusi olkansa yli ”Tämä on sitä MAASTOPYÖRÄILYÄ!”

”Minä en ole mikään MAASTOpyöräilijä!!” Rouva Kuulanen kiljui takaisin. ”Minä olen SISÄPYÖRÄILIJÄ!!!”



Näihin maisemiin lähdettiin lauantai-illan viettoon. Elämä pyörii navan ympärillä - tällä kertaa Napapiirin. 


Tuon hullun perässä Rouva Kuulanen yritti parhaansa mukaan pysyä.


Välillä oli jopa oikein vauhtiakin ..


Pieni piste lähenee .. Sainpas kiinni! 


Makkara joutui välillä laittamaan ketjuja paikoilleen - Rouva Kuulanen käytti senkin ajan hyväkseen kuvia ottamalla. 


Pieniä roiskeita .. 17 km meni että hurahti. Muutama lenkki vielä niin Rouva Kuulanen alkaa pistää Makkaralle kampoihin! Maastossa pyöräilyssä on omat haasteensa - miten pysyä pyörän päällä pystysuorassa mäessä, olla ajamatta tielle kaivettuihin kummallisiin syviin kuoppiin, olla hukkumatta suohon, oppia valitsemaan oikeat vaihteet, väistellä verenhimoisia itikoita .. kaikenlaisia pikkujuttuja. 


On se ihana, se Rouva Kuulasen Makkara <3