Rouva Kuulanen ja Musta-Morris

 Rouva Kuulanen on aina pitänyt eläimistä. Hänellä on ollut kissoja, koiria, rottia, kaneja, gerbiileitä. Monen kokoisia akvaarioita. Sammakoita, toukkia ja liskoja.

Vesiliskoja ja sammakoita pyydystettiin lapsena pitkin ojia. Sitten ihmeteltiin niiden kadottua parvekkeelta isoista vesiastioista. Viidennestä kerroksesta mahtoi olla pitkä matka pudota.. Rouva Kuulanen tuntee asiasta edelleen huonoa omaatuntoa.

Kissat raapivat sohvat hajalle ja roikkuivat verhoissa. Nukkuivat pyykkikorissa ja juoksuttivat gerbiileitä pitkin lattioita. Rotat kietoivat ihanat pitkät häntänsä sormien ympärille ja istuivat olkapäällä. Katsoivat telkkaria. Kalat lilluivat vesitankissaan. Tuijottivat pullistelevin silmin kissojen epätoivoisia saalistusyrityksiä. Nauroivat partaansa.

Viimeiset yksitoista vuotta Rouva Kuulasella on ollut koira. Iso musta koira. Musta-Morris. Musta-Morris on mukavin ja kiltein koira mitä maa päällään kantaa. Se on ollut hyvin pysyvä asia Rouva Kuulasen elämässä koko yhdentoista vuoden ajan. Musta-Morris on aina vaatinut päästä lenkille. Halunnut ruokaa. Kerjännyt rapsutuksia. Mököttänyt, mulkoillut. Osoittanut mieltään jos kaikki ei ole mennyt rutiinien mukaan.

Lasten syntymän jälkeen Musta-Morris on auttamatta jäänyt lehdelle soittelemaan. Musta-Morris on kestänyt sen kuin iso poika. Se seuraa lapsia joka paikkaan. Antaa heidän kiivetä päälleen, viedä luut suusta. Odottaa kärppänä milloin pienestä kädestä tipahtaa leipä lattialle.

Joskus uhkaa käydä niin, ettei leipä tipahda. Silloin Musta-Morris odottaa että Rouva Kuulanen poistuu huoneesta. Tyynesti menee ja nappaa leivän lapsen kädestä. Osaa tehdä sen niin ettei pieniin käsiin satu. Näyttää sopivan katuvalta ja asettuu uudelleen asemiin. Seuraavan leivän toivossa.

Karvoja riittää, varsinkin karvanlähtöaikaan. Lattoille kerääntyvästä hiekasta voisi saada oman rantahietikon. Kuraisia tassunjälkiä. Limaa housuilla ja seinillä.

Välillä tuskastuttaa kun tuntuu ettei aika riitä. Harmittaa iltapimeällä lähteä vesisateeseen. Herätä yöllä siihen että joku tuijottaa ja läähättää kasvojen edessä pissahätäänsä. Loppupelissä se ei kuitenkaan haittaa liikoja.

Musta-Morriksen kanssa on kiivetty kallioille. Uitu yhdessä järvissä ja joissa. Leikitty palloilla ja kepeillä. Saatu uusia ystäviä. Nuoria ja vanhoja. Musta-Morris on pitänyt Rouva Kuulasen liikkeessä. Tehot matalina. Matka ei voi edetä kovin nopeasti, kun jalkaa pitää nostaa joka pylvääseen.

 Isoksi koiraksi Musta-Morris on jo vanha. Silti hyväkuntoinen. Kaikesta tuskailusta huolimatta Rouva Kuulanen pelkää sitä päivää kun Mustaa-Morrista ei enää ole. Musta-Morris on ollut hänen ystävänsä pahoina ja hyvinä päivinä. Aina uskollinen. Vaikka koira sitoo, luo se elämään tiettyjä rutiineja. Ne pitävät Rouva Kuulasen arjessa kiinni. Ja siitä Rouva Kuulanen on lennokkaassa elämässään iloinen.





Musta-Morris nauttii keväästä

 

Rouva Kuulanen vastailee

Rouva Kuulanen on päiväkausia yrittänyt vastata hänelle lähetettyihin kommentteihin blogissaan. Turhaan. Joka kerran kun hän on yrittänyt, on hänen pitänyt valita profiili. Profiilin valinta on heittänyt hänet sisäänkirjautumaan google-tiliin. Sen jälkeen takaisin kommentoimaan. Valitsemaan profiilia.  Ja niin edelleen.

Rouva Kuulanen on siis yrittänyt. Jos ei teiltä joltakin onnistu, älkää hermostuko. Vikaa yritetään korjata.

Nyt hän vastailee tällä tavalla. Ei halua että hänestä ajatellaan ettei hän viitsi vaivautua. Hänestä on mukavaa lukea kommentteja. Niihin vastailla.

Annukalle hän haluaa sanoa, että Pink toimii yleensä tilanteessa kuin tilanteessa. Eiköhän me Pink vielä jollekin tunnille mukaan saada. Ehdottomasti!

Tainalle Rouva Kuulanen sanoo; Helsingin Sanomissa oli kuva LÄHTÖ-viivalta. Siellä Rouva Kuulasen pää tuntemattomien seassa. Pitkät hiukset pipon sisästä valuen. Kotimaan sivulla A16. Pienet pojat tai Kuulasisko eivät näkyneet kuvassa ollenkaan. Olivat liian lyhyitä. Tai ottivat varaslähdön. Rouva Kuulanen veikkaa viimeisintä. Niillä oli kaikilla aika kiire tavoitella kultamitaleja.

Tepatsua Rouva Kuulanen kiittää hienoista sanoista. Tuntuu mukavalta kun teksteistä pidetään. Sanaa vaan kiertämään, että saadaan kesäkisaan paljon uusia osallistujia!

Ehdotus lasten liikkumisesta oli loistava! Rouva Kuulanen aikoo jatkossa kirjoittaa siitäkin. Onhan hän monta vuotta tehnyt lasten kanssa töitä. Vetänyt lastenjumppia pitkin Helsinkiä. Kuljettanut omia poikia mukanaan. Liikuttanut äitejä ja lapsia. Yhdessä ja erikseen.

Pikku E aloitti apuohjaajan pestissä seitsemän viikon ikäisenä. Hänelläkin siis jo vankka kokemus vauva-, muksu- ja temppujumpista harteillaan. Kokemuksista lisää myöhemmin!

Ja loppuun vielä kerran Annukalle, Rouva Kuulasen luottonaiselle; Peukut ja varpaat pystyyn!! Koskaan ei tiedä kenelle nakki napsahtaa J

Rouva Kuulanen julistaa Kesäkisan

Rouva Kuulanen julistaa kesäkisan alkaneeksi!

Hän on jonkin aikaa katsellut ja kuulostellut. Nyt on aika. Sen hetki. Hän korottaa panoksia ja katsoo, kuka selviää loppusuoralle ja maaliin asti. Oletko SINÄ valmis kaikkien aikojen kesään?

Iso-Tuomo ryhtyy sponsoriksi. Lyö pöytään kahdeksan kilon kuulan. Kahvakuulaharjoittelu –dvd:n. Vielä lisäksi kirjoittamansa Kahvakuulalla kuntoon –kirjan. Mahtava palkinto kerrassaan! Trainer4you on firman nimi ja 4store.fi siellä kauppana. Saa tsekata!

Rouva Kuulanen lyö pöytään yhden boot camp –treenin ryhmässä viidelle henkilölle. Toteutetaan Helsingissä heinä-elokuun aikana. Tunnin aikana kirmataan mäessä. Punnerretaan. Juostaan autonrenkaita. Heilutellaan kuulaa. Huudetaan ja pidetään hauskaa. Sovitetaan jokaisen omaan kuntotasoon. Once in a lifetime - huikea kokemus!

Se mitä SINUN tulee tehdä, on kirjautua Rouva Kuulasen blogiin lukijaksi. Julkiseksi lukijaksi. Palkinnot arvotaan kaikkien kirjautuneiden kesken. Siitä ei koidu sinulle mitään haittaa. Kuka tietää - voit jopa voittaa!

Klikkaa jo kirjautuneiden kuvien alta ”kirjaudu sisään” ja seuraa ohjeita! Jos olet jo kirjautunut, voit kuntoilla. Ottaa aurinkoa, nauttia kesästä ja odotella malttamattomana.

Palkinnot arvotaan maanantaina 27. päivä kesäkuuta. Toimi heti!

Rouva Kuulanen odottaa JUURI SINUA J.



Aika tiukka setti



Pienten Poikien Kumpula-juoksu

Tätä päivää oli odotettu poikien kanssa kaksi viikkoa. Ensimmäinen yhteinen juoksukisa! Pikku J uhosi etukäteen jättävänsä pyörän kotiin, juoksevansa koko matkan – ja voittavansa. Rouva Kuulanen onnistui kääntämään pojan pään. Sanoi että pyörällä pääsee vielä kovempaa kuin juoksemalla. Kaasukahvoin varustetut pyörät saatiin kuin saatiinkin mukaan.

Reppu täynnä omenaa, kanaa, sipsejä ja pillimehua Rouva Kuulanen starttasi auton lauantai-aamuna kohti Kumpulaa. Poikien pyörät keikkuivat takakontissa. Pojat tankkasivat  takapenkillä banaania ja xylitol-purkkaa. Auto ajettiin Kuulasiskon pihaan, Kuulasisko ja Pikku O napattiin mukaan. Suunnattiin kohti lähtöviivaa.

Numerolaput piikitettiin hakaneuloin takkeihin kiinni ja juotiin vettä isoista cokis-mukeista. Lähtöviivalla kaasukahvat vonkuivat kun odotettiin viimeisen minuutin kulumista ennen starttia. Sitten ampaistiin matkaan.

Kuulasisko ja Pikku O hävisivät jo ensimmäisessä mutkassa kauas edelle. Se ei menoa haitannut. Pikku J oli huolissaan, voittaisiko hän kisan silti, vaikka kaikki menivät ohitse niin lujaa. Rouva Kuulanen vakuutti, että tässä kisassa jokainen, joka pääsee maaliin, voittaa. Saa siitä hyvästä kultamitalin.

 Jonkin matkaa Rouva Kuulanen ja pojat taittoivat pienen tytön kanssa, joka oli jäänyt siskonsa vauhdista jälkeen. Rouva Kuulanen ei voinut juosta ohitse. Tyttö itki mennessään eikä näyttänyt kuuluvan kenenkään porukkaan. Onneksi tytön isä tuli vastaan, oli lähtenyt tyttöä etsimään. Niin kaikki pääsivät hyvillä mielin matkaa jatkamaan.

Sadetakissa ja pipossa tuli kuuma. Aurinko paistoi ja ilmassa tuoksui sauna. Sireenipensaat kukkivat ja ihmiset jaksoivat taputtaa. Kannustaa tien varrella.

Pikku E keskittyi hienosti ohjaamiseen. Jalat pysyivät tiukasti polkimilla vaikka eivät polkemista vielä hallinneetkaan. Välillä pää tipahteli kun alkoi nukuttaa.
Pikku J:n vatsaa alkoi kipristää. Jalat väsyä polkemiseen.  Matka ei enää tahtonut luistaa.

Siispä Rouva Kuulanen työnsi Pikku E:tä työntökahvasta. Samaan aikaan veti Pikku J:tä sarvista. Vartalo yhdeksänkymmenen asteen kulmassa. Juoksi ylämäkiin, jarrutteli alamäkiin. Puuskutti mennessään. Raskaampaa kuin Extremessä.

Pojat jaksoivat hienosti loppuun asti, vaikka molempia alkoikin väsyttää. Kaksi ja puoli kilometriä oli ensimmäisen kisan pituudeksi juuri sopiva. Kuulasisko ja Pikku O odottivat hihkuen maalissa ja jokainen sai kaulaansa kultamitalin.

Kalevaan Pikku J on jo kerran saanut kuvansa. Seuraavaksi jännitetään, miltä koko porukan kuva näyttää Helsingin Sanomissa.

Rouva Kuulasen Hiukset

Rouva Kuulasella on ollut pitkiä hiuksia, on ollut pätkiä. On ollut hapsua ja rokkitukkaa, permanenttia ja raitaa. Hän on kokeillut eri kampaajia eri liikkeissä, kerran jopa ystävänsä kotona. Mestari-Maijun hän peri Kampaaja-Kirsiltä, liikkeestä nimeltä Icapelli.

Mestari-Maiju tietää että Rouva Kuulasella pitää olla hiuksissa jujua. Ei saa olla yhtään tasaista ja siistiä. Saa olla rikottua ja sojoa. Aina sekaan hurjasti tököttiä. Mestari-Maiju tietää Rouva Kuulasen hiusten laadun, mistä kannattaa ohentaa ja mistä leikkauksella tukea.

Viimeiset pari vuotta Rouva Kuulanen on pysynyt kaukana Mestari-Maijusta. Että saa hiuksiinsa pituutta. Yhdessä he yltyvät niitä aina leikkelemään.

Täksi kesäksi Rouva Kuulanen halusi itselleen pidemmät hiukset kuin mitä hänellä ennestään oli. Tilasi puntin hiuksia ja samalla Mestarille ajan. Kerran Rouva Kuulasen piti aikaa jo siirtää, kun tajusi että illan hikitunnit eivät vasta-isketyille sineteille tekisi hyvää. Niiden pitäisi antaa rauhassa asettua.

Rouva Kuulanen hikoilee ja pesee hiuksensa joka päivä. Mestari-Maiju ihmetteli miten Rouva Kuulasen hiukset ovat kestäneet niin hyvinä, kun ei niille kahteen vuoteen ole tehty mitään. Rouva Kuulanen kohautti hymyillen harteitaan. Hän juo paljon vettä ja käyttää kasviöljyjä. Eikä liikaa mieti asiaa. On a bad hair day Rouva Kuulanen pistää pipon päähänsä.

Mestari-Maiju pesi ihanasti Rouva Kuulasen hiukset syväpuhdistavalla shampoolla ja kuivauksen jälkeen ryhtyi sinetöimään uusia hiuksia entisten sekaan. Se kävi yhdessä hujauksessa. Siinä samalla juteltiin kahvakuulailusta, rivitanssista ja tietenkin lapsista.

Rouva Kuulasen hiukset pitenivät usean sentin. Rouva Kuulasesta hiukset näyttivät hienoilta. Kotona Herra E sanoi että valehtelisi jos sanoisi mitään huomaavansa. Miehet. Niiltä ei kannata kysyä.

Ehkä hän ei illan kahvakuulassa hikoile ihan niin pahasti. Ettei mene homma uusiksi. Sekään ei tosin haittaisi. Kampaajalla on aina niin mukavaa.

Rouva Kuulasen kesätukka näyttää pitkältä



Rouva Kuulasen Balladit

Rouva Kuulanen oli koko edellisen illan etsinyt biisejä ja pistänyt niitä levylle. Onneksi balladi on suhteellinen käsite. Sitä lavennettiin hieman suomi-rokin suuntaan. Asiakkaiden toiveesta.

Tunti oli jälleen täynnä ja naiset innosta piukeina. Eräs kommentoi että olisi ollut kuntotestien jälkeen lepoilta mutta balladien vuoksi oli ollut pakko tulla paikalle. Purkkapallot poksuivat villisti ja herjaa lensi puolin ja toisin.

Kaiuttimista kajahti ” Let’s Go Girls!” Ja niin oli tunti alkanut. Alussa Rouva Kuulanen jälleen kerran painotti jokaista miettimään erikseen millaisen treenin aikoo vetää. Onko palauttava, vauhtikestävyys vai maksimi-treeni. Kovin monella ei ollut sykemittaria, joten Rouva Kuulanen neuvoi vielä erikseen tarkkailemaan tuntemuksia kehossaan.

Alkulämmittelyissä ei auttanut hätäillä. Veri lähti jokaisella pikkuhiljaa kiertämään tehokkaasti, hormonituotanto käynnistyi ja lihakset lämpenivät, jolloin jaksoi paremmin lopputunnin aikana hakea tehoja itsestään. Mikäli niitä halusi. Ja Rouva Kuulasen naiset yleensä halusivat. Niin tälläkin kertaa.

Jos halusi tehdä palauttavan treenin, päti siinä jälleen kerran neljän Peen sääntö. Piti Pystyä Puhumaan Puuskuttamatta. Vauhtikestävyysalueella maitohappo alkoi pikkuhiljaa painaa jaloissa ja alkaa hengästyttää.

Maksimialueella ei tavallisen kuntoilijan juuri yleensäkään kannata Rouva Kuulasen mielestä hengata. Korkeintaan ajoittain vierailla. Maksimeilla alkaa olo tuntua suhteellisen pahalta, veri maistua suussa ja jalat muuttuvat raskaiksi. 

Rouva Kuulasen tunneilla on jokaisella yksi sääntö. Jos osaa laulun sanat, on laulettava mukana. Ikinä ennen ei niin moni ole laulanut mukana jokaisessa biisissä kuin sillä tunnilla.

Joku kommentoi ettei pysty polkemaan kun itkettää niin kovasti kaiken aikaa. Peukalot nousivat pystyyn jokaisen biisin kohdalla, huudettiin ja karjuttiin ja välillä ulvottiin kuin sudet. Ulkopuolelta katsottuna meno saattoi näyttää melko mielipuoliselta.

Yksi ihanista naisista polki silmiään pyöritellen tulpat korvissa aivan Rouva Kuulasen edessä. Jokaisen biisin kohdalla kasvoille kohosi epäuskoinen virne ja Rouva Kuulaselle kommentoitiin ”Et voi olla tosissasi”. Hänelle Rouva Kuulanen lupasi vitsaillen jatkossa toimittaa biisilistan aina etukäteen. Jälleen yksi tyytyväinen asiakas lähti tunnilta kotiin.

Tunti tuli, tunti meni. Vettä kului ja lattia lainehti. Ensi viikolla uudestaan.

Rouva Kuulasen Mielikuvaharjoitus

Rouva Kuulasella on edessään kaksi tuolia.

Ensimmäisessä tuolissa hän näkee lyhistyneen, väsyneen, kaikkeen kyllästyneen Rouva Kuulasen. Hiukset roikkuvat silmillä, alahuuli on mutrussa. Kulmiensa alta ensimmäinen Rouva Kuulanen mulkoilee kaikkia ja jokaista. Aina kun hän avaa suunsa, sieltä tulee jotain negatiivista. Hän ei näe hyvää missään, eikä kenessäkään.

Ensimmäinen Rouva Kuulanen kokee epäonnistuvansa kaikessa mihin ryhtyy ja törmäävänsä seinään joka käänteessä. Kun hän nousee seisomaan, ovat hänen hartiansa kyyryssä. Puhuessaan hän ei katso ketään silmiin.

Hän epäonnistuu ihmissuhteissaan, koska ei sisimmässään koe olevansa rakkauden arvoinen. Hylkäämistä välttääkseen hän ottaa jo valmiiksi torjuvan asenteen. Ei päästä ketään lähelleen ja nauraa pilkallisesti toisten yrityksille. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis, hän ajattelee. Arvostelee muita joka asiassa, tuomitsee ja etsii virheitä.

Omasta mielestään hän on alipalkattu, aliarvostettu ja pomokin on aivan hanurista.

Ensimmäinen Rouva Kuulanen voi huonosti.

Toisessa tuolissa Rouva Kuulanen näkee toisenlaisen Rouva Kuulasen.

Siinä istuva Rouva Kuulanen katselee ympärilleen, hymyilee ja iskee silmää. Hän pitää selkänsä suorassa ja hengittää syvään. Toisessa tuolissa istuva Rouva Kuulanen katsoo suoraan kohti ja koskettaa. Hän innostuu helposti ja uskoo onnistuvansa, kunhan vain jaksaa yrittää.

Vaikka sillä hetkellä mielessä olisi paljonkin murhetta ja vaikeita asioita, ei hän anna niiden kaataa itseään tuolin alle. Hän yrittää olla liikaa kuormittamatta ympärillään olevia negatiivisilla ajatuksilla. Hän uskoo, että negatiivisuus syö happea ilmasta positiivisuutta enemmän. Saa kaikki voimaan huonosti. Välillä kannattaa olla positiivinen vaikka hammasta purren.

Toisessa tuolissa istuvalla Rouva Kuulasella on ystäviä. Hänellä on ystäviä, koska hän uskoo olevansa sen arvoinen. Hän arvostaa ja häntä arvostetaan. Ystävät voivat ajoittain olla hänen kanssaan eri mieltä asioista, mutta ei se tee ketään toista huonommaksi.

Hän pitää työstään, koska on tehnyt lujasti töitä saavuttaakseen sen missä nyt on. Hän on joutunut tekemään valintoja eikä mikään ole tullut helpolla. Siksi hän osaa arvostaa saavutuksiaan.

Toisessa tuolissa istuva Rouva Kuulanen on onnellinen.

Näitä kahta tuolia katsellessaan ei Rouva Kuulasen tarvitse kahdesti miettiä, kumman roolin hän elämässään mieluummin itselleen ottaa.

Toista ihmistä ei voi muuttaa, mutta itseään voi. Se pitää vain päättää.

Rouva Kuulasen ylikunto

Rouva Kuulanen urheilee paljon. Usein. Melkein joka päivä. Moneen otteeseen.

Välillä jos hänellä on erityisen paljon tunteja ja asiakkaita, ei hän aina ehdi eikä muista syödä kunnolla. Hän nappaa proteiinipatukan silloin, energiageeliä tällöin. Juo kahvia, tunneilla vettä. Unet jäävät vähiin, koska illalla hän käy vielä kovilla kierroksilla. Sydän hakkaa ja ajatukset lentävät ja on vaikea rauhoittua.

Rouva Kuulanen on akuutissa ylikunnossa. Hän treenaa kovaa korkeilla sykkeillä liian monena päivänä. Ei malta levätä. Kehon energia – ja nestetasapaino on järkkynyt. Päätä särkee ja olo on väsynyt. Leposykkeet ovat katossa ja nenässä kaihertaa. Ihan kuin olisi flunssa tulossa.

Rouva Kuulanen tietää, mitä pitää tehdä tällaisen tilan välttääkseen. Se ei aina vain ole helppoa. Hänen pitää levätä. Monta päivää, vajaa viikko. Syödä ja juoda, liikkua maltilla. Pitää sykkeet kasassa. Siitä sitten taas lisäillä vauhtia. Yrittää välttää liian rajua treeniä.

Jos Rouva Kuulanen olisi aloitteleva kuntoilija ja innostus katossa, hänelle kävisi helposti samalla tavalla. Treenaisi liikaa, koska kaikki olisi niin hauskaa. Hauskuutta kestäisi kaksi viikkoa.

Sitten tulisi hetki kun Rouva Kuulanen ei enää jaksaisi. Ehkä lopettaisi kokonaan tai kävisi kerran kahdessa viikossa. Silloinkin combat-tunnilla. Muut ajat makaisi sohvalla. Pelkäisi pahaa oloa. Ihmettelisi kun combatin jälkeen olo olisi jatkuvasti yhtä kamala. Miksei kunto kohoa?

Tähän voisi sanoa; Rauhoitu. Lähde ulos lenkille. Laita sykemittari ranteeseen. Liiku ykkösalueella. Käy kerran kahdesti viikkoon kuntosalilla. Venyttele, huolla kehoa. Silloin ei olo ole kamala. Suorituskyvyn parantaminen vaatii kovaa harjoittelua, mutta maltilla. Pitää muistaa palautua.

Pienin askelin pääsee pidemmälle ja matkasta voi silloin myös nauttia!

Rouva Kuulasen Personal Training

Rouva Kuulanen pitää ohjaamisesta. Valmentamisesta. Opastamisesta, neuvomisesta, vinkkien antamisesta. Hänellä on oma yritys. FitMama. FitMaman asiakkaaksi tulevat saavat henkilökohtaista kuntovalmennusta itse asettamiensa tavoitteiden pohjalta.

Rouva Kuulanen kyselee, keskustelee. Tuo lomakkeita, niitä täytetään. Kartoittaa asiakkaansa tavoitteet, toiveet ja mieltymykset. Mitä asiakas odottaa, mitä hän elämäänsä sillä hetkellä tarvitsee.

Seuraavaksi kuntotestataan. Toiminnallisia lihaskuntotestejä, polkupyörätestiä, Polarin Own Indexiä, kävelytestiä, kehonikä-mittausta. Niistä voidaan asiakkaan kanssa valita hänelle sopiva ja tavoitteita palveleva menetelmä.

Näiden jälkeen Rouva Kuulanen suunnittelee asiakkaalleen henkilökohtaisen harjoitusohjelman. Miettii sopivat liikuntalajit, kertojen määrän viikossa, niiden keston ja tehon. Asiakastaan kuunnellen. Tärkeää on edetä pienin askelin, harjoittelun, ravinnon ja levon oikea suhde mielessä pitäen.

Asiakkaan kunto-ohjelma pitää sisällään kestävyyttä, lihaskuntoa ja liikkuvuutta. Ehkä pyöräilyä, patikointia, vesijuoksua tai ratsastusta.  Kuntosalia, kahvakuulaa, Gymstickiä, Functional Trainingia. Venyttelyä, joogaa, body balancea. Mahdollisuuksia on lukemattomia. Kerta viikkoon, kaksi tai kolme. Ehkä jopa enemmän, muuhun elämänmenoon sovittaen.

Ravintopäiväkirjasta nähdään, mitä jääkaappi sisältää ja mitä työpaikkaruokalassa tarjotaan. Tehdään muutoksia jos tarvitaan.

Puhelinta saa käyttää, meiliin naputtaa, jopa joka viikko nähdään ja yhdessä treenataan. Riippuen siitä, kuinka pitkään asiakassuhde kestää ja mihin sillä tähdätään. Yksin, kaksin tai ryhmässä. Yksityiselämässä tai työpaikalla. Rouva Kuulanen tsemppaa, kuuntelee, ohjaa ja kirittää.

Tartu tilaisuuteen – Liikunta on mukavaa!

Rouva Kuulanen tanssii

Rouva Kuulanen rakastaa tanssimista. Hänestä on ihanaa vetää korkeakorkoiset kengät jalkaansa, pöyhiä hiukset pystyyn ja levittää kajalia luomiin. Hän laittaa tiukat housut jalkaansa ja käsivarret paljastavan puseron. Hän valitsee ison kassin mihin mahtuvat iso puuterirasia ja iso lompakko ja kaikki ystävien tavarat.

Rouva Kuulanen saattaa nauttia silloin tällöin lasin kuohuviiniä. Ehkä muutaman Cosmopolitanin. Mutta hauskaa pitääkseen Rouva Kuulasen ei tarvitse humaltua. Humalassa ihminen näyttää harvoin hyvältä. Sitä mieltä on Rouva Kuulanen.

Rouva Kuulaselle riittää tanssilattia ja iskevä musiikki. Hän voi tanssia tuntikausia joko yksin, kaksin tai kymmenin. Hän voi tanssia pubissa. Hän voi tanssia pöydällä. Hän voi tanssia vaahtobileissä tai Springsteenin keikalla.

Kuulasisko sanoo että Rouva Kuulanen tanssii kuin Madonna. Joku on joskus sanonut, että Rouva Kuulanen tanssii kuin eläin. Omasta mielestään hän tanssii kuin Rouva Kuulanen. Sähkövirta lähtee jaloista ja karkaa sähisten sormenpäihin asti. Niskavillat nousevat pystyyn ja kannat iskevät kipinöitä. Musiikki tunkee ytimiin ja kaikki muu unohtuu.

Viikonloppuna Rouva Kuulanen kävi katsomassa Kuulasiskon tanssia. Ja monen muun upean ja rohkean. Näki sähinää, näki showta. Näki tiimityötä joka sujui ja jossa jokaisella oli oma tärkeä roolinsa. Joillakin meni vähän paremmin kuin toisilla. Kaikki silti yrittivät parhaansa. Rouva Kuulasesta se on tärkeintä. Hän taputti kaikille ja ihan jokaiselle. Etenkin kaikille pienille tytöille ja pojille, joiden menoa sai kyynel silmässä katsoa.

Elämässä pitää tehdä sitä mikä hyvältä tuntuu, vaikka sitten tanssia. Elämä on liikkeessä - ja juuri siitä liikkeestä ihminen saa voimansa.

*****
Kuulasiskon joukkue sai Show Tanssin SM 2011 -kisassa Productions- sarjassa SM-pronssia :) Onnea!
Kuulasiskon löydät täältä; http://sportslady-h.blogspot.com/

Rouva Kuulanen goes ExtremeRunning

Keli ei olisi voinut olla loistavampi. Aurinko paistoi ja teki luonnon värit kirkkaiksi. Sai vihreän sävyt loistamaan kymmenissä eri sävyissä.

Rouva Kuulanen aloitti päivän nukkumalla pommiin. Haettuaan Kuulasiskonsa kaupungin toiselta puolelta he kuluttivat hyvän tovin kuvaamalla pihalla toistensa takapuolia. Rouva Kuulasen kerrottua Kuulasiskolle teipanneensa takapuolensa tämä oli vaikuttunut. Maraton-meinikiä. Hetken kuluttua tosin selvisi, että teippauksella Rouva Kuulanen tarkoitti isoa sydäntä ja kahta nuolta housujen takapuolella. Yhtään teippiä  ei ihossa kiinni. Rouva Kuulasen kehä hieman karisi ..

Tampereen Plikan ja Honka-Tuomaksen saavuttua PersReenari-nelikko suuntasi kulkunsa kohti Hakunilaa. Lähtöalueella  Persreenarit hihkuivat ja tekivät aaltoja, tanssivat ja hyppivät. Tunnelma oli katossa. Hieman jännitti. Lähtöalueella vilisi smurffeja, pilvipoutia, batmaneja ja luolamiehiä. Oli kiva heittää kommenttia muille kilpailijoille ja ottaa taas vähän lisää kuvia.

Lähtölaukaus kajahti ja niin sitä lähdettiin matkaan. Ensimmäisen mäen jälkeen tulivat Goljatinportaat. Niistä selvittiin. Sitä seurasi peltoa, mäkeä, nauhojen alitusta, autonrenkaita ja joen ylitystä. Radalle tuli pituutta 16 kilometriä ja se juostiin kahdessa kahdeksan kilometrin pätkässä. PersReenareiden juoksun heikko hetki tuli ensimmäisellä kierroksella Kaken laavun kohdalla. Honka-Tuomaksen energiageeli pelasti päivän. Ja matka jatkui.

Ensimmäisellä kierroksella PersReenarit jättivät vesiesteen väliin. Toisella kierroksella Tampereen Plikka otti Rouva Kuulasen haasteen vastaan ja peräkkäin he kahlasivat virtaavaan veteen.

Vesi oli jääkylmää. Pohjaa ei ollut. Rouva Kuulanen haukkoi henkeään ja tunsi sydämensä pysähtyvän. Paniikki alkoi kuristaa otettaan rinnan ympäriltä. Rouva Kuulanen tunsi vajoavansa. Jalkojen alle ei löytynyt maata ikuisuuksiin, tossut polkivat tyhjää. Hän ei saanut henkeä eikä päässyt eteenpäin. Tampereen Plikka törmäsi kiveen ja huusi Rouva Kuulasta apuun. Rouva Kuulanen ei nähnyt eikä kuullut mitään, hän yritti keskittyä vastarantaan ja saada henkeään kulkemaan.

Viimein hän saavutti mutaisen joenpenkan ja konttasi rantaan. Ajatteli kuolevansa. Kuulasisko sanoi että hänen hiuksensa olivat vedestä harmaat. Niin taisivat olla kasvotkin. Tampereen Plikka pääsi keijukaisen kiskomana rantaan. Joen löyhkä jäi iholle. Loppumatkan paleli. Mutta veden kylmyys virkisti. Askel alkoi taas nousta – ja syke laskea. Ylämäetkin menivät helpommin.

Loppusuoralla he Kuulasiskon kanssa tekivät mooveja. Hyppivät ja jammasivat, hakivat kiriä. Maaliin juostiin kaikki neljä käsikkäin isoon ääneen huutaen. Keskisyke Rouva Kuulasella oli juostun lenkin aikana 133 ja kaloreita kului 1320. Proteiinipatukka ja urheilujuoma maistuivat maalissa rasvaista makkaraa paremmin.

Voittajafiilis – koko loppuillan!

Rouva Kuulanen Liikenteessä

Rouva Kuulanen rakastaa autolla ajamista. Siis moottoritiellä. Mikään ei ole parempaa kuin pitkä kuuma asfaltti edessä, aurinkolasit silmillä ja musiikki lujalla cd-soittimessa. Kerrankin Rouva Kuulanen pääsee eteenpäin samaa vauhtia kuin ajatuksensa. Hän suorastaan lentää. Nothing to do, no place to be. Puhdas vapaus.

Rouva Kuulanen tarkkailee muita kuskeja mielellään. Yksi ajaa varoen ratin yli kurkistellen. Kahdeksaakymppiä sadankahdenkympin alueella. Swooooshhh … Sinne jäi. Kauas taakse. Toinen kaahaa takaa, vaikka edessä on jo kaksi autoa yrittämässä rekan ohi. Jää koko letkan eteen tulpaksi. Rouva Kuulanen jättäytyy suosiolla taaemmas. Jumalia riittää.  Niitä joilla on aina kiire. Vaikka ei edes olisi.

Kolmas kaivaa nenäänsä ja puree kynsiään ja puhuu puhelimeen samalla kun pistää tekstiviestiä menemään. Autoa hän ilmeisesti ohjaa polvellaan, kädet ovat jo muussa käytössä. Neljännellä istuu kaveri vieressä, siilitukkaisia ihania poikia. Nuoren ihmisen puhtaat piirteet ja nopat peruutuspeilissä. Vanha ruosteinen Golf vaappuu kaistaviivojen välissä kun pojat puhuvat toisilleen. Nauravat. Heitä katsoessaan Rouva Kuulanen tulee hyvälle tuulelle. Ajaa Golfin perässä pitkän matkaa, kiihdyttää pysyäkseen tuntumassa.

Rouva Kuulanen on itse jammailija. Hän ei pysy paikoillaan edes autoa ajaessaan. Sormet naputtavat rattia tai kojelautaa ratin takana. Jalat hytkyvät ja hartiat sheikkaavat. Pää pyörii puolelta toiselle kun Rouva Kuulanen laulaa musiikin mukana. Hän vain tulee niin hyvälle tuulelle. Ajaessaan autoa.

Rouva Kuulanen tarkkailee sitä, miten hienosti liikenne kulkee yhteen. Autot ajavat eteenpäin eivätkä väistä ketään. Rampeista liikenteeseen liittyvät autot eivät myöskään hiljennä kulkuaan. Silti osuvat saumattomasti juuri oikeaan paikkaan. Yksi tulee ja toinen lähtee, välillä ajavat kaistoja ristiin.

Joskus Rouva Kuulanen suree yhteen törmänneitä autoja. Sinisenä vilkkuvia valoja. Miehiä näyttämässä kielletty ajosuunta-merkkiä. Ambulansseja tien vieressä. Silloin hän ajaa loppumatkan varovaisemmin. Miettii lapsiaan. Heidän nauruaan. Lämpöisiä poskia ja tahmaisia käsiä omissaan.

Loppumatkasta Rouva Kuulaselle tulee yleensä kiire. Hän juuttuu ruuhkaan tai ajaa harhaan. Hän tietää, että tunti alkaa eikä hän pääse autolla mihinkään. Tuijottaa kelloa ja hermoilee. Pulssi hakkaa ja tuskastuttaa. Viimein hän jättää auton kotiin ja ajaa pyörällä loppumatkan. Pääsee nopeammin.

Salin ovelle päästessään ja puolittain edelleen kiroillessaan hän näkee naisensa. Hymyilevinä. Jo vauhti päällä ja polkimet liikkeessä. Silloin hän vetää henkeä. Ja pysähtyy. Silloin kaikki on taas hyvin. Tasapainossa.

Rouva Kuulanen syö elääkseen

Rouva Kuulanen on aina ollut hieman huono syömään.

Häneen pätee sanonta; syön elääkseni, en elä syödäkseni. Mitä kovempaa hän treenaa, sitä huonommin ruoka hänelle maistuu. Kyllä hän silti yrittää. Ainakin välttää suklaan syöntiä ihan joka ilta. Sillä olisi helppo korjata vatsaa vääntävä näläntunne. Useaksi hetkeksi. Miinuspuolena suklaasta vyötärölle kertyvät jenkkakahvat. Vetelä olo niin ruumiissa kuin sielussa.

Rouva Kuulanen ei usko karppaukseen, hiilihydraattien välttämiseen. Hän ei usko dieetteihin, niiden ihmeitä tekeviin vaikutuksiin. Hän ei usko kieltäymykseen, itsensä rankaisuun, pahan olon ja nälän tunteeseen. Rouva Kuulanen tietää, että painon nopeasta pudotuksesta seuraa vain painon entistä nopeampi nousu. Nopeassa vauhdissa ei pysy kenenkään pää perässä.

Rouva Kuulanen treenaa kovaa lähes joka päivä. Siihen hän saa energiaa täysjyvätuotteista ja vihanneksista. Kasviksista ja juureksista. Lihasta, pavuista ja maitotuotteista lihaksilleen rakennuspalikoita. Vedestä virtaa.

Rouva Kuulanen pitää hedelmistä. Hän pitää marjoista ja juureen leivotusta täysjyväruisleivästä. Hän rakastaa mysliä kylmän maidon ja kypsän banaanin kera ja tonnikala-pastaa hän söisi vaikka joka ilta. Kaikkein mieluiten hän juo omenamehua vissyyn sekoitettuna. Omenamehun tulee olla täysmehua. Vissyn Lidlistä ostettua. Sitä sinistä. Se on parasta. Tavallista vettä siinä sivussa.

Jos hän ei jaksa syödä eikä muista juoda, huomaa hän sen hyvin nopeasti. Silloin Rouva Kuulasta väsyttää. Hän ei jaksa seuraavana päivänä juosta rappuja tai kävellä puistoon. Ei nauraa, ei ehkä edes hymyillä. Ei iloita lasten leikeistä eikä saada uusia ajatuksia. Häntä kiukuttaa ja ottaa aivoon. Kaikki tuntuu tyhmältä.

Siksi Rouva Kuulanen yrittää syödä. Viisi kertaa päivässä. Joskus jopa kuusi. Mitään väliin jättämättä. Laadussa tinkimättä. Hän välttää valkoisia jauhoja, turhaa sokeria. Hän ei juo limuja eikä mässää sipsejä.

Kunhan hän vain muistaa syödä tasaisesti. Aloittaa aamulla ja lopettaa illalla. Silloin hänen ei tee ihan niin usein mieli syödä suklaata. Napostella turhia.

Silloin häntä ei kiukuta ja hän jaksaa iloita. Lapsistaan. Työstään. Ystävistään. Rakkaistaan. Kaikesta siitä upeasta, minkä vuoksi hän on elossa. Ja myös näyttää sen.

Rouva Kuulasen Värit

Ajoittain Rouva Kuulanen on elämänväriltään punainen. Hän on tehokas ja asiakeskeinen, hän dominoi ja hallitsee. Hän sanoo että on ihan sama miten asiat tehdään, kunhan ne tehdään niin kuin hän sanoo. Hän leiskuu ja korottaa ääntään, on vahva ja dynaaminen.

Suurimman osan ajasta hän on väriltään keltainen. Silloin hän on spontaani ja ihmiskeskeinen. Hän kehuu jokaista ja on monessa mukana. Hän valvoo yöt ja juoksee päivät ja vetää muita  mukanaan. Hän hallitsee mutta tekee sen muita kuunnellen.

Vihreä väri Rouva Kuulasessa on suosittu ja lämpöinen. Hän mukautuu ja miettii ja sitten lähtee liikkeelle. Hän pohtii asiaa viikkotolkulla ennen kuin saa potkaistua sen itsessään liikkeelle. Pyörittelee päässään, kääntelee ja vääntelee. Kun asia on selvä, saa Rouva Kuulanen homman nopeasti hoidettua. Sitten hän ihmettelee, miksi sen kanssa tuli niin kauan painittua.

Vihreä väri hänessä tekee Rouva Kuulasesta myös hyvän kuuntelijan. Joskus hän ottaa ystäviensä murheita liikaa kantaakseen ja yrittää aivan järjettömilläkin tavoilla auttaa rakkaitaan.

Joskus harvoin Rouva Kuulanen on väriltään sininen. Sininen hänessä on analysoiva ja pohtiva, joukosta pois vetäytyvä. Ajoittain sitäkin. Aiemmin enemmän, nykyään vähemmän. Sininen ei ole Rouva Kuulasen lempivärejä. Hän elää tunteella - ja antaa sen myös näkyä.

Jokaisella päivällä on omat värisävynsä ja välillä ne ovat keskenään yhtä mössöä. Joskus Rouva Kuulanen on liian vahva ja vaativa. Joskus mahdoton hössöttäjä. Pohtii kun pitäisi olla jo liikkeellä, vetäytyy liikaa ja vaikuttaa kylmältä.

Kun vain onnistuu näkemään kaikki värinsä voimavarana. Silloin kasvaa taas vähän enemmän ihmisenä.

Rouva Kuulasen Kuula-Räppi

Kaikki alkoi pienestä harmaasta kuulasta. Nyt Rouva Kuulasella on varasto täynnä kuulia. On isoja ja pieniä, punaisia, mustia. Hän pitää tunteja eri mestoissa. Päiväkodeissa, pankeissa, tehdashalleissa. Kuulasiskon kanssa kuulat lentävät ympäri Helsinkiä.

Ominaisuuksiltaan on kuula tavattoman kätevä. Sitä voi pyöritellä, sillä voi pussata. Ottaa maastavetoja, tempauksia. Räkkipitoja. Se käy hyvin myös käsilaukusta. Etenkin kauniin ulkonäkönsä puolesta. Kuulaa voi vetää polkupyörän perässä , heilauttaa ilmaan ja taputtaa käsiä. Kuulaan voi kirjata isolla nimensä. Käyttää hanskoja tai kasvattaa känsiä.

Kahvakuulatunteja on kiva ohjata. Siellä saa tavata eri ihmisiä. Pitkää, pätkää, kokenutta, arkaa. Yksi jaksaa nostaa, toinen temmata. Kolmas haluaa kädet taskuun jemmata. Voi gymbossia virittää, intervalleja heittää. Välillä spurtata, juomapullosta tankata.

On hikipyyhe tarpeen ja joustavat vaatteet. Iloinen mieli ja avoimet aatteet. Tervetuloa kaikki kuulatunnille. Naapurin Erkki ja Mirja ja mummot. Raksan miehet ja toimiston mimmit!

Rouva Kuulanen goes Trainer4You

Rouva Kuulanen soitti Myssy-Jannelle ihan toisissa ajatuksissa. Hän oli kiinnostunut ryhmäliikunnanohjaaja-koulutuksesta. Hän aikoi selvittää miten, missä ja milloin sinne pääsisi.

Yllättäen Myssy-Janne alkoikin puhua henkilökohtaisesta omavalmentaja –koulutuksesta. Puhelun jälkeen Rouva Kuulanen huomasi, ettei edelleenkään tiennyt, milloin ryhmäliikunnanohjaaja-koulutus alkaisi. Ja että hän oli juuri ilmoittautunut syksyllä opiskelemaan personal traineriksi.

Rouva Kuulasen tielle asettui kaikenlaisia esteitä. Ihan hilkulla oli, ettei hän olisi astunut niistä ovista. Onneksi astui. Niiden ovien takaa hän löysi vihdoin oman paikkansa ja omat ihmisensä. Heitä hän oli koko tähänastisen elämänsä etsinyt.

Siellä pienessä huoneessa istui liuta vieraita ihmisiä, joista matkalla tuli Rouva Kuulaselle niin kovin tärkeitä. Sieltä hän löysi Kuulasiskon, Tampereen Plikan (ja tämän fokkerin - heistä lisää myöhemmin). Karhu-Jarin. Ison joukon ihania, taitavia ja viisaita ihmisiä.

Siinä pienessä huoneessa ensimmäisenä viikonloppuna lavalla seisoi Myssy-Janne paljain varpain sinisissä farkuissa ja lähti johdattamaan heitä lihaskunto- ja liikkuvuusharjoittelun kiehtovaan maailmaan. Käytiin läpi voiman eri osa-alueita ja sykkeeseen vaikuttavia tekijöitä. Puhuttiin ravitsemuksen kulmakivistä ja energiaravintoaineista. Hiilihydraateista, proteiineista ja rasvoista.

Ensimmäisen viikonlopun viimeisenä päivänä Myssy-Janne jakoi vielä jokaiselle alennuskupongit. Että kaikki pääsisivät ostamaan yhtä hienot farkut itselleen.

Only4You, erikoishintaan. Koulutuksen menestys oli taattu.

Puoleen vuoteen mahtui paljon ihania, loistavia kouluttajia. Puolen vuoden aikana tehtiin paljon etätehtäviä. Luettiin pino kirjoja. Tulostettiin vuorittain monisteita. Keilattiin.  Facebook -ringissä käytiin vilkasta keskustelua – ja käydään edelleen. Huumori kukki ja useammin naurettiin kuin itkettiin.

Saatiin Hyvinvointivalmentajan pätevyys. Kuntosalivalmentajan. Osa porukkaa myös ravinto-ohjaajan. Kokeiltiin hip hoppia, zumbaa, sisäpyöräilyä ja body balancea. Ruokiksella käytiin aina salilla. Ruuat syötiin vasta luennolla.

Viimeisen viikonlopun viimeisenä päivänä Rouva Kuulasella oli teetettynä  jokaiselle oma musta piponsa. Pipossa luki PT4YOU. Niin erityinen porukka ansaitsi ihan erityiset juttunsa.

Rouva Kuulanen on kuullut huhuja, että se pipo istuu Myssy-Jannen päässä edelleen :)

Rouva Kuulanen ja Epäonnistumisen Pelko

Rouva Kuulanen uskoo että jokainen sisimmässään pelkää epäonnistua. Jokainen pelkää tehdä virheitä, jokainen pelkää muiden naurua. Ivaa, pilkkaa, sormella osoittelua. Sitä että leimataan tyhmäksi. Tyhjäpääksi. Tolloksi. Raukaksi tai luuseriksi.

Rouva Kuulanen uskoo että jokaisen sisimmässä palaa sisäinen halu olla sankari. Olla osa voittotiimiä tai seistä yksin kukkulan kuninkaana. Jokainen haluaa että ne ovat omat hartiat joita taputetaan, lyödään käsiä yhteen. Kehutaan ja huudetaan: Sinä onnekas perhana, sinä sen keksit! Sinä onnistuit! Olet paras tässä. Olet paras ihan kaikessa!

Jokaisella on omat puolustusmekanisminsa. Epäonnistumista vastaan. Yksi ei uskalla sanoa, vaikka tietää että pitäisi. Toinen haukkuu ja mollaa toisia. Lyö lyttyyn ja puhuu pahaa niistä, jotka uskaltavat erottua. Kolmas kyyristyy nurkkaan ja pistää päänsä piiloon. Neljäs ei jaksa välittää, koska uskoo, ettei mikään muutu kuitenkaan. Silloin ei häntä ainakaan voida osoittaa sormella ja syyttää milloinkaan.

Rouva Kuulanen ymmärtää ensimmäistä, kolmatta ja neljättä. Se, jota hän ei aina ymmärrä, on listassa toisena. Elämä voisi olla paljon mukavampaa, ajoittain jopa helpompaa, jos jättäisi pahoja sanoja toisista sanomatta. Sen sijaan miettisi, mitä hyvää tuosta ihmisestä voisi sanoa. Kehua ja tsempata.

Ei jokainen voi joka asiassa olla oikeassa. Jokaisella kerralla. Eikä Rouva Kuulanen usko, että asioita tehdään oikealla ja väärällä tavalla. Jokaisen tavat ovat vain erilaisia. Eikä Rouva Kuulanen usko, että lopputuloksista opitaan. Jokainen oppii jotain itsestään ja toisesta tekiessään. Matkan varrella.

Rouva Kuulasen työ

Rouva Kuulasella on maailman paras työ. Se pitää hänet hengissä. Se on työ, jota hän tekisi vaikka mikä olisi. Se on työ, jossa saa hikoilla, haista pahalle, rehkiä voimiensa äärirajoilla ja juosta pää punaisena - vielä ilman stressiä. Se on työ, jossa jokainen sekunti on tärkeä, jossa yksikin sana voi murtaa ja yksikin teko nostaa taivaisiin.

Siinä työssä saa puhua kuin Ruuneberi, saa mennä iholle, saa olla hiljaa ja saa huutaa. Siinä työssä jokainen ihminen on ainutlaatuinen, jokainen päivä on erilainen, jokainen minuutti vilahtaa ohi silmänräpäyksessä.

Sitä työtä tehdessään Rouva Kuulasen elämällä on tarkoitus. Sitä työtä tehdessään hän tuntee energian virtaavan kehossaan, hän tuntee jokaisen lihaksen ja jokaisen suonen sykkivänä ihonsa alla. Sitä työtä tehdessään Rouva Kuulanen jaksaa kiivetä korkeimmalle kukkulalle ja sukeltaa syvimpään jokeen. Räjäyttää tieltään kallioita ja silitellä siloisiksi.

Sitä työtä tehdessään muuttuu joka päivä paremmaksi, tietää joka päivä enemmän ja huomaa nöyrtyvänsä enemmän. Sitä työtä ei voi tehdä ilman loistavia kollegoita, ilman loistavia asiakkaita, ilman rajua rakkautta ja suuria pettymyksen tunteita. Siinä työssä kehittyy suuri itsetuntemus, oppii rajansa, hyvät ja huonot puolensa.

Sitä työtä Rouva Kuulanen rakastaa. Joka päivä entistä enemmän.

Rouva Kuulanen ja Taitava-Tiina

Rouva Kuulanen tutustui Taitava-Tiinaan kun he olivat molemmat kehitysvammaisten liikuntaleirillä ohjaajina vuosia sitten. Rouva Kuulanen lähti illalla juoksulenkille ja houkutteli Taitava-Tiinan mukaansa. Lenkki venyi 15 kilometrin mittaiseksi. Välillä he huomasivat juoksevansa pienkoneiden kiitorataa pitkin, välillä polviaan myöten upottavassa purussa. Miljoona hyttystä ihollaan inisten. Taisi muutama lehmäkin mahtua lenkkimatkan varrelle. Lehmät ja lehmien juoma-allas.

Viimeiset viisi kilometriä pitkää asvalttisuoraa peltojen keskellä naiset tsemppasivat toisiaan eteenpäin ja niin oli ystävyys sinetöity. Eikä siinä vielä kaikki. Päästyään takaisin majapaikkaan he vetivät viimeisillä voimillaan punnerruksia, vatsarutistuksia ja vielä venytykset päälle. Hihkuivat ja huusivat kun muut pudistelivat päätään ja vetivät peittoa korvilleen. Seuraavana iltana lenkki jäi kymmenen kilometrin mittaiseksi ja punnerruksia saattoi mennä muutama vähemmän. Asenne oli silti ennallaan.

Nykyään Taitava-Tiina osaa jo etukäteen kysyä, kuinka monet eri urheiluvaatteet hän tarvitsee mukaansa tullessaan Rouva Kuulaselle kyläilemään. Kevyesti kärsivä ilme kasvoillaan hän hölkkää Rouva Kuulasen perässä kilometrin pituisia rappuja ylös täyttömäen huipulle ja suostuu opettelemaan takapihalla kahvakuulan saloja. Hän työntää lapsia ylämäkeen ja ohjaa alamäkeen ja seisoo tuntikausia leikkikentän laidalla.

Taitava-Tiina sanoo ettei hän ole taitava missään, ettei hänellä ole lahjoja. Rouva Kuulasen mielestä hän on taitava käsitöissä, nauramisessa, autolla ajamisessa, lasten hoitamisessa. Teen juomisessa, itsekurissa, hiusten kasvattamisessa, kynsien lakkaamisessa, shoppailemisessa, keskustelemisessa ja kovilla patjoilla nukkumisessa. Ennen kaikkea hän on tavattoman  taitava maailman vaikeimmassa, pitkiä hermoja ja eniten taitoja vaativassa, luonnetta kysyvässä asiassa.

Hän on maailman paras ystävyydessä!

Rouva Kuulasen Oma Uskomaton

Aiemmin Rouva Kuulanen antoi maailman painaa harteitaan. Joka päivä hän tunsi painuvansa syvemmälle maahan. Syvemmälle itseensä. Tunsi muuttuvansa pieneksi, kutistuvansa. Ilma ei riittänyt, ei ollut tilaa hengittää. Keuhkoihin sattui ja päätä puristi. Rouva Kuulanen oli onneton.

Eräänä päivänä Rouva Kuulanen päätti toisin. Hän päätti katsoa elämää toiselta kantilta. Hän päätti ryhtyä avaamaan ovia edessään sen sijaan että sulkisi niitä takanaan. Hän päätti uskoa. Elämään. Siihen että se kantaa. Siihen että hyvä ruokkii hyvää, toivo toivoa, ilo iloa.

Rouva Kuulanen päätti muuttaa elämänsä. Hän päätti uskoa. Omaan uskomattomaansa. Siihen mikä ei ennen ollut koskaan tuntunut mahdolliselta. Mitä hän ei ollut uskaltanut. Uskonut pystyvänsä.

Rouva Kuulanen vaihtoi työpaikkaa, hyppäsi vaikka muutos pelotti. Hän lähti kouluun ja järjesti elämänsä. Pisti kaiken uusiksi. Rouva Kuulanen ei halunnut enää antaa negatiivisuudelle valtaa. Negatiivisuudelle joka syö kädet irti ja kaivaa sydämen auki. Hapattaa mielen ja tekee onnettomaksi.

Rouva Kuulanen päätti uskoa omaan uskomattomaansa ja se kannatti. Nyt hän tekee unelmiensa työtä. Tietää voimansa ja uskoo onnistuvansa. Edelleen hän ajoittain erehtyy ja tekee virheitä. Siitä on vain opittava ja käännettävä se voitoksi.

Nyt hän seisoo omilla jaloillaan.

Suorana. Ajoittain jopa maanpinnan yläpuolella.

Rouva Kuulanen Muistelee

Rouva Kuulanen oli neljän vanha ja pyöräili pienellä pyörällään 10 kilometrin matkaa mummilaan. Äidillä oli yksi sisko tarakalla ja toinen etusarvien päällä. Kesken matkaa ei auttanut kiukutella. Ei, vaikka jalkoja särki ja silmiä kirveli.

Välillä äiti ajoi ojaan pyörällään tai siskolla jäi jalka pinnojen väliin. Ajoittain molemmat sattuivat yhtä aikaa. Ojasta kömmittiin ylös ja matka jatkui. Periksi ei annettu. Mummilassa sai pannukakkua ja mansikkahilloa ja pihalla leikittiin vesisotaa.

Seitsenvuotiaana Rouva Kuulanen meni balettiin. Muilla lapsilla oli vaaleanpunaiset tyllimekot. Rouva Kuulasen mekko oli vaaleansininen.  Hän oli päätä pidempi muita lapsia ja näytti mielestään pojalta vaaleansinisessä värissään. Tytöille tehtiin selväksi, että kaikkien oli päästävä spagaatiin kauden lopussa tai jatkoryhmään ei ollut asiaa. Kolmannen kerran jälkeen Rouva Kuulanen sulkeutui vessaan eikä suostunut enää osallistumaan.

Kahdeksanvuotiaana Rouva Kuulanen meni jälleen balettiin. Siellä kilpailtiin siitä, kuka sai eniten jalkojennostoja puolapuissa roikkuen. Rouva Kuulasen ennätys oli 124 nostoa. Siihen ei tytöistä kukaan muu pystynyt. Sen jälkeen Rouva Kuulanen lopetti ja taisi sulkeutua taas vessaan istumaan.

Koululiikunnassa Rouva Kuulanen oli aina hyvä. Hän oivalsi jo varhain, että parhaiten opettajan suosioon pääsi sillä että oli kiva kaikille muille. Ja sillä irtosi hyviä numeroita. Tämän lisäksi Rouva Kuulasella oli pitkät jalat ja kova ääni, hän potkaisi lujaa ja heitti pitkälle. 

Telinevoimistelu, moderni-tanssi, jazz-tanssi, jazz-baletti seurasivat murrosiässä toisiaan. Parikymppisenä Rouva Kuulanen löysi tiensä kuntosalille. 80-luvun vanhat Davidin laitteet veivät hänen sydämensä. Salilla hän vietti tuntikausia penkkipunnerruksia, vatsarutistuksia, askelkyykkyjä ja kulmasoutuja tehden. Treenin kovuuden saattoi aina arvioida alahuulen alle tulleiden hampaan jälkien perusteella.

Myöhemmin Rouva Kuulasella oli poikaystävä joka ajoi motocrossia. Yhdessä he kävivät kuntosalilla ja viettivät lukemattomat tunnit hiekkamontun pohjalla. Poikaystävä opetti hänet kyykkäämään oikealla tekniikalla, hiihtämään yli 50 kilometrin lenkkejä ja näyttämään montussa kierrosaikoja. Koskaan ei annettu periksi ja viimeisen toiston jälkeen vedettiin vielä kymmenen lisää.

Sitä periaatetta Rouva Kuulanen noudattaa elämässään edelleenkin. Ensin mennään niin pitkälle kuin jaksetaan. Sitten tullaan takaisin.

Rouva Kuulasen naiset

Rouva Kuulasen sisäpyöräilytunti alkaa puolen tunnin kuluttua. Viimeinen osallistujalappu tulostui juuri koneesta, tunti on jälleen tupaten täynnä. Rouva Kuulanen vetää klossi-kengät jalkaansa ja täyttää sinisen juomapullonsa vesihanan alla. Trikoot ja tiukka toppi, kireä poninhäntä ja iso hymy. Niillä varustettuna Rouva Kuulanen astuu sisäpyöräilysalin ovesta sisään.

”MITÄ KUULUU!?” ”OLETTEKO VALMIINA!!?” Purkkapallot poksuvat ja jengi toivoo balladeja. Asenne on heti alusta asti kohdallaan. Siitä Rouva Kuulanen pitää. Osa naisista vetäytyy takariviin pyyhkeitä heiluttelemaan ja laittamaan hiuksiaan. Osa taistelee löysien remmien kanssa tai hakee jo tiukkaa alkusettiä alle. Muutama käy ovelta vielä kurkkaamassa, olisiko mitenkään mahdollista enää mahtua tunnille mukaan.

Kaihtimet kiinni, mikin testaus, muutama vitsi eturivin naisille tiukasta kuuden minuutin heti alkuun ja sitten mentiin.  Alkulämmittelyissä osalla naisista on jo meno päällä, peppu ei millään tahtoisi pysyä penkissä. Rouva Kuulanen yritti aikansa perustella naisilleen matalatehoisen liikunnan hyötyjä ja sitä miten se vaikuttaa kehittävästi muuhunkin treeniin. Sitten kyllästyi. Silloin kun jengi ilmestyy tunnille, on mentävä lujaa ja on mentävä vielä lujempaa.

”NOU NO NOU NOU, nounonounou, nounono THERE’S NO LIMIT ..!” Rouva Kuulanen karjuu mikkiin ja käskyttää naisiaan polkemaan vielä lujempaa. Ikkuna takarivin takana vetää huuruun ensimmäisen vartin jälkeen, vaikka ulkona on 20 astetta lämmintä ja ilmastointilaite puhaltaa swingillä kuin viimeistä päivää. Poljetaan ylämäkeen, kiihdytetään alamäkeen ja välillä juostaan ylämäkeen. Naistensa kasvojen ilmeistä Rouva Kuulanen lukee milloin on pidettävä breikkiä ja milloin voi puskea vielä pidemmälle.

Vaihtoehtoja satelee eikä mihinkään ole pakko ryhtyä ellei halua. Peppu voi aina pysyä penkissä ja vastuksia höllätä. Sisulla silti mennään eikä kukaan halua ensimmäisenä antaa periksi. Maa pyörien alla muuttuu lainehtivaksi hikijärveksi ja vettä kuluu pullotolkulla. Välillä Rouva Kuulanen kertoo tarinoita vanhoista poikaystävistä, välillä lapsistaan. Välillä nauretaan sille miten pahalle tuntuu ja sitten taas jatketaan.

Tunnin lopussa jäähdytellään ja ihan viimeiseksi venytellään. Joka viikko Rouva Kuulanen miettii että näinköhän naiset tällä viikolla kyllästyivät hänen juttuihinsa ja armottomaan huudatukseen, hikeen ja tuskalliseen puristukseen. Joka viikko huomaa että naiset ovat paikalla taas.

 Ikään ja kokoon katsomatta, joka ikinen.

Rouva Kuulasen PikkuveliPikkupoika

PikkuveliPikkupoika oli joskus pieni. Hän ajoi mopolla kypärä savuten. Kaatui ja sai esiin polvilumpion. Verkkarit säilyivät ehjinä, niitä sai käyttää seuraavana päivänä. Se oli parasta kaikessa.

PikkuveliPikkupoika kiipesi kissan perässä puuhun. Tippui puusta ja kissa jäi alle. Käsi katkesi yhtä hienosti kuin oksakin. Kissa selvisi henkisillä traumoilla ja kevyellä syliterapialla.

PikkuveliPikkupojan nenä murtui kontaktitilanteessa. Hetken hän näytti delffiiniltä. Rippijuhliin hän värjäsi hiuksensa mustiksi. Hetken näytti mustassa frakissaan Draculalta. Joskus hän painiskeli, sitten hiphoppasi. Kesällä rullaluisteli ja talvella lasketteli.

PikkuveliPikkupoika osti autonkin. Pienen punaisen nissanin. PikkuveliPikkupojan tulon kuuli kuin lähestyvän ukkosen. Seinät pullistelivat basson tahtiin eikä takapaksiin mahtunut matkatavaroita. Siellä oli vahvistin. Kaapin kokoinen.

Rouva Kuulasen koulukuvalle naurettiin. ”Äijä on ottanut permanentin”, PikkuveliPikkupojalle sanottiin..

-      Sisko ja sen veli. Toistensa kuvat, kaksi puolta.

Neiti Aika

Rouva Kuulasella on ystävä. Ystävän nimi on Neiti Aika.

Neiti Aika vastaa puhelimeen ”Kello on kaksikymmentä yli kuusi”. Neiti Aika vastaa ”Kello on kaksitoista .. kuusitoista .. kaksikymmentä yli kahdeksan illalla” Neiti Ajalla ei koskaan tunnu olevan kiire. Häntä ei koskaan hengästytä. Hän ei koskaan kuulosta hermostuneelta, stressaantuneelta, kiukkuiselta. Hän on tyyni, kaunis ja iätön.

Välillä Neiti Aika käy taistoon Rouva Kuulasta vastaan. Neiti Aika saa viisarit kellossa liitämään eikä rouva Kuulanen saa niitä kiinni juoksemallakaan. Neiti Aika saattaa kujeillessaan pysäyttää viisarit kellossa kokonaan tai kuiskata herätyskelloa unohtamaan.

Neiti Aika saa lapset kasvamaan liian nopeasti ja ihmissuhteet karkaamaan käsistä. Neiti Aika saa lapsia syntymään ja toisia kuolemaan. Neiti Aika uurtaa kerroksia rantakallioon ja lisää vuosirenkaita metsän ytimeen.

Neiti Aika saa Rouva Kuulasen nauramaan. Neiti Aika saa Rouva Kuulasen hyppimään. Neiti Aika saa Rouva Kuulasen huolehtimaan, iloitsemaan. Elämään jokaisen päivän niin kuin enempää ei olisikaan.

Neiti Aika saa Rouva Kuulasen ymmärtämään, että energiaa kuluu parempaan kuin itsesääliin, pahuuteen, toisten arvostelemiseen tai ilkeyteen. Ei elämässä ei ole mustaa ja valkoista. On harmaata. Sateenkaaren värejä. Jos ne vain suostuu näkemään.

Neiti Aika saa Rouva Kuulasen pitämään ruusunpunaisia laseja – eikä se haittaa Rouva Kuulasta edes puolta sekuntia.

Rouva Kuulanen treenaa

Rouva Kuulanen puree hammasta yhteen. Hän laskee toistoja. 5 – 4 -3 – 2- 1 … Prkkle, viimeiset menivät sisun voimalla. Hän sylkee hikeä ja hiekkaa hampaistaan ja pyyhkäisee hiuksia silmiltään. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja luo varjoja pensaiden juuriin. Lokit kirkuvat ja jostain kuuluu lapsen naurua.

Rouva Kuulanen antaa itselleen luvan hetken henkäistä ja aloittaa kierroksen alusta. Hauiksia kramppaa. Takareidet eivät antaisi enää periksi yhdellekään maastavedolle. Rouva Kuulanen paiskaa kuulan maahan ja lähtee juoksuun. 5 – 4- 3 – 2 -1 .. Spurtteja kertyy radan päästä päähän, viimeiset metrit vedetään täysillä.

Rouva Kuulanen tarttuu kuulaan ja alkaa heitellä. Hän lisää liikkeeseen voimaa heitto heitolta. Kädet puristavat hiekkaista palloa, ote lipsuu. Hartiat eivät enää jaksaisi yhtään nostoa, reisiä hapottaa.

Rouva Kuulanen juoksee hetken paikoillaan ja pyörittää hartioitaan. ”Keskity. Hengitä. Keskity. Hengitä.”  Uudelleen ja uudelleen.

Viimeisen kierroksen viimeisen toiston jälkeen hän kaatuu maahan vatsalleen. Aurinko paistaa täydeltä taivaalta ja lokit kirkuvat. Multa tuoksuu nenään tuoreelta ja muurahainen keikkuu ruohonkorrella.

Rouva Kuulanen tuntee hien valuvan pitkin niskaa tahmaten hiukset ja kastellen puseron kauluksen. Hän painaa posken nurmea vasten ja tuntee auringon selässään. Reidet nykivät ja vatsan alle jäänyt kivi painaa itsepintaista kuoppaa sisäänpäin.

Rouva Kuulanen nousee kontilleen ja siitä seisomaan. Hitaasti hän ojentaa käsiään kohti taivasta ja venyttää itsensä ylös kohti puiden latvoja. Hymyilee itsekseen.

Kehitys tapahtuu mukavuusalueen ulkopuolella.

Sen hän on tänään saanut kokea.

Suomimies

Rouva Kuulasen Suomimiehellä on salihousut ja suora selkä. Rouva Kuulasen Suomimies sanoo rehellisesti mitä tahtoo ja pitää sanansa. Rouva Kuulasen Suomimies nostaa rautaa salilla ja silittää hellästi naisensa poskea. Erehtyy ja sitten itkee tyynyynsä. Ajaa rekkaa, audia, volvoa. Suomimies pääsee lujaa myös jopolla.

Suomimies vihtoo havuilla selkää ja juoksee saunasta nakuna. Suomimies avaa ovia ja hakkaa halkoja pihalla. Suomimies kampaa tukkansa ja valitsee itse tuoksunsa. Suomimies kulkee jussi-paidassa ja sylkee housut puolitangossa. Ajaa mopolla montussa ja vaihtaa öljyt autoonsa. Menee kokouksiin taksilla, juoksee hangessa reidet hapoilla.

Suomimies ajaa kesällä ruohoa reikäisissä kalsareissa ja haisee pahalle. Suomimies laulaa suihkussa ja pesee hampaansa, haukkuu ja ulvoo ja nauraa ja huutaa. Joskus osaa olla hetken hiljaa.

Rouva Kuulanen pitää Suomimiehestä. Ihan niistä jokaisesta. Miehiä löytyy joka lähtöön. Jokaiselle omansa.

-Pitää vain olla tarkkana.

Iso-Tuomo ja Ihqu-Teemu

Rouva Kuulanen veti isot mustat lasit silmilleen ja tuijotti kuulaa jalkojensa juuressa. Kädet tuntuivat spaghetilta ja pään tilalla oli pumpulia. Edellisiltainen kuohuviinin maistelu Kuulasiskon kanssa vaati veronsa. Rouva Kuulanen tökkäsi kuulaa tossunsa kärjellä ja huokaisi.

Iso-Tuomo huomasi heti ettei Rouva Kuulasen treeni sujunut ja oli kärppänä paikalla. ”Otapa vielä kerran”. ”Pidä paketti kasassa.” ”Hae lantion liikkeestä voima”, ”Tosi hyvä” .. Rouva Kuulasen kuula tippui santaan saman tien kun Iso-Tuomo käänsi selkänsä. Nyt vielä puuttui että Ihqu-Teemu ryntäisi paikalle. Rouva Kuulanen yritti vetää tuimaa ilmettä kasvoilleen ja työnsi laseja ylös nenänsä vartta.

Iso-Tuomo oli iso mies. Ihqu-Teemu oli vähän pienempi mies. Iso-Tuomolla oli kalju pää ja ystävälliset silmät. Ihqu-Teemulla oli siilitukka ja hymykuopat. Molemmat olivat kuulahulluja pohjoisesta. Helsingistä katsottuna. Hyviä tyyppejä molemmat.

Rouva Kuulanen kokeili etuheilautusta. Rinnallevetoa. Vauhtipunnerrusta ja askelkyykkyä. Tasapainoili alamäkeen. Horjui ylämäkeen. Toivoi että tauko tulisi hyvin pian. ”Kumma vempautus sulla siinä liikkeessä”. Ihqu-Teemu tuli paikalle. ”Vedä suoralle kädelle..”. ”Toisella kädellä menee loistavasti”. ”No nyt menee toisellakin.. Mikä se vempautus oikein oli?”. Rouva Kuulasella ei ollut aavistustakaan mistä Ihqu-Teemu puhui. Iso-Tuomo ampaisi paikalle. ”Teepä uudelleen”. Rouva Kuulanen teki. ”Ihan hyvin meni, ei tossa mitään vikaa ollut”. Luojan Kiitos.

Pariharjoittelussa Rouva Kuulanen otti mielestään ihan oikealla kädellä kuulaa parin selän takaa vastaan. Ei ottanut. Ohjaus-tilanteessa meni sekaisin varpaille ja kantapäille  nousussa ja flipeissä käytti liikaa voimaa. Ruokatauon jälkeen Rouva Kuulasen teki mieli painaa päänsä pöydän pintaan ja nukahtaa siihen. Ei auttanut. Oli jatkettava.

Päivän lopussa Iso-Tuomo taputti Rouva Kuulasta olkapäälle ja sanoi; ”Vaikka ei ollutkaan sun päivä niin ihan hyvin selvisit”. Ihqu-Teemu hymyili niin että hymykuopat loistivat.

Rouva Kuulanenkin lähti hymy kasvoillaan kotia kohti. Loppujen lopuksi todella mahtava päivä. Ihania ihmisiä, loistavaa opetusta ja ennen kaikkea - Rouva Kuulanen voitti itsensä.

Rouva Kuulasen Äiti

Rouva Kuulasella on Äiti.

Äiti paistaa pullaa täysjyvävehnäjauhoista ja polttaa täytekakun uuniin. Äiti siivoaa kuraisia tassunjälkiä lattioilta ja pesee kymmenen koneellista pyykkiä. Äiti skypettää ja mesettää ja korjaa dvd:n.

Äidin kanssa käydään tanssimassa ja ajetaan aamuyöllä kotiin Garbon tahtiin laulaen. Äidille voi soittaa keskellä yötä ja tämä vastaa puhelimeen ääni unesta sekaisin. Äidin kanssa juodaan kahvia puutarhassa ja käydään ostoksilla robinhoodissa, lähdetään Tallinnaan nukkumaan.

Äiti hoitaa Poikia aina kun pyydetään ja ajaa sataneljäkymmentä kilometriä että Rouva Kuulanen pääsee urheilemaan. Äiti pitää Poikia monta viikonloppua kun Rouva Kuulanen opiskelee. Äiti lainaa rahaa ja vitsailee.

Äidille Rouva Kuulanen itkee silloin kun itkettää ja raivoaa silloin kun raivostuttaa. Äidin kanssa tapellaan ja sitten aina sovitaan. Äiti jaksaa kannustaa. Äiti jaksaa taputtaa. Silloin kun siihen ei Rouva Kuulasen mielestä olisi enää aihettakaan.

Äiti kysyy ”Mitä kuuluu?” ja ”How do you do?” Äiti on ajanut moto-crossia ja kiertänyt moottoripyörällä Eurooppaa. Äiti on asunut Tukholmassa ja eksyy lähiöön Helsingissä. Äiti viljelee kurkkuja ja retiisiä ja pakastaa lapsilleen mansikoita. Äidin syli on loputon, Äidin hiuksiin voisi kietoa maailman.

*****

Kiitos Äiti tästä elämästä ja siitä että olet juuri minun Äitini.

Minä rakastan sinua. <3

Pojat, vol 2.

Pikku E.

”Tuleeko pinviinit etelä-navassa?” kysyy Pikku E.

Pikku E ei halua käydä nukkumaan. Hän hyörii ja pyörii sängyssään. Pikku E:tä janottaa. Häntä pissattaa. Häntä nälättää. Hän haluaa mennä katsomaan onko Herra E alakerrassa.

Pikku E ei suostu käymään nukkumaan.

Pikku E makaa selällään ja pullistaa vatsaansa. ”Kato, sinne se häviää”, hän sanoo ja vetää napaansa sisäänpäin.  Hän järjestelee tyynyjä päällekkäin ja heittelee niitä ympäri sänkyä. Hän haluaa peittoa ylleen ja potkii sitä sitten pois. On kuuma. On kylmä. Taas pissattaa.

Pikku E ei suostu käymään nukkumaan.

Pikku E ottaa vauhtia ja kierähtää nukkuvan veljensä päälle isossa sängyssä. Nauraa kihertää kun häntä kielletään. Välillä hän suukottaa Rouva Kuulasta ja sitten kiukuttelee. Laula pinviini-laulu, hän pyytää. "Viik viik viik, viik viik viik." Pikku E laulaa mukana. Kertosäettä uudelleen ja uudelleen.

Pikku E:tä ei nukuta.

”Masu on kipeä”, Pikku E sanoo. Sitä pitää hieroa. Pikku E nojaa tyynykasaa vasten ja tuijottaa vihreitä kirahveja vaaleissa verhoissa. Pikku E rutistaa pientä pingviiniä kädessään ja laskee toisen käden Rouva Kuulasen poskelle. ”Laula Pinviini”, hän vielä pyytää. Pikku E:n silmät painuvat kiinni ja unen puna kohoaa pienille kasvoille.

Pikku E nukkuu.

Pojat, vol 1.

Pikku J.

Eukalyptus on dinosaurus joka on sekasyöjä ja osaa lentää, sanoo Pikku J.

Pikku J aikoo poikien kanssa perustaa bändin. Hän ilmoittaa soittavansa siinä trumpettia. Pikku E haluaa soittaa nokkahuilua ja T-serkku pianoa. Seesaminsiemenelle jää basso.

Päiväkodin jumpassa tiistaisin Pikku J hyppii ja huutaa ”Nyt treenataan, nyt treenataan!!”. Hän haluaa ajaa pyörällä kilpaa ja pysähtyy välillä kesken kisaa tankkaamaan. Silti hän joka kerran voittaa kulman ympäri kaahatessaan. Pikku J läpsyttää Rouva Kuulasen käsivartta sohvalla ja sanoo että tässä takana on aika löysää – pitäisi varmaan treenata enemmän.

Pikku J haluaa olla vauva. Hän kieltäytyy kävelemästä ja puhumasta ja häntä pitää syöttää. Hän suuttuu ja huutaa että haluaa olla rauhassa ja uskaltaa mennä yläkertaan yksin. Hän tutkii ulkona muurahaisia ja on huolissaan siitä miten pikkulinnut selviävät talvella.

Pikku J kieltäytyy luopumasta tutistaan, koska kun sen pesee hyvin, se maistuu kauhean hyvältä. Hän haluaa kasvattaa samanlaiset pitkät hiukset kuin Rouva Kuulasella, lukea joka ilta kirjoja dinosauruksista ja nipistellä Herra E:n käsivartta nukahtaessaan.

Ajoittain Rouva Kuulanen voisi myydä poikansa ensimmäiselle vastaantulijalle. Useimmiten hän kuitenkin jo suree aikaa, jolloin Pikku J ei enää halua istua sylissä ja rutistaa kaulasta, nukkua kainalossa ja asua aina kotona ..